Seurustelin reilun kolme kuukautta naisen kanssa, joka jätti minut pari viikkoa sitten. Syyksi ymmärsin, että hänellä ei ollut tarpeeksi tunteita minua kohtaan. Itse tunnen olevani rakastunut häneen edelleen, enkä haluaisi olla erossa. Olen kuitenkin ymmärtänyt, että ainoa tie olla hänen kanssaan on ystävyys. Hän haluaa pitää taukoa minun tapaamisessani ja se tuntuu pahalta, mutta mikä auttaisi sammuttamaan tunteeni häneen? Haluaisin pystyä jatkamaan täysipainoisesti ja olemaan vielä onnellinen ystävänäkin. Vai onko syytä ehkä unohtaa koko ystävyys ja jatkaa elämää ilman häntä? Olen täysin tietämätön, kuinka jatkaa. Eli jos joku osaisi jollain tavalla auttaa, niin olisin iloinen...
Ongelmia...
Heikki
5434
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itse olen törmännyt samaan minun on vaikea saada itseni rakastumaan, koska aika taustalla on tuo hylätyksi tulemisen pelko. Mielestäni tuon naisen käytös osoittaa kylmyyttä ja tunteettomuutta ihmissuhteissa. Hän ei edes halua yrittää, ja kuten sanoo pitää taukoa, hän olettaa että olet automaattisesti hänestä kiinnostunut kun vain napsauttaa pikkusormiaan.. Tai sitten vain etsii jatkuvasti täydellisyyttä.
Itselläni on sellainen periaate, etten ole ystävä tai missään tekemisessä sellaisten naisten kanssa joihin minulla on mitään tunteita, varsinkin jos on tullut selväksi, että homma voi jatkua vain ystävänä.. Vanhat haavat repeytyvät auki viimeistään silloin kun tyttönen heilastaa uuden pojan kanssa... Satutat vain itseäsi, nainen on idiotti jos ei tajua tätä..
Tunnen todella olevani hukassa tällä hetkellä... Ex-naiseni sanoi minua ihanaksi ihmiseksi, mutta että en ollut se oikea hänelle. Emme kuulemma "olleet luodut toisillemme" mitä en tosiaankaan ymmärtänyt. Voiko muka tietää kolmen kuukauden seurustelun jälkeen, ettei tukevaisuudessa voisi tuntea enemmän. Hän sanoi, että oli ex-poikakaverinsa jälkeen tuntenut itsensä tunteettomaksi ja kaiken järjen mukaan pahinta mitä minulle voisi nyt tapahtua on, että muutun samanlaiseksi kylmäksi ja tunteettomaksi ihmiseksi. Ehkä olen liian kiltti ja helposti hyväksikäytettävä..mutta en ehkä enää. Kyllähän virheistä oppii. En uskalla kuitenkaan enää luottaa naisiin, enkä rakastaa. Hän tuhosi jotain sisältäni. Sain paljon, mutta menetin myös sisimpäni... Enää edes ystävyyteni ei kelpaa hänelle.
ystävyys kannattaa aina. Ystäviä ei ole koskaan liikaa. Kunhan ei jää roikkumaan ystävään ja muistaa että kyseessä on vain ystävyys. Se sattuu ja se vituttaa, kun toista ei saa. Tiedän tunteen eritäin hyvin. Mikä vittu siinä onkin, että ne jotka kiinnostaa ei ole kiinnostunu ja ne jotka ei kiinnosta on kiinnostunu. On se niin väärin, kaikille osapuolille.
Jos nyt jotakin plussaa voi asiasta hakea, niin naisystäväsi sentään oli rehellinen. Täälläkin saa lukea niin monta kertaa siitä, ettei tiedä mitä tehdä ja toinen käyttäytyy ihan omituisesti jnejne.
Koska olet nyt kuin nalli kalliolla ja olosi on hyvin kurja, suosittelen itsesi kuuntelemista ja tauon pitämistä. Kaikilta eivät ystävyydet onnistu ja jos sinusta tuntuu, ettei se ole hyvä idea, luota itseesi. Nainen on ladellut sinulle jo yhden ehdon, niin toista ei ole pakko enää noudattaa. Olet lähtenyt hänen kanssaan liikkeelle tietyin odotuksin ja pettynyt niissä, joten senkin takia yksin oleminen tunteittesi selvittelyä varten on ehkä viisasta.
Rakkaudessa on lupa itkeä, nauraa ja suuttua, joten tunne tunteesi loppuun.
Mutta sääntö nro yksi: anna tilanteen nyt rauhoittua molemmilla. Joskus aika saattaa tehdä tehtävänsä ja jopa yllättää...
Pärjäile!
Kiitos..ehkä se olisi parasta. Tuntuu itsestäkin, että yritän ystävyyttä lähinnä siksi että saisin olla exäni kanssa vielä. Tiedän että joskus vielä sattuu, viimeistään kun nään hänet toisen miehen kanssa... Täytyy vain yrittää päivä kerralla.