Kirjoittelin tänne joskus viime vuoden loppupuolella kun elin äärettömän rakastuneen toisen naisen elämää. No se suhde loppui siihen että rakkaani ei sitten kuitenkaan uskaltanut lähteä elämään omaa elämäänsä vaan jäi sinne missä oli rahaa, 10 vuoden historia ja loistava kulissielämä.
Minun elämäni sujuu muuten hyvin mutta aina välillä huomaan kaipaavani suunnattomasti sitä ihanaa miestä ja niitä ihania unelmia mitä jaoimme yhdessä ainakin unelmoinnin tasolla.
Elämäni pysähtyi silloin ja niistä harmaista päivistä on aikaa mutta silti mikään ei tunnu koskettavan samalla tavalla kuin ennen. Elämässäni on ihania asioita ja tavallista arkea mutta minä koetan keskinkertaistaa kaiken etten vain satuttaisi itseäni. Miten mä pääsen taas elämään kiinni niin että 0saan nauttia ja irroitella silloin kun sen aika on. Miksi tämä haava ei umpeudu...onhan jätetyksi tulemisesta jo 5 kuukautta..???? Haluaisin niin taas rakastaa...Elämää ja...????
Minun elämäni sujuu muuten hyvin mutta aina välillä huomaan kaipaavani suunnattomasti sitä ihanaa miestä ja niitä ihania unelmia mitä jaoimme yhdessä ainakin unelmoinnin tasolla.
Elämäni pysähtyi silloin ja niistä harmaista päivistä on aikaa mutta silti mikään ei tunnu koskettavan samalla tavalla kuin ennen. Elämässäni on ihania asioita ja tavallista arkea mutta minä koetan keskinkertaistaa kaiken etten vain satuttaisi itseäni. Miten mä pääsen taas elämään kiinni niin että 0saan nauttia ja irroitella silloin kun sen aika on. Miksi tämä haava ei umpeudu...onhan jätetyksi tulemisesta jo 5 kuukautta..???? Haluaisin niin taas rakastaa...Elämää ja...????
Vastaukset 22
Vanhimmat
Sä kärsit just niin pitkään kun itse päätät.
Haava pysyy avoimena niin kauan kun sä haluat. Päätä siis alatko jo elää vai suretko sitä asholea joka ei uskaltanut otta sun rakkauttas vastaan. Miksi suret ja pilaat elämäsi sillä äijällä joka ei edes ollu sun arvoinen. Elä eteenpäin sillä maailma on melkein puolillaan miehiä...Go for it!
,,,,,,,,,,
mieheni syrjähyppy? Aika sopisi mainiosti!
mmmmmmmm
mumiset?
åååååå
Joitakin on helppo höynäyttää.
Taas se tuli todistettua!
Kukaan ei ole kannustanut Sua jätettyä vaan ilkkunut sille miten Sulle kävi. Suuri roisto oli kuitenkin se mies joka halusi rakkautta kahdelta naiselta yhtä aikaa. Itse en moiseen pystyisi vaikka maailma on oman rakkaan vaimoni lisäksi ihania naisia pullollaan. Mikä mies on sellainen joka pettää kahden naisen lisäksi myös itseään. Kyllä se ressukka kohta taas pyörittää samaa kuviota ja ennen pitkää saa kärsiä omasta leikistään. Mikä nainen on muuten sellainen joka ottaa pettäjän takaisin...mikähän on sille petoksen tielle ajanut..???
Mitä ihmeen kannustusta tarvitaan tilanteessa, jossa nainen itkee sitä, kun joutui jättämään "toisen naisen" roolinsa.
Mitä?!
