Vaikka en vahingoniloinen olekkaan,niin on näillä varatuillakin omat murheensa. On tässä sinkkuna olemisessa ainaki se hyvä puoli, että tulee pidettyä ittensä kunnossa,parisuhteessa elävät useinkin alkavat ulkoisesti rämettymään aika nopeasti.
Varattujen vaikeudet
tinke 35
7691
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sekö on ainoa syy millä jaksat sinkkuna? Ikävä romuttaa illuusiosi, mutta yleensä ne, jotka pitävät itsestään huolta sinkkuna, tekevät sitä myös parisuhteessa.
Eri asia sitten ne, jotka ovat pitäneet kunnostaan "huolta" (jaksaneet laihduttaa sen 10-15kg)vain löytääksen "jonkun" ja elämän muutokset kuten raskaudet muuttavat ulkonäköä joksikin aikaa.
Eli ei ole kyse siitä, onko sinkku vai parisuhteessa, vaan ihmisestä itsestään.
ne jotka jaksavat pitää itsestään huolta, saavat sen parisuhteen ;)
Toivotaan että niin käy, vaikka kyllä tähän yksin eloonkin alkaa jo sopeutumaan.
Parisuhteessa on tärkeintä, ettei rämety sisäisesti kuten monet ulkonäkökeskeiset ihmiset.
Kävin juuri bileissä joissa ihmisten ikähaitari oli siinä 19-60v välissä. Oli sinkkuja, naimisissaolevia, lyhyt ja pitkätukkaisia (ja kaljujakin), hyvä- ja huonokuntoisia, selviä ja päihteitä nauttineita, lihavia ja laihempia, harrikkahemmoja ja pankinjohtajia....
Mikä tässä sakissa erityisesti viehätti oli se, että kaikki olivat niin helvetin erilaisia, silti yhteensopivia.
Itte ainakin olen parisuhteen aikana mennyt "parempaan kuntoon", mutta johtuen ehkä ikuisesti urheiluharrastuksesta.. Kuitenkin, jos omat arvot ovat kohdallaan, sitä tekee kaikkensa pysyäkseen kondiksessa - itte ainaki. En kestäisi itteäni "plösönä".
...Äläpä yleistä.Olen törmännyt useasti sellaisiin sinkkunaisiin jotka "mukamas" huolehtivat itsestään...todellisuudessa kasvot ovat apeat ehkä ylimeikatut,yrittävät esittää että kaikki on niin niin hyvin.Kaikenlisäksi ovat itsekeskeisiä epäonnistujia mutta eihän sillä väliä kun huolehtii omasta ulkonäöstään ja kauneudestaan...näyttävät vain kuorensa...ei mitään väliä millainen ihminen on sisältä...Luulen että olet vain kateellinen niille rumemmille ja rähmettyneille naisille jotka ovat löytäneet onnen heikommasta ulkonäöstään huolimatta.Ovat löytäneet komean ja uskollisen miehen jolle tärkeämpää on aivojen omistaminen kuin ulkonäkö...Itse olen vaimo ja äiti joka omistaa kauniin kuoren niin sisältä kuin ulkoakin.En välitä niistä pienistä raskausarvista jotka kahden lapsen syntymä on tuonut tullessaan vaan nautin niistä ja pienestä pömppömahastani!!!...Enkä tosiaankaan halua olla leuhka tai ylimielinen vaan sanon sinulle että kun on onnellinen ja rakastaa...kun kaikki on elämässä hyvin niin se kauneus se paistaa myös ulkoisesta olemuksesta...ja miksi tarvitsisi meikata ja tällätä jatkuvasti kun on jo ihana mies rinnalla joka tykkää sinusta juuri sellaisena kuin olet eikä vain siitä ulkoisesta kuoresta.Katseleppa itseäsi peilistä tuossa kymmenen vuoden päästä kun olet (parasta sinulle toivoen) jo naimisissa...Huomaatko kuinka hyvä sinun on olla kun miehesi pitää sinusta juuri sellaisena kuin olet eikä vaadi sinulle aina meikattuja kasvoja tai viimeisen päälle laitettua tukkaa...kun miehesi voi tulla aamulla ensimmäiseksi luoksesi herättämään sinut välittämättä siitä että hiukset ovat sekaisin ja silmät uniset...ja antaa hellän suukon toivottaen samalla kaunista uutta aamua!!!Kun seuraavan kerran näet sellaisen nuutuneen näköisen perheenäidin joka ei ole itseään laittanut niin muista sanani...Hänen ei tarvitse peitellä itseään meikeillä tai muulla...hän voi silti hymyillä ja olla onnellisemman näköinen kuin sinä itse!
Vaikka Varattu erehtyikin sukupuolestani, niin asian ymmärtämistähän se ei estänyt. Mun pointti oli se, että vaikka ei nyt enää erityisemmin olekkaan haku päällä (tottunut yksin oloon), niin se kaikkinainen itsestä ja ulkomuodosta huolehtiminen on ikään kuin "jäänyt päälle". Ei tietenkään olisi pitänyt yleistää.