Olen seurustellut ja ollut avoliitossa 5 vuotta. Sitten kaikki hajosi, tuli ero. Ne vuodet eivät ollet sokeria aina, eikä sellaista voi olla parisuhteessa.
Jatkoin elämääni, olen vielä nuori nainen, eikä lapsia ole. Tutustuin ihanaan mieheen. Epäonneksemme 2 kuukauden "seurustelun"(en tiedä voinko sanoa näin, tuntuu oudolta, sillä juuri seurustelin monta vuotta) jälkeen, hänen piti lähteä ulkomaille töihin. Asia oli jo päätetty ennen kun tutustuimme. Päätimme, että jatketaan kaikesta huolimatta, nähdään kerran 3-4 viikossa. Ja sitten kun nähdään, elämä on ihana ja ollaan todella onnellisia yhdessä. Pelkän, että voin menettää hänet. Siihen on syy. Vaadin paljon huomiota, haluan jutella sen kanssa joka päivä netin välityksellä, saada viestia, puheluita. Unohdan :S , että hänellä on vaativa työ ja omat ongelmansa siellä. Joskus vaan se tunne on voimakkaampi kun minä...enkä pysty pitämään sitä kurissa. Asiasta syntyy kiista. Miten pystyn rauhattumaan?
Miehet sanokaa.. onko se kamala, kun nainen suuttuu helposti siitä, ettei teillä ole aikaa hänelle juuri silloin? Mitä teidän päässä liikkuu? Miten te suhtaudutte asiaan?
(niin sen verran vielä, 8 kuukauden päästä ollaan taas yhdessä samassa maassa, jos vaan kaikki menee hyvin)
Jatkoin elämääni, olen vielä nuori nainen, eikä lapsia ole. Tutustuin ihanaan mieheen. Epäonneksemme 2 kuukauden "seurustelun"(en tiedä voinko sanoa näin, tuntuu oudolta, sillä juuri seurustelin monta vuotta) jälkeen, hänen piti lähteä ulkomaille töihin. Asia oli jo päätetty ennen kun tutustuimme. Päätimme, että jatketaan kaikesta huolimatta, nähdään kerran 3-4 viikossa. Ja sitten kun nähdään, elämä on ihana ja ollaan todella onnellisia yhdessä. Pelkän, että voin menettää hänet. Siihen on syy. Vaadin paljon huomiota, haluan jutella sen kanssa joka päivä netin välityksellä, saada viestia, puheluita. Unohdan :S , että hänellä on vaativa työ ja omat ongelmansa siellä. Joskus vaan se tunne on voimakkaampi kun minä...enkä pysty pitämään sitä kurissa. Asiasta syntyy kiista. Miten pystyn rauhattumaan?
Miehet sanokaa.. onko se kamala, kun nainen suuttuu helposti siitä, ettei teillä ole aikaa hänelle juuri silloin? Mitä teidän päässä liikkuu? Miten te suhtaudutte asiaan?
(niin sen verran vielä, 8 kuukauden päästä ollaan taas yhdessä samassa maassa, jos vaan kaikki menee hyvin)
Vastaukset 30
Vanhimmat
miksi laitoit jonkinlaisen hymiön tähän kohtaan:
"Unohdan :S"
En muutenkaan jaksa ymmärtää naisia, jotka hymyillen vetoaa johonkin ihmeelliseen "naiseuteen" tai "naisen oikeuteen" olla unohtelevaa ja hömppäävää sorttia, vaan sen takia, että on nainen.
Ette te naiset ole sen kummallisempia olioita kun me miehetkään. Itsekin tiedostat tuosta hymiöstä päätellen, ettei sinun kuuluisi unohtaa, vaan toimia loogisesti, mutta "naisen oikeudella olla hömppä" päätät vaan unohtaa ja soitat siitä huolimatta. Sehän on tietoinen teko. Ja kun kerran tiedostat tekosi, niin yhtä hyvin voit tietoisesti olla unohtamatta ja soitat vaan silloin, kun on sovittu.
