Mies muutti yhteisestä kodistamme pois, sanoi ettei halua talosta(omakotitalo) mitään, että lapsilla pitää olla koti. Siksi ei halua , että ruvetaan kotia jakamaan.
Ainoastaan siinä tapauksessa, että minä päättäisin myydä talon, niin hän sitten haluaisi puolet.
Minusta kuitenkin tuntuu, että pitää olla mustaa valkoisella asiasta. Minkälainen mahtaisi olla laillinen paperi asiasta? Mahtaako riittää, jos itse sellaisen rustaa, ja allekirjoitukset siihen? Epäilen.
Sitten vielä meillä on yhteistä velkaa(ostettu maata) minä en siitä(maasta) perusta, miehelle se on tärkeää.Velan kiinnityksenä koti...
Osaisiko joku ystävällisesti neuvoa, mä olen ihan pihalla, on niin paljon kaikenlaisia asioita mielessä, ja hoidettavana, että josko jotain vinkkiä tähän ongelmaan, please!
Ainoastaan siinä tapauksessa, että minä päättäisin myydä talon, niin hän sitten haluaisi puolet.
Minusta kuitenkin tuntuu, että pitää olla mustaa valkoisella asiasta. Minkälainen mahtaisi olla laillinen paperi asiasta? Mahtaako riittää, jos itse sellaisen rustaa, ja allekirjoitukset siihen? Epäilen.
Sitten vielä meillä on yhteistä velkaa(ostettu maata) minä en siitä(maasta) perusta, miehelle se on tärkeää.Velan kiinnityksenä koti...
Osaisiko joku ystävällisesti neuvoa, mä olen ihan pihalla, on niin paljon kaikenlaisia asioita mielessä, ja hoidettavana, että josko jotain vinkkiä tähän ongelmaan, please!
Vastaukset 10
Vanhimmat
ja sitä kautta kunnollinen
ja pätevä asiakirja miehen
allekirjoituksella.
Katsos mieli voi muuttua ja
exäsi voikin yht`äkkiä haluta
osuutensa talostanne.
Niin arvelin itsekkin, että mieli voi muuttua asiasta. Siksipä pitää jonkinlainen paperi laatia.
Oletan että omakotitalonne on todellakin yhteistä omaisuuttanne... eli sinä omistat 50% torpasta ja mies toiesen puolikkaan. Asian näkee nopeasti vaikka kiinteistöverolapuistanne.
Avioerostanne huolimatta voitte omistaa talon yhteisesti vaikka "maailman tappiin". Samoin kun minä omistan puoliksi kesämökin ja saaren veljeni kanssa.
Vaarana tuossa teidän tapauksessanne on mm. talon ylläpidosta syntyvät riidat ... velj miähen kans ne helppo tapella, exän kanssa tuskin ois.
Ei teidän kummempia papereita tarvitse tehdä... sen kun jätätte jakamatta. Riippumatta mahdollisista sopimuksistanne, toinen aina voi vaatia osuuttaan omaisuudestaan. Harkitse nyt kuitenkin vielä uudelleen, onko talon yhteisomistus ilmeisen sopuisasta erostanne huolimatta se paras ratkaisu...
Ja olisiko tällainen mitään... josko miehesi lahjoittaisi osuutensa talosta lapsilleen. Veroa siitä joutuu maksamaan kyllä, mutta joutuisi perilliset maksamaan aikanaan perintöveroakin...
Pelkään pahoin, että exän mieli voi myöhemmin muuttua ja sopuisa ero on haave vaan. Siis, jos olemme laatineet sellaisen sopimuksen, ettei exäni ole osuuttaan kodista vailla, niin ei kai hän myöhemmin voi olla vaatimassa sitä???
Ajatuksena meillä oli omistaa fifti/fifti, ja kunnossapitokulut samoin.
Voi vitsi, mun pää menee ihan pyörälle näissä jutuissa. Voisi olla viisasta laittaa myyntiin koko paska! En jaksais miettiä kaikkee tällasta, mutta lasten takia on pakko.
olisi viisainta olla maanantaina puheissa jurisitin kanssa "livenä"... siitä ne vaihtoehdot alkavat oikeasti avautumaan koskien omaisuutta ja ositusta ... toivottavati lasten huoltajuudesta, tapaamisista ja elatuksesta ovoitte "helpomman" kaavan mukaan.
