Mikähän on yleisesti ajatellen se välimatka, jolloin aletaan puhua kaukosuhteesta? Omasta mielestäni esim. 200 kilometriä ei vielä ole nykyajan kulkuneuvoilla ylitsepääsemätön este suhteelle. Mutta tuntuu, että erityisesti miehet ajattelevat helposti, ettei suhdetta edes kannata aloittaa, jos matka toisen luo kestää yli puoli tuntia. Jos todella on ihastunut/rakastunut niin eihän se matka voi olla etenkään heti alussa hidastava tekijä suhteen syntymiselle. Eri asia on, jos ajan myötä toinen tai molemmat kokevat sen esteeksi suhteen syventymiselle.
Eli pitäisi antaa suhteelle mahdollisuus välimatkasta huolimatta!
Eli pitäisi antaa suhteelle mahdollisuus välimatkasta huolimatta!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tuntuu olevan kovin suhteellista ja ikään liittyvää: nuoremmille pienikin välimatka ja viikon erossa olo tarkoittaa kaukosuhdetta...
Näin yli 40-vuotiaana näkee asian eri kantilta. Oma suhteeni seiloriin kukoistaa, vaikka välillä kuukausia erossa, välimatkaa tuhansia kilometrejä. Onneksi on sähköpostit ja kännykät. Jos aikoinaan olisin ajatellut, ettei suhdetta kannata aloittaa välimatkan vuoksi, niin yksinpä olisin.
Järki käteen: jos mies pääsee rakastaan tapaamaan neljä kertaa vuodessa, niin se EI ole mikään suhde. Etenkin, jos mies ei ehdi olla väsymykseltään yhteydessä.. Näyttääkin olevan, että kun kotimatka lähestyy niin pedataan maastoa kotosuomeen siten, että on vastaanotto sellainen ku on tilattu.
Ja mikä suhde sekään on, että tavataan vaan viikonloppuisin? Semmostahan se on jos toinen asuu vaikka vain 100 kilsan päässä. Nautitaan viiniä ja rakastellaan? Sitten syödään jomman kumman jääkaapista ja lasketaan kuka maksoi viimeksi ja mitä..yritetään esittää, ettei oikeasti rahalla ole kuitenkaan väliä ku on niin ihana olla yhdessä.
Eikö sitä kumppania kaipaa juuri arkeen..että jaksais paremmin? Vähäistä aikaa viikonloppuisin ei viitsi käyttää ikävien asioiden käsittelyyn.
Tyttökaveri on yh-äiti, joka seukkaili kolme vuotta varakkaan brittimiehen kanssa, joka tuli valmiille kylään kuukauden parin välein: ei osallistunut kuin vasta pyynnöstä ruokamenoihin. Ei kysyny koskaan miten ao. naisen arki menee, miten jaksaa..? Viinipullo kourassa tuli vaan osingoilleen.. Jokaisen hyväksikäytettävän olis hyvä katsoa peiliin. Milloin tulee sun vuoro tulla hellityksi esim. hotelliviikonlopulla kaiken paapomisen ja syöttämisen jälkeen? Milloin rakas on ehdottanut, että nyt mä tarjoon ja nyt mä vien sut... Naiselle tämä on pahimmassa tapauksessa ruualla ja viinillä ostettua seksiä..melko outoa - kuin palkitsisi miehen siitä, että hän taas tuli käymään.
Kaukosuhteissa olis hyvä muistaa tämä: Kaikki mikä vaikuttaa olevan liian hyvää ollakseen totta ei ole totta. Pelimiehiä tälläkin puolen riittää: osaavat sanoa juuri ne oikeat asiat herkille naisille että itse hyötyvät. Kukapa sitä ei valmiista ja passaamisesta tykkäis. Harva kaukomies ajattelee, että kyllä se odottava nainenkin kaipaa hemmottelua ja huomiota.
Ei kenenkään elämä pidä olla toisen aikataulujen ja sääntöjen mukaan elämistä. Kaukosuhteessa hyvin usein kuitenkin nainen joutuu elämään miehen elämää.
Nainen usein hokee mielessään, että KAIKKI olis niin hyvin kunhan vaan mies olis tässä mun vieressä koko ajan. Epätoivon ryydittämänä suhteesta tulee intohimoinen ja kaipausta täynnä oleva..epätodellinen.
Jos mies olisi siinä koko ajan, olisi elämä tylsää ja tavallista eikä siinä olisi samaa draamaa. Siksi kaikille ei riitä tavallinen lähisuhde: heistä on ihana rypeä epätoivossa, kaipuussa, mustasukkaisuudessa ja rakkauden tuskassa. Isoista tunteista tulee huumetta. Tavallinen suhde olisi tylsä sen rinnalla.