Siitä en välitä, jos nainen suuttuu, kun sanon ettei nyt ole aikaa/sopiva hetki lörpötellä liirumlaarumeja, mutta tuo naisten tapa ottaa "naisellisia unohteluoikeuksia" ottaa oikeasti päähän.
Ottamatta kantaa aloitukseen on virkistävää lukea, että jonkun mielestä naisenkin on käyttäydyttävä ja ajateltava kuin ihminen.
Ei ole olemassa semmoista sukupuolisidonnaista ominaisuutta, joka täysjärkiselle ihmiselle hölmöilyn ja henkisen laiskuuden oikeuttaisi.
"Siitä en välitä, jos nainen suuttuu, kun sanon ettei nyt ole aikaa/sopiva hetki lörpötellä liirumlaarumeja..."
Minä hermostun, jos nainen kuitenkin tietää hyvin, että silloin kun ei ole aikaa, ei sitä ole, mutta silti suuttuu siitä. Jos hän tuollaisesta suuttuu, niin sitten saa mennä menojaan, etsin parempaa seuraa. Itsekeskeisten ihmisten on kai mahdotonta ymmärtää, ettei kaikki pyöri heidän henkilökohtaisten halujensa mukaan.
että löytyy muutama loogisesti ajatteleva nainenkin.
Luulen, että meitä miehiä, jotka eivät odota/halua kumppaniltaan "naisellista hömppäkäytöstä" löytyy paljon enemmän, kuin niitä naisia, jotka ovat oikeasti osanneet jättää tuollaiset käyttäytymismallit saippuasarjoihin ja lastentarhaan.
tarkoitti sitä, että tiedän kuinka kiire sillä on, enkä soita muuten vaan juuri sen takia. Tarkoitan, että itseäni ärsyttää, että haluan liikaa huomiota. Mutta, jos vaan annan olla ja sanon, että kaikki on loistavasti, valehdelen. Ja joskus kaikki tulee pinnalle kerralla. Eikö miehillä ole sellaisia tunteita?
(Siks haluan jutella asiasta joskus, kun on aikaa.) Usein vaan sovitaan joku ajankohta (et jutellaan) ja se ei käykään jostain syystä. SE turhauttaa...
mistä nappulasta puhelu katkeaa. Ei siinä itse tarvitse hermostua vaikka toinen vetääkin lapsellisesta asiasta herneen nenään. Eikä sitä hermostumista ainakaan tarvitse kuunnella.
että nainen toivoo saavansa hetken miehen vapaasta ajasta? (Silloin kun asiasta sovittu etukäteen!)
Eikä se ole lapsellista, että jättää väliin sen, vaan sen takia, että tuli yllättäin muuta kivaa?
Miten naisen, teidän mielestä, pitää suhtautua tähän? Sanokaa.
Tuskin sillä on ainakaan parantava vaikutus suhteeseen. Tai no, voihan sitä tietenkin sitten selitellä kun siihen on aikaa.
Se on lapsellista, jos nainen tietää milloin miehellä ei ole aikaa, silti soittaa ja vieläpä suuttuu siitä, ettei mies ehdi töidensä keskellä juttelemaan.
hölkäsen pöläystä.
Tarkoititko, ettet soita muuten vaan, kun tiedät kuinka kiire sillä on, vaan soitat juuri sen takia, kun tiedät että sillä on kiire? Jotenkin niin kuin helpottaaksesi sen kiirettä? Voiko olla käsittämättömämpää logiikkaa.
Ei voi olla noin vaikeaa soitella silloin, kun kumpikaan ei ole töissä.
antaa miehen olla rauhassa myös vapaa-ajalla. Silloin ei tarvitse olla pettynyt, jos ei menekään niin kun puhuttu.
Yritän tehdä kaikkea muuta, etten ajattelisi asiaa...käyn töissä, opiskelen, urheilen. joskus tulee vaan ihan voimaton olo, haluan rakasta vierelleni.
soitan miehelle, kun hän on töissä? En sanonut sellaista!:)
Tarkoitan vapaa-aikaa ja erityisesti sitä, että jos puhelusta tai keskustelusta(netissä) sovittu etukäteen!!! Ja se ei sitten onnistukaan jostain syystä....(ja pahinta on se, että tälläiset tapaukset toistuvat miltei aina)
Pitääkö vain aina sanoa, ei se mitään, ens kerralla sitten!?
