Kaksi vuotta avosuhdetta takana naisen kanssa ja erilleen muutto edessä. Rakastamme toisiamme, mutta moni asia on vialla vaikka ei olekkaan aina niin selvää että mikä nyt täsmälleen. Hän sanoo haluavansa vain pitää taukoa, mutta jos realistisia ollaan niin mikä mahdollisuus yhteen palamiseen muka on. Sanoi haluavansa elää vielä vapaasti kun nuori on, mutta ei toisaalta hakevansa uutta miestä minun tilalleni (eikä toisten perään katsominen/mustasukkaisuus ole muutenkaan ollut kummankaan puolesta koskaan ajankohtaista tässä suhteessa).
Mutta mikä on todellinen syy ja miksi sen löytäminen on aina niin vaikeaa. Tässä eräs päivä hän sanoi ohimennen sivulauseessa että voisi ajatella yhteen palamista sitten kun taas kunnioittaa minua. Silloin joku loksahti paikalleen ja olen huomannut että se tosiaan on (ainakin yksi) perussyistä ongelmillemme että hän ei minua kunnioita. Eipä häntä voi oikean siitä syyttääkkään koska itse olen myös antanu tilanteen luisua siihen suuntaan. Itse aina katson häneen hyväksyntää etsien päätöksiä tehtäessä sen sijaan että tekisin ne itse. Itse olen sopeutunut hänen oikutteluunsa sen sijaan että olisin pannut vastaan. Siinä muuten toinen ongelmamme eli hän tuntuu oikein etsimällä etsivän riidan aiheita ja haluaa riidellä, mutta minä en osaa... voin jotain huutaa takaisin tms mutta yleensä vain olen hiljaa tai pidän mykkäkoulua jne. Ei kovin helppoa selvittää asioita jos toinen haluaa aina huutaa ne asiat riidassa selväksi ja toinen ei osaa riidellä vaan on hiljaa.
Joka tapauksessa tässä ollaan nyt erilleen muuttamassa ja sitä ei muuta mikään. Mutta kysyisin nyt mielenkiinnosta siksi että en ole luovuttajaluonne että onko jotain tapaa saada se kunnioitus takaisin? Voisin tehdä omia päätöksiä ja teenkin, mutta en yhteisiä vaan omiani. En vain ole niin idearikas että keksisin mitä yhdessä tehdä. Eikä hän nykyisin enää halua mitään yhdessä tehdä silloinkaan kun jotain ehdotan. Ja jos hän alkaa huutamaan tai määräilemään niin miten siinä sitten käyttäytyä? Huutaa vain takaisin, suostua määräiltäväksi vai kävellä pois. Mikään noista ei ole toiminut ennen joten mitä tehdä toisin? Tai miten muuten voisi asiaa korjata noin ylipäänsä? Helppoahan se on aina vain kävellä pois suhteesta ja on se käynyt minulla itselläni mielessä jo ennenkuin nyt päätimme erilleen muuttaa. Mutta eipä se mitään ratkaise ja en oikein usko että kunnioitus mitenkään itsestään palaa... tai ole varma haluanko enää edes yrittää sen puoleen, mutta kysytään nyt kuitenkin täältä kokeneemmilta mielipidettä
Mutta mikä on todellinen syy ja miksi sen löytäminen on aina niin vaikeaa. Tässä eräs päivä hän sanoi ohimennen sivulauseessa että voisi ajatella yhteen palamista sitten kun taas kunnioittaa minua. Silloin joku loksahti paikalleen ja olen huomannut että se tosiaan on (ainakin yksi) perussyistä ongelmillemme että hän ei minua kunnioita. Eipä häntä voi oikean siitä syyttääkkään koska itse olen myös antanu tilanteen luisua siihen suuntaan. Itse aina katson häneen hyväksyntää etsien päätöksiä tehtäessä sen sijaan että tekisin ne itse. Itse olen sopeutunut hänen oikutteluunsa sen sijaan että olisin pannut vastaan. Siinä muuten toinen ongelmamme eli hän tuntuu oikein etsimällä etsivän riidan aiheita ja haluaa riidellä, mutta minä en osaa... voin jotain huutaa takaisin tms mutta yleensä vain olen hiljaa tai pidän mykkäkoulua jne. Ei kovin helppoa selvittää asioita jos toinen haluaa aina huutaa ne asiat riidassa selväksi ja toinen ei osaa riidellä vaan on hiljaa.
Joka tapauksessa tässä ollaan nyt erilleen muuttamassa ja sitä ei muuta mikään. Mutta kysyisin nyt mielenkiinnosta siksi että en ole luovuttajaluonne että onko jotain tapaa saada se kunnioitus takaisin? Voisin tehdä omia päätöksiä ja teenkin, mutta en yhteisiä vaan omiani. En vain ole niin idearikas että keksisin mitä yhdessä tehdä. Eikä hän nykyisin enää halua mitään yhdessä tehdä silloinkaan kun jotain ehdotan. Ja jos hän alkaa huutamaan tai määräilemään niin miten siinä sitten käyttäytyä? Huutaa vain takaisin, suostua määräiltäväksi vai kävellä pois. Mikään noista ei ole toiminut ennen joten mitä tehdä toisin? Tai miten muuten voisi asiaa korjata noin ylipäänsä? Helppoahan se on aina vain kävellä pois suhteesta ja on se käynyt minulla itselläni mielessä jo ennenkuin nyt päätimme erilleen muuttaa. Mutta eipä se mitään ratkaise ja en oikein usko että kunnioitus mitenkään itsestään palaa... tai ole varma haluanko enää edes yrittää sen puoleen, mutta kysytään nyt kuitenkin täältä kokeneemmilta mielipidettä
Vastaukset 7
Vanhimmat
et ehkä ùsko´ esim. horoskooppien luonneanalyyseihin tai yhteensopivuustesteihin, katsepa kuitenkin niitä aikasi kuluksi - jos luonteet ei oikeasti sovi, se tulee esiin ennemmin tai myöhemmin on sitten rakkautta tai...
