Seurustelen miehen kanssa joka on eronnut ja on kaksi lasta, niin kuin minullakin. Elikä olemme aika lailla samanlaisessa tilanteessa, joka toinen viikonloppu "vapaa" eli yhteinen ilman lapsia.
Välillä tulee kuitenkin tilanteita että hänen lapsensa ovat hänen luonaan muulloinkin ja silloinhan minä olen aivan hukassa! En saa tavata hänen lapsiaan ollenkaan, joskus ohimennen nähnyt, eli silloin tulee pakollinen tauko meidänkin tapaamisiimme.
Olimme jo muuttamassa yhteen, nyt tuntuu että mies ei enää haluakaan koska lasten äiti ei kuulemma luokseni lapsia päästäisi, mutta sanoo ettei missään tapauksessa halua erota minusta ja onkin aivan ihana kun nähdään, (melkein päivittäin)
Mulla vaan menee elämä ihan hukkaan kun mietin miten eteenpäin, haluaisin että mieskin kaipaisi minua ja soittelisi, vai onko niin että kun minä koko ajan pidän yhteyttä niin hän kohta kyllästyy kokonaan?
apua!
Välillä tulee kuitenkin tilanteita että hänen lapsensa ovat hänen luonaan muulloinkin ja silloinhan minä olen aivan hukassa! En saa tavata hänen lapsiaan ollenkaan, joskus ohimennen nähnyt, eli silloin tulee pakollinen tauko meidänkin tapaamisiimme.
Olimme jo muuttamassa yhteen, nyt tuntuu että mies ei enää haluakaan koska lasten äiti ei kuulemma luokseni lapsia päästäisi, mutta sanoo ettei missään tapauksessa halua erota minusta ja onkin aivan ihana kun nähdään, (melkein päivittäin)
Mulla vaan menee elämä ihan hukkaan kun mietin miten eteenpäin, haluaisin että mieskin kaipaisi minua ja soittelisi, vai onko niin että kun minä koko ajan pidän yhteyttä niin hän kohta kyllästyy kokonaan?
apua!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Siis mikset saa tavata lapsia? Miten olisitte voineet muuttaa yhteen ennenkuin olet edes tavannut hänen lapsiaan? Sinuna harventaisin tapaamisia ja soittelemisia niin näkisin että onko mies oikeasti kiinnostunut vai ei!!
Minun miesystäväni toi lapsensa mukanaan ensitreffeillemme.
Eli viestitti suoraan että tämmöien paketti olisi sitten tarjolla ota tai jätä.
Minusta se oli rohkea veto.
Itselläni on kolme lasta ja yhteensä meillä on nyt viisi eri ikäistä.
Yhdessä ei asuta ennen kuin kaksi vanhempaa on omillaan ja hyvin menee näin.
Mies on luonamme aina kun hänen lapset on
heidän äidillä ja painumme miehen luokse (minä ja nuorimmaiseni joka on 13v)kun miehen omat lapset on hänellä.
Eli joka toinen vkonloppu ja lomia päälle.
Minun lasteni isä ei juurikaan ota omiaan ja se ei ole niin mahdollistakaan kun minun vanhimmat lapset päättää jo itse menoistaan.
Kyllä siinä meni vuoden verran että kaikki alkoivat sullattaan toisiaan.
Me ei luovutettu kun tykättiin toisistamme.
Mieheni ex vaimo kiittelee minua että olen olemassa ja hänen on kiva "luovuttaa" lapset isälle kun siellä on se varaäitikin.
Sinun mies ei vielä tiedä mitä haluaa eikä ole varma sinusta mutta älä huoli suurin osa on sellaisia.
Minä sain ihan poikkeustapauksen.
Hiljaa hyvä tulee suomimiehen kanssa eikä se
ehkä koskaan tiedä varmasti mitä haluaa.
Tulikohan nyt kerrottua kaikki mikä liittyy asiaan.
Ihan sinun itsesi kannalta.
Voimia!
ehkä en sitä tuossa kertonut että olen itse koko syksyn ollut aika "ilkeä" miehelle, tai on ollut niin paha olla muiden asioiden vuoksi että olen sitten reagoinut näin..
Siitä on kyllä puhuttukin, sitä vaan en ymmärrä kun haluaisin olla ystävällinen ja hyvä hänelle ja kuitenkin olen välillä aivan mahdoton =(
Ja niistä lapsista, tässä muutama viikko sitten sain jopa luvan olla yhden päivän ja yön mieheni luona kun lapsetkin olivat, siitä ei vaan tiennyt lasten äiti mitään...
No ehkä hyvä alku sekin? En tiedä, hurjaa vaan kun koko ajan mietin tätä asiaa vaikka muutakin tekemistä kyllä on ihan tarpeeksi =(
Oletko kertonut toiveistasi miehelle myös?
Ehkä sinun on hyväksyttävä tämä nyt mutta aika näyttää mihin suuntaan olette menossa.
Älä kiukuttele miehelle mistään muusta koska ne on omia juttujasi vaan koeta keksiä toinen tapa purkaa pahaa oloasi.
Muista että voit muuttaa vain itseäsi et toista ihmistä.
illallakin juteltiin asiasta, mies kyllä ymmärtää, tai väittää ainakin niin, ja on itsekin sitä mieltä että meidän pitää yhdessä parantaa tilannetta.. hänenkin huomioimalla minua enemmän..
olen päättänytkin että yritän tosissani lopettaa tuon ilkeilyn, on vaan niin paha olla että jos en ilkeile niin sitten menee itkuksi -- eikä varmaan auta miestä välittämään minusta enemmän =(