Mitkä ovat pahimmat nimittelyt joita olet kuullut avio/avopuolisoltasi ? Annoitko anteeksi? pystyitkö unohtamaan? Toisen nimittely on tietenkin lapsellista ja väärin, mutta niin on usein riitelykin...Missä menevät sietokyvyn rajat?
siedätkö nimittelyä?
kerubi
132095
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
mä oon itse avioliitossa, jossa itse saan kuulla päivittäin kaikenlaisia nimittelyjä. joskus on jopa hetkiä, jossa en tee mitään oikein ja se tietysti johtaa kaikenlaisiin nimittelyihin. nimittelyt vaihtelee laidasta laitaan, mutta ehkä tässä vois mainita sen, että kyllä sanoja tulee monta peräkkäin ja ne sisältää kirosanoja ja huora sanontoja ja muuta vastaavaa. ihmettelen välillä itsekin, miksi elän vielä tässä liitossa. suurin syy siihen kaiketi on se, että meillä on pari yhteistä lasta, jotka ovat aivan ihania ja joiden eteen tekee kaiken ja vähän enempi. sitten vielä jollain omituisella tavalla välitän puolisostanikin. tunteeni ei oo kuolleet, vaikkakin syvälle haudattu. mahdollisen eron tullessa laki sanelee ihanasti lapset todennäköisimmin toiselle. ei minulle. joten se siitä?
vaikeaa se on silti nimittelyä vastaanottaa. en itse kiroile kun en ole sellaiseksi koskaan oppinut. lapset jo kiroilee, mutta nykyään kaikki tekee niin? surullisinta on kuunnella kun 3 vuotias tyttö sanoo "huora xxx", ja tarkoittaa minua. ja sekin vaan siksi, etten antanut toista jäätelöpuikkoa heti perään.
sietokyvyn rajoja en tiedä. se on itsestä kiinni viimekädessä. mulla on itsellä sen verran vahva luonne ja kova itsetunto, ettei se ole antanut periksi, vielä. uskon parempaan tulevaisuuteen niin kauan kuin näen tulevaisuudessa edes jotain mahdollisuuksia.
helppoa. Pelkäät että menetät lapset miehellesi.
Miksi niin? Kuulostaa ihmeelliseltä..
Jos lapset jo nimittelevät sinua huoraksi niin raja on ylitetty jo kauan sitten.
Ei lapsetkaan voi hyvin tuollaisessa nimittely-liitossa.
Joo o kuullostaa tutulta ongelmalta.
Kait sitä pitää jonku verran antaa anteeksi mut rajansa kaikella vissiin...
No mua just haukuttiin vitun paskaks ja vittumaiseksi lehemäks. Kyllä kohensi taas itse tuntoo roimasti... Oon ite ajatellu et kait sil itel tulee yhtään parempi olo ku saa jonku haukkuu ku itellä paha olo mut rankkaa se on aina haukut ottaa vastaan. Ku joku vaan osais neuvoo mitä tehä ja mikä ois järkevintä...
... Tyhmä on pahin. Ei paljon harrasteta nimittelyä...
varsinaisesti nimitelty, ainakaan riidellessä. Mieheni on oikeastikin todella fiksu ja älykäs, eikä sille varmaan tulisi mieleenkään nimitellä. Joskus, kun pähkäilen jotain 'naisen logiikallani' (=lue ei logiikkaa miehen mielestä) niin hän saattaa sanoa 'pahviksi' ;) Mutta todella harvoin ja senkin tietää, etten siitä pidä. Äänensävy merkitsee paljon...
Se on totta että aina pahalle tuntuu jos toinen nimittelee. Minä elin toistakymmentä vuotta naimisissa jossa minulla ei ollut mitään arvoa. Oli myös henkistä ja vähän ruumiillistakin väkivältaa.
Nyt olen ollut erossa pitkään ja luultavasti en koskaan enää mene uudelleen naimisiin. Olen oppinut sen miten tärkeää on toisen ihmisen kunnioittaminen. Olen jotenkin herkistynyt sille asialle. Minusta tuntuu aina pahalle jos nään aviopuolisoiden nimittelevän tai väheksyvän toisiaan. Miksi loukkaa sitä jota rakastaa. Eikös se ole sama kuin itseään satuttais kun ollaan kuitenkin tultu ns. yhdeksi lihaksi.
Minä kyllä asettaisin rajat tuollaselle käyttäytymiselle. Suosittenlen tämän asia käsittelyä teidän perheessä niin että istutat miehesi tuolille ja kysyt mm. onko oikein jos lapsi haukkuu äitiään ????
Toisen osapuolen on otettava myös vastuu lasten kasvatuksesta ja perheen hyvinvoinnista.
Hyvää jatkoa teille!!!!!!
Meidän perheessä nimitellään toisiamme karustikkin välillä. Avomieheni saattaa sanoa minua huoraksi, lehmäksi..Ihan miksi vaan enkä minä siitä suutu kotona, mutta julkiset paikat on eri asia. Eikä hän siellä minua nimittelekkään.
On pakko vastata, kun yhtään minun kaltaistani vastausta ei ole. En kestäisi yhtään pahaa sanaa mieheltäni, yhdenkin nimityksen kuullessani luultavasti pillahtaisin itkuun ehkä jonkinlaisen raivostumisen jälkeen ja kyselisin sitten viikon, että oletko todella sitä mieltä...
Mutta tällä luonteella olenkin miehen kanssa, joka on lammastakin lauhkeampi. Itsekin tosin olen hyvin hienotunteinen.