Kiitos vastauksesta. Ja juu en usko luonneanalyyseihin tai varsinkaan mihinkään horoskooppitesteihin. Siis sikälimikäli toki niissä mitään väärää ole, mutta jos alat niiden perusteella tekemään päätöksiä siitä kuka sinulle sopii niin huhhuh.
Ja osaan kyllä mennä eteenpäin jos oikeasti osoittautuu että me emme yhteen sovi, mutta jos nyt kuitenkin pysytään siinä aiheessa jonka aloitin? Ymmärrän kyllä että voin aina ottaa helpon tien ulos, mutta se ei ole se ratkaisu jota juuri nyt haen.
sail boat or house that the girl likes.
Sail boats have always worked with me. All my girl friends have respected me as a sailor alltough not as a person.
I am just practising my english, so please for give me my writing language.
Teissä kummassakaan ei ole erikoisemmin mitään vikaa, olette vain väärät ihmiset toisillenne.
On todella arvokkaan ajan tuhlausta uskoa, luulla, olettaa ja toivoa että (kissa olisi koira)puoliso olisi jotain mitä toinen haluaa, kuitenkaan olematta sitä.
Te kumpikin olisitte paljon onnellisimpia omanlaistenne partnereiden kanssa.
Nyt tullut jo kaksi samansuuntaista vastausta tähän viestiketjuun siitä että olemme liian erilaisia toisillemme...
Pakko kait se on ottaa yhtenä mahdollisuutena huomioon ja olen sitä kyllä itsekin aina välillä miettinyt (eli ei ole ideana uusi). Sitten taas toisaalta kun olemme asiaa yhdessäkin pohtineet niin minkälainen mies olisi hänelle sitten sopiva? Itsellenihän minä tässä ratkaisua etsin, mutta katson (taas) asiaa hänen näkökulmastaan... epäilen että jos molemmat osapuolet olisivat samanlaisia riidanhaastajia niin siinä ei suhde kestäisi edes yhtä pitkään kuin meillä nyt :)
Totta on, että itse saattaisin olla onnellisempi jonkun rauhallisemman kanssa, mutta toisaalta voisin siihen nopeasti myös kyllästyä... Tätä ei voi toki tietää etukäteen...
Noh en ole vielä saanut vinkkejä täältä alkuperäiseen kysymykseeni mutta voi olla että niitä ei ole tulossa. Itse tämän loppujen lopuksi joudun ratkaisemaan toki. Ja voihan se olla että jos me molemmat jatkamme omaa elämäämme niin tulemme paljon onnellisemmiksi. Tai sitten emme, mutta sittenpä tietää senkin...
....mutta mulla tuli mieleen seuraavaa. Onko naises kunnioitus sua kohtan hävinnyt siinä, että koitat olla aian hälle mieliksi ja teet kaiken hänen oikkujensa mukaan. Ehkä naises tuo pahaa oloaan esille riitelemällä ja mieti myös sitä, koetko naisesi yritykset ottaa puheeksi sinulle epämiellyttäviä asioista riitelyksi? Mykkäkoulu ja poistuminen tilanteesta ei kyllä ratkaise riitojakaan.
Jospa nyt jos pidätte taukoa miettisit mitä itse suhteeltanne haluat, minkälainen toivoisit sen olevan. Älä taivu kaikessa naisesi pään mukaan, mutta ei jyräämällä vaan asioista voi keskustella ja perustella mielipiteensä. Ja tauonkin aikana älä ole mikään räsynukke, jota naisesi voi pompotella miten haluaa. Opettele arvostamaan itseäsi ja sitä, että myös sinulla on oikeuksia tulla kuulluksi ja tulla huomioiduksi. Opettelem sanomaan sanottavasi rakentavasti. Jos tuntuu että sittenkin menee kovin vaikeaksi, voi olla että olette liian erilaiset, suhteestanne ei tule yhtikäs mitään.Silloinhan on aika katsoa eteenpäin tulevaisuuteen.
Kiitos asiallisesta palautteesta.
Aravauksesi siitä että kokisin epämiellyttivien asioiden esiin tuonnin riitelyksi ei osu oikeaan eli kun sanon että hän riitelee niin silloin hän oikeasti riitelee eikä vain nalkuta jostain asiasta. Mutta tiedän kyllä että mykkäkoulu ei mitään ratkaise siinä olet oikeassa.
Ja tosiaan kaikki lopulta päätyy siihen että pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja aktiivisesti miettiä mitä tahdon enkä vain anna toisen viedä. Se minulla juuri on usein pongelmana että mietin liikaa hänen kauttaan, hänen ehdoillaan, asioita. Ei kovin hyvä piirre miehessä ;)
Kuten sanoit niin jos menee liian vaikeaksi on aika katsoa eteenpäin. Vaikealta kaikki tuntuu jo nyt, mutta ei voi tietää...