Oma neuvoni sinulle kaukosuhdetta harkitseva: anna olla. Elä elämää, jota SINÄ tarvitset. Kaukosuhteessa nainen joutuu aina alistumaan. Mikä siinä on oikeaa yhteistä tulevaisuutta? Kuunnellaanko sinun tarpeitasi ja toiveitasi? Miten kaukosuhde oikeasti palkitsee sinua? Kyllä niitä rakkauksia lähinurkiltakin löytyy.
tv. kanssasisar
Itse elin vuoden verran suhteessa, jossa välimatkaa oli 400-500 km. Tapasimme suunnilleen parin viikon välein. Kirjoitin ylioppilaaksi ja muutin lähemmäksi poikaystävää. Seuraavat pari vuotta menivät 100 km päässä toisistamme. Viikonloput vietin pääasiassa poikaystävän luona, koska hänella oli isompi asunto ja asuinympäristö aivan ihana (=keskellä metsää). Meidän tapauksessamme ei voine puhua mistään "ostetusta seksistä". ;-) Teimme viikonloppuisin kaikkea kivaa, mihin ei viikolla ollut mahdollisuutta: käytiin kaupassa, pitkillä kävelyretkillä, pelattiin sulkapalloa, tehtiin ruokaa yhdessä, kerättiin sieniä ja marjoja ym. "äärettömän romanttista ja arjesta vieraantunutta". Kesälomat asuimme käytännössä yhdessä.
En minäkään usko, että kaukosuhde voisi sellaisenaan toimia ikuisesti. Pitää olla tieto yhteisestä tulevaisuudesta. Me olimme jo alusta asti suunnitelleet asiat niin, että kun mies valmistuu, hän muuttaa luokseni. Ja reilut pari vuotta sitten hän tosiaan muutti. Ollaan nyt oltu yhdessä yli viisi vuotta ja hyvin menee. Etäsuhteessa arki astuu kuvioihin ehkä myöhemmin kuin "tavallisessa" suhteessa, mutta mielestäni se oli vain hyvä asia. Se ihana alkuhuuma kesti paaaljon kauemmin kuin muilla. Toisaalta pääsimme näkemään myös ne toistemme huonot puolet, kun välimatkan takia viikonloput piti viettää ympäri vuorokauden yhdessä, joten yhteen muuttaessa ei tullut enää oikeastaan mitään yllätyksiä.
Siinä iässä ja elämäntilanteessa etäsuhde sopi ainakin minulle paremmin kuin hyvin: viikolla sain rauhassa toteuttaa itseäni, tehdä mitä halusin, eli opiskella aamusta iltaan tai käydä jumpassa 2 tuntia joka päivä ilman mitään kitinää tiskivuoroista tms.
Mieheni on kiltti ja 100% luotettava. Toisenlaisen ihmisen kanssa etäsuhde ei varmasti olisi onnistunutkaan.
Olen sitämieltä että määritelmä "kaukosuhde" on pitkälti vanhentunut käsite nykySuomessa,.käsittääkseni on kysymys etäisyydestä, matkasta ja ajasta joka erottaa parin toisistaan. Suomi ei ole koollaan pilattu maa ja etelästä pohjoiseen,.pääsee kulkupelistä riippuen 1 tunnista noin 12 tuntia matkaen. Näin se vaan on että jokaisen meistä,. pääkoppa pitkälti ratkaisee suhteen etäisyyden, saako sen toimimaan ja miten ratkaista ongelmat.
Kokeilkaapa asua saappaisiin,..
* lentomatkaa 15-25 tuntia,.riipuen vaihdoista, Finski vie lähelle, ja nopeiten
* jos pääsen 4 matkaan vuodessa, 2 - 4 vk sellaisiin tietää se märkää selkää ja hitosti töitä täällä Suomessa
* ylityöt jos vaan mahdollista vapaina
* GSM toimii Filippiineillä huonommin kuin NMT 80-luvun Suomessa ,.5 puheluyritystä, 1 onnistuu,.poikki 1 min päästä,.sama jatkuu taivaisiin.....
* internet,..bitti kulkee, jos on kulkeakseen ainakin tänne Suomeen hölkkävauhtia,.
* tähtitieteelliset puhelinlaskut,.tässä meitä rokotetaan..
* Englanti yhteisenä kielenä,.vaikka hyvin vääntyykin,.saa aikaan epäsopua,.epäymmärrystäkin sillointällöin
Jotkut helvatti jaksaa täällä ruikuttaa onnetonta "kaukosuhdettaan",.pelaa kännykät,.on autot millä matkata, netti pelaa kuin Buickki,.sanonko mitä,..se on yrityksen puutetta jos ei homma suju,.miä oon valinnut tän tien,.ja vaikka välillä sapettaa ja vi****taa ihan pirtaleesti,.ni lopppun asti aijon pelikorttini pelata. Saa syyttä tyhmäksi,..ottakaa haaste vastaan,.teille kaikille vaan joille se on pirun paljon helpompaa.