oon 18v nainen ja ollu pelkästään yhden miehen kanssa. nyt ollaan oltu kihloissa 2,5v ja meillä on 1v ikäinen lapsi. mies on ihana,rakastan häntä kovasti,mutta nyt on alkanu tuntumaan tylsältä..mieli tekisi mennä toisen miehen kanssa sänkyyn..siis jotenkin vaan tekee mieli jtn seikkailua tai semmosta. tää on varmasti aikalailla normaalia..mutta mietin vaan että kannattaako edes jatkaa tätä nykyistä suhdetta,vai lopettaa ennen kun satuttaa toista...?
ongelmia...
n89__
102161
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Aikas tutulta kuulostaa,kun ensi huuma on ohi niin arki tulee ikkunoista ja ovista sisään.
Jos tylsyyttä on pelkästään pesin puolella niin siitä kannataa jutella ja kokeilla uusia leikkejä yms,nykysin netistä saa tilattua melkeen vaikka mitä kivaa rooli asua niin miehille kuin naisille.
Suhteessa kannataa aina jatkaa vaikka miten olisi alamäkiä sillä ne kuuluvat elämään.
Jos rakastat miestäsi sydämmestäsi todella niin anna hänen tietää siitä sekä ajattele myös lastasi sillä vaikka lapsille ei kerro mitään ja hän on vielä sen verrän pieni niin lapset/vauvat vaistoavat jos sisäinen turvallisuus on rikkuitumassa ja reakoivat eri tavoin.
Voitte lähentää toisianne esim. romanttisella viikonloppu matkalla,kun lapsi on mummolassa yms.
sillä hyvässä parisuhteessa on vain taivas rajana mitä vaan voi keksiä.
Suhteessani, jota kesti melkein neljä vuotta oli kaikki muuten ihan hyvin mutta seksitökki ja pahasti. En vain enää halunnut miestäni. Meninpä sitten pettämään ja tällä hetkellä olen niin masentunut että tuntuu että elämä loppuu tähän.
Kannattaa miettiä onko se seksi tosiaan sen arvosta. yritä puhua asiasta miehes kanssa.
kannattaa jatkaa suhdetta. itselläni samanlaien tilanne, tosin en ole kihloissa summe yhdessä, eikä ole lasta.
olen miettinyt ihan samaa, mutta ei kannata uhrata hyvää suhetta tuollaiseen, en itse ainakaan niin tekisi.
mitäs sitten kun "koitat" toista ja se ei olekkaan niin ihmeellistä. keskity mieluummin kehittämään omaa parisuhdettasi.
välillä minustakin tuntuu tylsältä ja olisi ehkä kiva koittaa seurustella enemmän oman ikäisen kanssa, kun meillä on ikäeroa aika paljon, mutta olen kuitenkin nyt onnellinen ja on kiva miettiä yhteistä tulevaisuutta yms.
et ehkä koskaan löydä samanlaista miestä, ja jos olet hyvän miehen kanssa et joudu kokemaan pettymyksiä ym mitä muut joutuvat.
Rakas ystävä, olet sitoutunut tähän asti yhdelle, vaikkette ole naimisissa, miksette muuten ole?! Lapsikin TEILLÄ on. Lapsi EI ole YKSIN sinun, jollet satu muistamaan,ja valitettavasti hän on niinsanottu AU-lapsi. Oletko miettinyt SITÄ?
Mietitkö VAIN omaa tyydyttämistäsi? Se sänkyynmeneminenkö sinut autuaaksi tekee?! Nyt järki käteen! MENKÄÄ VIHILLE! Antakaa lapsellenne OIKEA KOTI ja olkaa uskolliset ja palvelkaa toinen toisianne rakkaudella. RAKKAUS on TAHTOASIA, muista se. Tahtomisesta se on kiinni se yhdessäpysyminen!
49v aviossa ollut. Ei se elo koko aikaa ruusuilla tanssimista ole, mutta rikasta ja Jumalan siunaamaa.
Luoja varjelkoon, ettei minun tyttäreni ole 18-vuotiaana äiti!!! Tuota siitä sitten tulee, kun lapsi alkaa hankkimaan lapsia ja perustamaan perhettä. Huh.
No, tilanne on mikä on. POhdi mitkä ovat omat resurssisi sitten hoitaa sitä lasta yksinhuoltajana ja/tai sylistä syliin kulkijana...
Parisuhdetta kannattaa hoitaa ja arvostaa sitä mitä on.
lapsen olen halunnut ja sitä myös kovasti rakastan.
kyllä kannattaa sittenkin panostaa tähän suhteeseen,koska rakastan miestäni hurjan paljon. kiitokset teille kaikista neuvoista=)
Olen iloinen päätöksestäsi. Herra sinua ja rakkaitasi siunatkoon! Olette rukouksissani.
Se 49v aviossa ollut.
Kyllä ehdottamasti kannattaa panostaa. Nykyään ihmiset luovuttaa liian helposti, kun vähän alkaa kyllästyttään tai tulemaan ongelmia. Teillä on kuitenkin yhteinen lapsikin.
Multiploitukaa sitten aikuisina niin saatte rauhassa elää villiä elämää silloin nuorena. Ei tarvi ajautua tämänlaisiin ongelmiin missä sinä olet.
Olisikohan kaikkien "lapsivanhempien" arvostelijoiden aika katsoa peiliin. Jos ihmiset välittäisivät toisistaan, EIVÄTKÄ JATKUVASTI ARVOSTELISI TOISIAAN pitäen itseään parempina/ arvokkaampina ihmisinä ja parempia valintoja tehneenä, ei omassa perheessä voitaisi niin huonosti. Katsokaa arvostelijat omia lapsianne ja miettikää kuinka paljon viette heiltä arvokasta yhteistä aikaa tuhlatessanne sitä muiden arvosteluun.
Olen itse 20-vuotias pienen pojan äiti sekä Mannerheumin lastensuojeluliiton järjestöaktiivi ja ymmärrän tilannettasi hyvin, olen myös itse ollut samoissa mietteissä aika ajoin, kun suhteeseemme on arki tullut ja yhteistä aikaa ei tunnu löytyvän molempien opiskellessa. Älä syyllistä itseäsi ajatuksistasi, ehkä voit puhua niistä miehesikin kanssa. Meillä mies on ottanut asiaa puheeksi, hänellä on takanaan aiempia suhteita, minulla taas ei oikeastaan edes nimeksi.
Sillä pääset jo pitkälle, kun laitat lapsenne edun aina edelle. Meillä nuorilla vanhemmilla kun noita perusteettomasti aikaansa tuhlaavia arvosteljoita riittää roppakaupalla, siksi meilä onkin suurempi vastuu (ainakin muiden mielestä.. ;) vanhempina.