Silloin, kun rakastaa oikeasti, se sattuu...
jo ihan eri asia. Käsitin vaan, että hän on sanonut milloin on liian kiireinen tiettyinä aikoina soitellakseen rakkauspuheluita, mutta sinä soitat noina aikoina siitä huolimatta.
Keskustele miehes kanssa ongelmista, älä meidän.
ole mitään pahaa soitella silloin kun voi kuvitella miehellä olevan siihen aikaa, ts. muulloin kun työaikana. Tosin kannattaa ymmärtää, ettei hän vapaa-ajallakaan voi istua kotona odottamassa ja olemaan valmiina mahdollista soittoasi varten. Hulluksihan siinä tulisi. Vastaavasti sinunkin pitää pystyä saada kulkea harrastuksissasi ja viettää aikaasi ystäviesi kanssa, eikä olla aina yksin kotona valmiina puhelinkeskusteluun.
Ts., jos sinulla tai miehelläsi ei satu olemaan aikaa jutella juuri silloin kun hän tai sinä haluat, sovitte soittavanne johonkin aikaan myöhemmin.
Oikeasti, tämä ei ole vaikea asia. Suhteissa tulee paljon vaikeampia asioita, ristiriitoja ja ongelmia vastaan. Kompromisseja on tehtävä ja osattava arvostaa toista ihmistä ja ottaa toisen asiat huomioon.
Tulin ymmärretyksi.
Haluan vaan olla sen rinnalla, ei sen tiellä. Siksi kysyn muilta, miten voin "parntaa" tapojani.
Olen valmis mihin vaan, että hän on onnellinen.
Enkä pidä itseäni erikoisena(vain sen takia, että olen nainen). (muilta tuli kommenteja tähän asiaan liittyen):)
Yritän kovasti keksiä tekemistä. Odotan liikaa hänen soittoa tai muuta yhteyden ottoa, siks masennun.
Olen varma, että siinä on syy tähän.
Olen tiennyt jo pitkään tästä, mutta nyt kyllä toimin. Haluan olla sen miehen kanssa ja ratkaistaa yhdessä isompiakin ongelmia!
Eiväthän kaukosuhteet helppoja ole, mutta jos oikeasti haluaa olla sen ihmisen kanssa, eihän siinä voi muuta kuin elää aikansa sitten niissä olosuhteissa ja odotella parempia aikoja.
ne paremmat ajat tulee, haluaa välillä olla kaukosuhteessa:)
Kyllä, ihmisen mieli on uskomaton!
Illan jatkoja sulle!
Lähden tästä urheilemaan ja ajattelemaan ihan muita asioita!
"Olen valmis mihin vaan, että hän on onnellinen."
Ole ensin itse onnellinen. Ei se mies sua onnelliseksi tee ja jos sä olet onneton, niin sä takuulla teet senkin onnettomaksi.
>>kun nainen suuttuu helposti siitä, ettei teillä ole aikaa hänelle juuri silloin? Mitä teidän päässä liikkuu? Miten te suhtaudutte asiaan?
Olen ollut aikoinaan Rouva Ratikan kanssa kaukosuhteessa ja se oli kauheaa. Jos jostain tuli kinaa, se paisui, koska emme voineet naamakkain sitä heti selvittää.
Tätä taustaa vasten käytöksesi on todella ajattelematonta. Osaatko laisinkaan asettaa itseäsi miehen asemaan? Miltä sinusta tuntuisi, jos mies kiukuttelisi asiasta, jolle sinä et kertakaikkiaan voi mitään?
Miksi toimintasi antaisi aihetta minkäänlaiseen empatiaan? Ota nyt hyvä nainen itseäsi niskasta kiinni, vaikka se tunteiden hallinta olisikin työn ja tuskan takana. Ethän kuitenkaan halua pilata suhdettasi.
juuri siksi, eksyin tälle palstalle.
