Löysin oman onneni silloin, kun sitä vähiten odotin. Olin n. 3 kk ollut Suomi24:ssa, mutta eräänä lämpimänä heinäkuun yönä kolahti, kun sain rinssiltäni viestin kello 01.00 yöllä. Jatkoimme chatissa seuraavaan päivään puoli yhteen saakka ja viikon ajan kaikki illat kuluivat samoissa merkeissä. Hankin prepaid-liittymän ja aloitimme tekstiviestittelyn ja viikon päästä tarjosin hänelle aamukahvia järven rannalla. olemme ajatusmaailmaltamme kuin identtiset kaksoset ja pidämme samoista asioista. Nyt 4 kk takana ja rakastan tätä aitoa suomalaista miestä kaikkine vikoineen. Ei kaikki ole ollut helppoa, mutta kokemisen arvoista ja ihanaa. Tällaista onnea en uskonut enää löytäväni. Ikää kun alkaa olla mittarissa jo lähemmäs 50. Olkaa kuitenkin varovaisia, 99,9 % täällä pyörivistä miehistä haluaa sinulta joko pelkkää seksiä tai kotitalouskoneen. Tsemppiä!
Kyllä niitä ihania miehiä täällä on
Nothing else
51632
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Onnea vain. Itseäni on usein ihmetyttänyt miten ihmiset voivat olla noin varmoja vain muutaman kuukauden tuttavuuden perusteella, kuten usein täällä hehkutetaan. Itse myöskin yli neljä kuukautta sitten tapasin miehen deitin kautta, sitä ennen useita kuukausia vaihdoimme harvakseltaan viestejä. vaikka itsellänikin on neljä kuukautta tapaamisia , viestejä ja puheluita tämän henkilön kanssa, en vielä edes puhu seurustelusta saati että tuntisin hänen olevan elämäni mies! Ja viidenkympin molemmin puolin ollaan mekin, sekä kerran eronneita:)
Kyllä sen tietää, kun kohdalle osuu. Siinä ei todella viestejä harvakseltaan vaihdeta. Toisaalta en minäkään pää pilvissä kulje. Tiedän vain, että tämä mies on kohtaloni, olenko hänen, luulisin, mutta tiedostan myös suhteen heikot kohdat. Ja miksi en nauttisi niin kauan kuin iloa riittää, kyllä sitä saa murehtia mummona. Meillä lapset jo aikuisia kummallakin, joten voimme vapaasti suhdettamme vaalia, kuitenkaan unohtamatta muita läheisiä ihmisiä. Ei kai siinä pahaa, että muut nauttivat vaikka itse on totinen torvensoittaja...ei kai...?
Nautippa aivan rauhassa... Toivottavasti riemua riittää jatkossakin joksikin aikaa :)) Itselläni on tilanne sikäli onnekkaasti , että muitakin vaihtoehtoja on, jotka haluan rauhassa katsoa, sitoutumatta liian kiireisesti.
Korkeintaan 99,8 prosenttia.
Onnea teille! Meillekin kävi samoin - pari viikkoa kirjoittelua, sitten pari kuukautta puheluita, puolen vuoden jälkeen muutto yhteen. Yhteiselämämme on kestänyt kohta kolme vuotta ja olemme onnellisia - kaikkine puutteinemme, vikoinemme, sairauksinemme - ja positiiviset tunteet vain syvenevät.