ihmetys

Kaunis nainen on kaunis, vaikka olisin miten rakastunut. Ei mikään onnenhuuma minusta sokeaa tee. Tosin se pitää käytökseni kurissa, etten menisi tuollaisia asioita edes leikilläni heittämään.

Noin muuten, kaveripiirini koostuu pääosin samanhenkisistä miehistä. Onko sitten ihme, että pidämme myös samantyyppisistä naisista? Näin ollen minustakin useammallakin kaverillani on perin viehättävä vaimo. Se ei kuitenkaan tarkoita, että kinkereissämme olisi mitään värinöitä.

Mutta jos olisi sinkku, samoin kuin jonkun kaverini heila, saattasimme toisissa yhteyksissä tunteakin vetoa toisiamme kohtaan. Se lienee perin luonnollista.

Ai niin, tarvitseeko tuohon suhtautua mitenkään. Anti olla vaan, jos tilanne ei ala muuksi realisoitumaan.

Olet aivan samassa jamassa, kuin minäkin.
Olen aina ollut, mutta sen kanssa on joutunut vain sopeutumaan normaaliin elämään.

Niin paskamaista kuin se onkin, niin tämä asia ei jätä rauhaan. Olet syntynyt sen näköiseksi, kuin olet. Se tulee vainoamaan sinua niin kauan, kuin ulkonäkösi säilyy. Miehet osaavat ajatella kalullaan, ja sen he totisesti tekevät tilanteesta riippumatta.

Jopa minun omien siskojeni poikaystävät tykästyivät minuun ja siskoni suuttuivat minulle tästä! Ymmärrän hyvin heidän ensireaktionsa, mutta vannon, että en minäkään tehnyt mitään sen eteen että miehet rakastuivat minuun.

Muistan tapauksen kun olin vasta 16 vuotias. Isosiskoni (silloin 20 vuotias) ei harrastanut hirveästi pitkiä suhteita, mutta hän toi yksi kesä kotiimme miehen, jonka kanssa hän oli "salaa" seurustellut jo puoli vuotta. Mies oli kolmekymppinen, norjassa kasvanut ja kerran naimisissa ollut. Hän oli eronnut noin kuukausi ennenkuin hän alkoi seurustelemaan siskoni kanssa.

Ensimmäisellä kerralla huomasin miehen katselevan minua melko tiheään. Hän oli sosiaalinen ja puhui minulle paljon. Hän oli fiksu ja ihmiset olivat minulle jankuttaneet, kuinka aikuismainen olin ikäisekseni. Pidin miehen kanssa jutustelusta enkä ikinä ajatellut miehen ajattelevan minusta mitään muuta, kuin 'tyttöystävän pikkusisko'. Mutta näin ei valitettavasti ollut.

Kävin myös heidän yhteisessä asunnossaan melko usein käymässä. Olin välillä tietokoneella ja kerran mies huomasi minun olevan Irc-Galleriassa. Hän kysyi nimimerkkiäni ja näin keskustelut jatkuivat (siskoni oli tietoinen tästä) koneen välityksellä silloin, kun olimme molemmat (harvoin) paikalla.

Eräänä iltana satuimme olemaan taas samaan aikaan paikalla. Hämmästys oli VALTAVA, kun mies vähän ajan kuluttua kysyi, haluaisinko harrastaa seksiä hänen kanssaan joku päivä.
Seuraavana päivänä koko suku tiesi tästä (kerroin itse VAIN siskolleni).
Mies hätistettiin perheestä ja nykyään vältän kulkemista ystävieni, tuttavieni tai siskojeni kanssa, jos miesystävät ovat mukana.

Sinun täytyy olla vahva tässä miesvaltaisessa maailmassa. Miehet luulevat saavansa naisen kuin naisen ikään tai siviilisäätyyn (heidän tai naisen) katsomatta.

Ihastuttavaa ja mukavaa
syksyn jatkoa.

Koita jaksella! :)

-AngeLight

mie oon vissiin seukannukki sunlaisen persoonan kaa.

En mie tiiä mikä siinä on niin ihmeellistä, Ei se oo ihan vaan yks juttu mistä se koostuu. Tosin ei myö kyl puhuttu siitä asiasta, vaik jätkiä ois riittäny joka oven takana, oli ne sit varattuja tai ei. Ainahan sitä tytöt on multa tentannu, jos et oo mun kaa niin kenen kaa sit?

Se mistä parit keskenään puhuu ei taas oo mun asia. Jos ne rakastaa toisiaan vilpittömästi niin tollasestaki voi puhuu eikä ilmeisesti mustasukkasuus oo ollu ongelma. Kyllähän kavereiden naiset ei oo sukupuolettomia olentoja ja ne huomataan, mut kavereiden tyttöihin tai exiin ei mennä sekaantumaan.