Jos miehesi on niin hövelillä päällä, että käytännössä antaa sinulle nyt täyden hallintaoikeuden omaisuuteensa (tarkemmin, 50% talosta) kunnes lapsenne lentäneet pesästä ... niin tartu kiinni vaan. Kyllä sellainen sopimus on tehtävissä, mutta ihme jos äijä sellaiseen nimensä pistää.
En ehkä täysin ymmärrä koko kysymyksen asetteluasi.
Jos miehesi tahtoo että jäätte asumaan taloonne, onnistuu kyllä.
Jos sinä tahdot että hän ei voi "muuttaa mieltään" vuosiin ... onnistuu sekin melkein... JOS hän sellaisen sopparin allekirjoittaa.
JA jälleen, aina VOI vaatia... suostua ei ole pakko, ja tuomioistuimen päätöstä kanteisiin mahdoton täällä arvuutella. Sikäli aivan turha kirjoitella: "niin ei kai hän myöhemmin voi olla vaatimassa sitä???"
TIETENKIN VOI !
Tietysti voi olla vaatimassa, mutta saako mitään, jos ajateltu sopimus tehty.
Oikeassa olet, tähän varmaan tarttetaan joku asioihin vihkiytynyt henkilö. Turha arvuutella.
Pitänee hoitaa asia ensitilassa, ennenku miehen mieli muuttuu...
Kiitti.
>
Jos minulla on syöpä, vaadin ja saan hoitoa... onko sairaus varmasti parantunut ... EI VOI TIETÄÄ.
Sama logiikka pätee tähän ... jos jatkossakin omistat talon puoliksi miehesi kanssa, hänen valintansa vaikuttavat kaikkeen koskien taloa. Kyllä sopimuksillanne sitä voi ennakoida, mutta selvintä on kun avioerossa erotetaan myös puolisoiden omistussuhteet.
Olehan siis oikeasti yhteydessä lakimieheen tästä asiasta... ukko mukaan ja sopikaa kuvio. Itse rustatut paperinne kannattaa unohtaa noinkin poikkeavassa ositukseessa.
On muuten aivan laillista tehdä itsensä kannalta huonoja sopimuksia ... sellaista exäsi saattaa olla nyt tekemässä erossanne, hyvä sinulle.
Ja vaikka exäsi allekirjoittaisikin sopimuksen jossa sinulle tulisi hallintaoikeus koko taloon, kyllä hän voi myöhemmin vaatia sen purkamista oikeusteitse jos tahtoo ... voi jopa onnistua siinä.
että teette kirjallisen sopimuksen että mies maksaa sen talonpuolikkaan elatusmaksujen sijaan.(tai maksaa vähemmän)
ei nimittäin ole mukavaa asua talossa josta ex omistaa puolet. jos riitaa tulee jostakin niin ex voi alkaa kiristämään.... jos vaikka joskus tapaat miehen ja hän muuttaa "teidän" kotiin.
... tai nuoria lapsia on todella paljon...
Eihän yhden lapsen elarit ole vuodessa kuin luokkaa 1600 - 1800 EUR, ei noista kerry kovin kummoisen talon hinnasta puolta, vaikka heidän täysi-ikäisyyteen olisikin vuosia aikaa.
Toisekseen, elarit on tarkoitettu etävanhemman osuutena lapsensa elatuksesta... kaikista menoista (ruoka, vaatteet, harrastukset, vakuutukset, ja OSUUS osumisesta)... tuolla kertakorvauksella kaikki menee asumiseen, onko lähivanhemmalla riittävästi tuloja paikkaamaan omasta pussistaan kaiken muun? Vai joutuuko etävanhempi kaikesta huolimatta käytännössä maksmaan lapsensa kuluja toistamiseen.
Me omistamme edelleen exn kanssa yhteisen talomme pääkaupunkiseudulla joten sen arvo ei ole edes mitätön. Ex asuu siinä ja teimme kirjallisen sopimuksen kahden todistajan läsnäollessa, että hän saa asua siinä ainakin tiettyyn päivään ja sinä aikana kun hän asuu siinä hän vastaa siitä että talo pysyy erohetkellä olleessa kunnossa ja talon juoksevista kuluista sekä vakuutusmaksuista. Jos talo myydään saan talon hinnasta puolet kuten normaali ositus määrää ja omistussuhde sanoo. Laillista ja halvempaa kuin lakimies.