Kysyin neuvoa kuinka uskaltaisin taas rakastaa ja nauttia elämästä - täysillä. Kyllä ne itkut on jo kauan sitten itketty...kyyneleet tulivat spontaanisti sen takia että menetin itselleni tärkeän ihmissuhteen. Menetin myös yhdessä unelmoimamme asiat. Menetin myös luottamuksen rakkauteen mutta toivottavasti vain tilapäisesti. Toisena naisena olemista EN ole surrut hetkeäkään. Ei se ollut helppoa enkä MINÄ sitä missään vaiheessa halunnut. Sehän oli sen mun rakkaani ratkaisu. Asia jonka kanssa minä sitten elin - ja tunsin itseni usein äärettömän onnettomaksi. Toisen kommentti oli että
"jossainhan sitä jokaisen pitää asua!"
Ja silti kaipaan välillä suunnattomasti sitä ihmistä joka antoi minulle rakkauttaan...
Aika varmaan parantaa haavat mutta luulin ( taas naiivisti ) että olisin saanut tämän palstan kautta hyviä ohjeita mennä eteenpäin. Mutta huomaan että vielä vuonna 2003 on nainen AINA edelleen se paha piru joka viettelee toisten miehiä! Ironista huomata että en ole ainut naiivi tässä maailmassa :))
"Toisena naisena olemista EN ole surrut hetkeäkään."
ja tunteeton vamppi.
PASKAN runotyttö!
Miksi yleensä olisit halunnut miehen joka lähtee 10 vuoden jälkeen suoraan toisen perään? Yhteisiä vuosia ei pyyhitä noin vain pois vaikka osa niistä olisi ollut "pelkkää kulissia", tilanne olisi luultavasti kärjistynyt joka tapauksessa siihen että hän olisi mennyt takaisin tai eronnut teistä molemmista. Ja jos hän oli valmis pettämään nykyistään, mistä päättelet että hän ei olisi ollut valmis tekemään sitä samaa sinulle kun arki astuu sinun kanssasi kehiin?
"Minun elämäni sujuu muuten hyvin mutta aina välillä huomaan kaipaavani suunnattomasti sitä ihanaa miestä ja niitä ihania unelmia mitä jaoimme yhdessä ainakin unelmoinnin tasolla."
Aivan niin. Sinulla on ikävä unelmamiestäsi. Ehditkö toisena naisena ollessasi tutustua siihen todelliseen mieheen? Siihen kuka hän oikeasti on, ei siihen jolta hän ihastuksen huumassa näyttää?
Elämässä tapahtuu joskus asioita joita ei heti ymmärrä. Tiesin että yhteisen onnen saadaksemme rakkaani pitää kulkea pitkä ja vaikea tie ja jättää se kulissielämänsä...ja nainen joka on rahoillaan mahdollistanut 10vuoden elämän. Toivoin ja uskoin että elämällä omaa elämäänsä rakkaani löytäisi niitä arvoja mitkä ovat hänelle tärkeitä. Toivoin että voisin olla hänen elämässään mukana ja tukena kun hän itse oman itsensä takia lähtee elämään OMAA elämää eikä enää kulissia. Valitettavasti hän oli niitä vellihousuja joille elämän ulkonäkö ja varallisuus merkitsevät enemmän kuin rohkeus elää. Ja hänet minä olisin ollut valmis ottamaan elämääni siksi että Rakastan vieläkin. Onneksi meistä ei tullut mitään sillä hänelle ei Rakkaus olisi riittänyt. Ja minulla oli tarjota vain Rakkaus :)
kiinni varattuun mieheen kuin SIKA limppuun?
Mitä se kertoo sinusta ja sinun moraalistasi? Nyt kehuskelet tässä ruikutusavauksessasi, kuinka asetelma EI TIPPAAKAAN tuntunut sinusta väärältä.
joka jättää ns. toisen naisen?
Eiköhän se ole kusipää, joka on aikansa naruttanut jotakin helposti narutettavaa naisihmistä. Naisihmistä, joka tultuaan viskatuksi nurkkaan kuin tiskirätti, alkaa valittaa kohtaloaan julkisella keskustelupalstalla.
"rakkaani pitää kulkea pitkä ja vaikea tie..."