Haluan kuulla mitä muut ajattelee asiasta!
Muutkaan miehet eivät suhtaudu myötätuntoisella hymistelyllä naisten huonoon käytökseen. Ja miksipä pitäisikään? Nainen on kuitenkin aikuinen ihminen, joka on vastuussa omasta käytöksestään. Miten sellaista naista voisi arvostaakaan, jota tarvitsisi holhota kuin lasta tai mielisairasta?
kaukosuhteessa. Itsekin ihmettelin käytöstäni.
Mutta miten suhde voi sitten toimia, jos ei välitetä lupauksista? Jommalle kummalle tulee siitä turhauttunut olo.
tottakai täytyy pyrkiä pitämään kiinni, mutta sehän riippuu siitä, kuinka usein asiat peruutetaan ja mistä syistä. Jos puhelu ei ole erityisen tärkeä ja ne yleensä kuitenkin hoidetaan sovitusti, en näe satunnaisissa yllättävissä esteissä mitään omituista. Eri asia on että jos aina kun soitat, on toisella liian kiire, jolloin voi kyllä saada kuvan, ettei tämä ylipäätään halua enää jutella kanssasi.
Hän on hyvin sosiaalinen ihminen ja kavereita riittää. Totta kai sille tulee menoa ja muuta, kun joku kavereista soittaa tai tulee käymään.
Mulla on myös paljon kavereita, mutta olen ollut juuri suhteessa 5 vuotta. Ollaan oltu ex-mieheni kanssa ns. aina yhdessä ja monesti kotona. Nyt ehkä, itse sitä ymmärtämättä, odotan, että tämä suhde on samanlainen.
toinen on etäällä ja siellä on hirveesti kaikkee stressattavaa.. Sit vielä tyttöystävä kotosuomessa..
On melkosen rankkaa.. Kaveri aatteli näin. "Jos mie kattelen sitä mun tyttöä seuraavat 40 vuotta niin tää puolvuotta ei oo kovin kummoinen aika siinä suhteessa." Tyttöki tosin oli samaa mieltä. :) varsinainen ihanne pari
Kärsivällisyyttä, mee vaikka ite käymään perässä siellä niin näät mitä se on.
Oma pitkäaikainen avoliittoni muuttui etäsuhteeksi, kun lähdin joksikin aikaa ulkomaille töihin. Me sovimme etukäteen puhelupäivät ja koska seuraavan kerran "tapaisimme" netissä, että molemmilla olisi rauhallinen hetki jutella. Viestittely ja soitteleminen ulkomailta tai ulkomaille on sen verran kallistakin, ettei sitä normaalituloinen pulliainen viitsi jatkuvasti harrastaa. Että ajattelepa sitten vaikka niitä puhelinlaskuja, kun ylikuumeneminen uhkaa.
koittaa muistaa, että niitä teidän yhteisiä hetkiä ei kannattaisi pilata turhalla kiukkuamisella, tuskin sä sitä itekkään haluat.
Siksi toiseen jos teidän suhde on noinkin tuore, sä voit onnistua rikkomaan sen tuolla mustasukkaisella käytöksellä.
Jos niin käy, niin voit tietysti lohduttautua sillä, että valehtelet itsellesi, että enkös mä arvannut ja aavistellut. Vaikka oikeesti sä ite teit sen.
Mun on annettava sille omaa tilaa ja aikaa.
Ymmärrän sen, joskus vaan sydän meinaa pysähtyä ikävästä ja kaippauksetsa.
Ehkä olisi pitänyt odottaa, eikä lähteä näin äkkiä suhteeseen.
(Edellisessä suhteessa en ollut itsenäinen,olin täysin riippuvainen miehestä. Olin sen verran nuori, huomasin asian liian myöhään. Nyt kysyn itseltäni, miksi haluan olla taas riippuvainen toisesta ihmisestä...nyt, kun voin aloittaa kaikki puhtaalta pöydältä!)