Erosta on yli kahdeksan kuukautta, mutta sattuu edelleen!! Muistot ovat pelkästään kauniita ja onnellisia, ne saa minut itkemään yhä uudestaan ja uudestaan... Vaikka ero oli minun päätös, suhde ei loppunut rakkaudettomuuteen, vaan muuta mahdollisuutta ei silloin ollut. Olen yrittänyt seurustella muiden kanssa, mutta mikään ei tunnu hyvältä. Vaikka löytäisin kuinka ihastuttavan miehen, joka lupaisi kuun ja tähdet taivaalta, en pysty olemaan onnellinen, ajattelen vain häntä, kaipaan vain yhden miehen syliin!! Muutaman kerran olemme tavanneet eron jälkeen ja joka kerta olen meinannut ahdistua siihen ikävään, mitä häntä kohtaan tunnen. Myös hän halusi palata yhteen, hän soitteli, puhui ja puhui... kunnes eilen sanoi, ettei pysty minulle mitään antamaan. Vika on minun, koska olen etsinyt häntä muista miehistä, anteeksi hän ei anna, eikä mahdollisuutta rakkaudellemme! Mitä teen?! Elämä ei tunnu miltään ilman häntä, kaikki muistuttaa yhteisestä ajastamme ja "täydellisestä" suhteesta. Kuinka kukaan voi tehdä minua enää onnelliseksi?
Lisäksi vietän kesän toisessa kaupungissa kuin paras ystäväni. Ei tee mieli lähteä yksin mihinkään ja kotona on vaikeaa olla, kun ajatukset pyörivät vain rakkaan ympärillä! Sanokaa miten mennä eteenpäin, luulisi jo helpottavan, mutta jokainen muisto tuo kyyneleet silmiin, eikä loppua näy! Olen niin rikki... :...(
Lisäksi vietän kesän toisessa kaupungissa kuin paras ystäväni. Ei tee mieli lähteä yksin mihinkään ja kotona on vaikeaa olla, kun ajatukset pyörivät vain rakkaan ympärillä! Sanokaa miten mennä eteenpäin, luulisi jo helpottavan, mutta jokainen muisto tuo kyyneleet silmiin, eikä loppua näy! Olen niin rikki... :...(
Vastaukset 3
Vanhimmat
Niin kovin tuttu klisee...mutta se on totuus! Olen itse myös ollut tuossa haikailijan asemassa, ajattelin juuri samoin kuin sinäkin....
Seurustelin n.2vuotta,vuosi erossa joka oli tuskaa,jonka jälkeen palasimme yhteen joka tuotti tuhat kertaa enemmän tuskaa...mies petti, valehteli yms. joskus suhde oli täydellinen, jotain niin kaunista. Mutta joskus ei vain näe totuutta, tahdo nähdä...ero koskaan ole helppoa. Niin monet illat itkin hänen vuokseen, oisin tehnyt kaikkeni että olisin vielä saanut hänet elämääni vierelleni...
En olisi uskonut että tämä tuska loppuu, mutta huomaamattani se on vain ohi..elämä tuntuu paremmalta kuin moniin vuosiin. Sinun täytyy uskoa hyvään, uskoa että SINÄ ansaitset parempaa... jos jokin auttaa niin se että ei puhu/pidä yhteyttä ex:ään ennen kuin on eron kanssa sujut. On vain päästävä yli...ja tukahdutettava tunteet ja se että vertaa entistä jokaiseen tulevaan...ethän sinäkään halua elämääsi surra yhden miehen perään, etkö halua parempaa...Haluat , mutta uskalla mennä asioissa eteenpäin..sen virheen tein itse etten uskaltanut ja hukkasin aikaa turhaan... Jos sinä ja ko.mies olette tarkoitetut toisillenne aika varmasti tuo teidät yhteen...
Jonain päivänä varmasti ajattelet vielä että se aika ja ne kyyneleet eivät ollut sen arvoisia..siispä, kerää voimia ja matkaa parempaan huomiseen,tiedä mikä hyvä edessä päin odottaa kun ei pohdi liikaa, elää päivä kerrallaan ja antaa asioiden mennä omalla painollaan eteenpäin =)
Ajattelin myös kuin sinä etten kiinnostu muista enkä kiinnostunutkaan, mutta nyt yht´äkkiä kun olen eroni kanssa sujut asiat ja menneisyys tuntuvat erilaiselta...tapasin kk sitten ihanan miehen ja olen pitkästä aikaa todella ihanstunut ja onnellinen..vaikka ajattelin etten koskaan voisi ihastua, olla onnellinen mutta olen ja iloinen siitä, ylpeä!
Usko itseesi ja näytä maailmalle että sinäkin pystyt siihen!
Paljon uusia asioita elämään..ystäviä harrastuksia, paljon muuta mietittävää, kyllä se siitä vielä, usko pois...Hyvää ja tapahtuma rikasta kesää ;)
Olipas kiva kuulla samantyylinen tarina, etenkin kun se päättyi onnellisesti! Olen myös itse
-82... =) Oikeastaan tänään on ollut jo helpompaa, ajattelin juuri töistä tullessani, että antaa ajan kulua, kyllä minä selviän. Ehkä jonain päivänä sitä sitten huomaan, että olen taas onnellisesti rakastunut ja unohtanut eksäni lopullisesti. Pitää kai vaan antaa aikaa, että tulen sinuiksi tämän asian kanssa...
Kiitoksia kannustuksesta ja onnellista kesää sinulle! =)
Mikset nyt sit pikkunen selvitä onko mahdollisuuksia tällä kertaa??
Kysyt ihan suoraan,
että mikä on meno ja jos
ei halua suo enään, niin sit ei halua.
Sit suret ja menet eteen päin,
ei muuta.
Joskus se on likka niin,
että on olemassa sielunkumppaneita,
mitäs tommosen sit jättää?