Oiiiiiiii mitä LÄSSYTYSTÄ. Hyvin on kaveri osannut valehdella, jotta haarat ovat auenneet kerrasta toiseen.
Voi aikoja voi tapoja!
se sunkin ongelmasi on, äärettömän fiksuista viesteistäsi päätellen??
ei ole mitään ongelmaa. Ottaa vain "hiukan" ohimoon tuollainen ruikuttaja-avaaja, joka on hommannut itsensä naimisissa olevan miehen "huoraksi" ja kun mies on kyllästynyt sekä lähtenyt muille apajille, niin nyt tyyppi hakee täältä sympatiaa itselleen.
Minulta ei heru!
on täälläkään tuntea kovin suurta sympatiaa avaajaa kohtaan.
Vaikeaa.
Olet ihan oikeassa.Tunnen monia ihmisiä, jotka elävät kulissielämää.Luulisin niiden ihmisten olevan ehkä liian arkoja tekemään ratkaisuja.Mikään raha ei voita oikeaa rakkautta.Toivon sinulle kaikkea hyvää jatkossa.Aika parantaa tai ehkä joskus vielä olette yhdessä.
Mikset etsinyt oikeaa, hait vain väärää
hyvin varmaan tiesit, ei mies ole minun
eihän sua täällä toiset ihmiset määrää
hän tuokion viipyi, koska ei ollut sinun.
Nyt tuskailet, miksi piti käydä näin
vaan mitkä ovat mietteet miehen tuon
saat jälleen käydä yksin ja ominpäin
"uuteen kakkosnaiseen mä katseeni luon".
Ei rakenna elämää tuollainen tyyli
siinä hyväksi käyttää ihminen toista
ei sitä ymmärrä aina jokainen Lyyli
vaan kun kaikki on ohi, katse ei loista.
On maailma tulvillaan vapaita miehiä
sieltä sinäkin jonkun voit itselle löytää
ei tarvitse jatkossa varattuja liehiä
hän aamuisin kattelee sulle kahvipöytää.
Jokaisen pitää joskus oppirahat maksaa
kun matkaamme teemme täällä elämän tiellä
kun lasku on maksettu, jälleen taas jaksaa
sitä ihminen vain ei aina helposti miellä.
Haluan kiittää kaikkia keskusteluun osallistuneita. Kiitos!
Oli mielenkiintoista kertoa tuntemuksistani tällä keskustelupalstalla. Pyysin avoimesti neuvoja ja apua keskinkertaisuuteeni MUTTA kuten "myötätuntoinen" sen hyvin sanoi: nainen on edelleenkin se kaiken pahan alku eikä siksi ansaitse empatiaa saati sitten huonojakaan neuvoja. On niin helppoa heittää kivellä ja kuitenkin uskon että meitä jotka hyväuskoisina hölmöinä elävät tällaisia tilanteita on tosi paljon. Silti miesten kruunu sen kuin kirkastuu ja nainen tuomitaan iskeväksi huoraksi. Eikä "tuomari" edes tiedä rakastelimmeko koskaan...
Minä en ole ennenkään tuominnut enkä aio tehdä sitä vastaisuudessakaan. Ei elämä ole helppoa eikä mustavalkoista. Elämä on tarkoitettu elettäväksi tässä ja nyt!
Kiitos siis kaikista osallistuvista vastauksista....niistäkin jotka olivat asiattomia. Huomaan että minulla on asiat hyvin mutta katkerilla kivittäjillä on vielä oma kivinen polku kuljettavanaan. Minä en ole valmis ja nyt suon sen itselleni. Antakaa Tekin itsellenne mahdollisuus elää. Kaikkihan me teemme virheitä. Oppiaksemme. Se on sitä elämää.
Ihanaa elämää Teille kaikille. Rakkautta joka on pitkämielinen :))
". Eikä "tuomari" edes tiedä rakastelimmeko koskaan..."
siis vain kädestä kiinni ja hikoilitte?