Olen entisessä suhteessani joutunut kestämään tuota haukkumista ja nimittelyä. Tiedän, ettei se ole helppoa varsinkin kuin lapset sanovat jo pahasti. Kyllä siinä olisi otettava vaan sellainen käytäntö, että puhutte miksi näin ? Olen havainnut, että ei heillä siihen mitään erityistä syytä ole..luulevat olevansa ilman sitä huonompia. Sanoin ainakin entiselle miehelle, että jos sillä on elämä niin tylsää, ettei keksi muuta kuin haukkua niin mene vaikka talutushihnan jatkoksi. Kyllä nämä asiat pitää selvittää heti kun tekstiä rupeaa tulemaan tiuhaan, ehkä jo ensimmäisestä nimittelystä.
Meillä se on tuo kauniimpi osapuoli, joka harrastaa nimittelyä. Onpa harrastus sen verran reipastahtistakin, että saan kuulla olevani idiootti, tyhmä, yksinkertainen, ääliö yms. samaan skaalaan kuuluva useita kertoja viikossa, joskus pari, kolme kertaa päivässäkin.
Enkä kestä sitä enää. Kun hermostun, saan kuulla jatkoksi olevani vielä herkkänahkainenkin. Ikäänkuin nimittely kuuluisi normaali keskusteluun.
Itsetuntoa tuo ei korota. Alan vähitellen uskoa, että olenkin sitä, mitä hän väittää...ja katua etten löytänyt tyhmempää puolisoa...
Tai muuten huomaat olevasi pelkkä sätkynukke ja menetät loputkin itsetunnostasi.
Mieheni on nimitellyt minua kaikilla mahdollisilla nimityksillä kuten myös toisinkin päin kun olen aikani hänen henkistä väkivaltaansa kestänyt.
Riita voi alkaa mistä tahansa ja aina syy on minussa.
Kaikki ystävät ovat kaikonneet vuosien aikana,samoin melkein kaikki sukulaiset.Eihän kukaan tykkää käydä meillä kun ei tiedä koskaan mihin sanaan tai eleeseen hän takertuu.
Veljeni on ainoa joka vielä on käynyt(tähän asti)tuskin enää tulee.
Hän sattui kehaisemaan tytärtämme komeaksi ja vitsaili että jollei olisi suuri sukulainen voisi vaikka rakastua.Ja siitäkös tuo äityi.Haukkui minulle sukurutsariksi(sitä nimeä olen kantanut noin 32 vuotta).
Veljeni oli ollut hereillä ja kuuli ja lähti seuraavana päivänä.
Jäädessäni työttömäksi ,johtui se mieheni mielestä siitä että olin niin ilkeä ihminen.
Haukkumanimet on ollut laidasta laitaan.
Kaikki tunteeni häntä kohtaan ovat kuolleet mutta en vain saa repäistyä itseäni irti tästä sopasta.Odotan vain että vapauttava kuolema tulisi pian kohdalleni.
Neuvoni on että älkää jääkö kuuntelemaan asiatonta kielenkäyttöä,lähtekää kun teillä vielä on voimia tehdä se.
Eikös noissa asioissa kannattaisi antaa vaan jonkinlainen opetus...Tietysti se,että toista ihmistä ei kunnioiteta,johtaa tuohon nimittelemiseen,mutta...myös ympäristö sanelee paljon,minkälaista puhetta itse kukanenkin suoltaa.
Vanha sananlaskuhan sanoo,että "sydämen kyllyydestä suu puhuu" ja se pitää täysin paikkansa,eli se,mitä on ihmisen mielessä ja kuvaannollisessa sydämessä,tulee ns."ulos suusta".
Jos suhde on muuten hyvä niin kannattaako noiden puheiden takia toista hylätä?Oliskohan mitään apua siitä,että nauhottaisit miehesi nimittelyä nauhalle ja sitten julkisesti laittaisit tuon nauhan pyörimään?
Tuollaiset ihmiset,jotka eivät yhtään ajattele,mitä suustansa päästävät,eivät tiedä,mitä on empatia.Onko heidän lapsuudessaan mennyt jokin asia pieleen vai onko esim.työympäristö sellainen,jossa koko ajan puhutaan toisista ihmisistä paskaa?
Itsetuntoa voisi kohottaa muutenkin kuin vaan miehen antamilla kehuilla..Vaikka et töissä olekaan niin voisitko harrastaa jotain sellasta,jossa sais itsetuntoa kohottaa,esim.harrastelija-teatteria,jossa saa käyttää luovaa ilmaisua tms.
Olisi varmaankin hyvä,kun hankkisit kontakteja kodin ulkopuolelle niin,ettei miehesi käyttäytyisen tarvitsisi niihin vaikuttaa.
Vaikka siis oletkin työttömänä,voit tehdä paljon asioita...Ehkä olet jo tehnytkin?
Masentua ei missään nimessä kannata,vaikka ukkosi yrittäisi sinut lannistaakin-olisi hyvä,jos saisit jostain kirjeystävän,jolle kertoa surut ja murheet ja joka lohduttaisi(kohottaisi samalla itsetuntoakin)-siitä voisit saada vahvistusta ja jonain päivänä voisi miehesikin huomata,mitä on menettämässä.
Kaikkea hyvää sinulle ja toivottavasti näistä oli jotain apua! :)
Kirjoitin eilen tuolla otsikolla ja nimellä tälle samalle palstalle. Olen kuunnellut miehen haukkuja tosi pitkään. Näiden nöyryyttävien lausuntojen lisäksi olen saanut kuulla myös, että olen huora ja erityisesti että halvin huora, mikä hänellä on koskaan ollut.
Kuten sanottu, riidat johtavat aina siihen, että mies nöyryyttää. Aikani olen kuunnellut ja alkaa olla mitta täysi, siksi kai haen apua tältä palstalta, kuullakseni mitä mieltä muut ovat, pitääkö tällaista sietää.