Millä selvitä erosta?

Heippa Pekka!

Itse kamppailen saman asian kanssa, tosin tilanteeni on hieman erilainen. Erosin poikaystävästäni jo kahdeksan kuukautta sitten ja vieläkin yhteisten hetkien mieleen tuleminen nostaa kyyneleet silmiin. Olen koittanut seurustella muiden kanssa, mutta ei siitä ole tullut mitään, itseäni olen vain sillä tavalla pettänyt ja satuttanut. Ei kannata aloittaa uutta suhdetta ennen kuin on päässyt yli eksästään, toipuminen voi kestää muuten pitempään.

Vaikka erostamme on jo noinkin kauan, olemme haikailleet toistemme perään vuorotellen. Se on pitkittänyt toipumista ja tehnyt elämästäni tuskaisen. Eilen viimeksi matto vetäistiin jalkojeni alta viimeisen kerran. Ja se myös sattui eniten, mitä koskaan aikaisemmin. Nyt olen murheen murtama, mutta tästä kai alkaa varsinainen toipuminen. Nyt on tarkoituksena selvitä vain päivä kerrallaan ja suunnata katse tulevaisuuteen, niin pilviseltä kuin se tällä hetkellä näyttääkin.

Ei ole mikään ihme, että olet voimaton, jos erostanne on kulunut vasta pari viikkoa. Kannattaa antaa aikaa niille tunteille ja käsitellä ne pois, näin pääset jatkamaan ja nauttimaan elämästäsi! Aurinkoista kesää sinulle ja voimia huomiseen! =)

Olen aivan samassa tilanteessa kuin sinäkin. Minut jätettiin reilu viikko sitten ja aivan yllättäen. Sen jälkeen on tuntunut, että kaikki on menettänyt merkityksensä. Välillä tulee sellainen olo, että kyllä tämä tästä, mutta sitten taas seuraa hirveä itkukohtaus. Mieleen tulvii muistoja ja sitten ajatus ettei sitäkään enää koskaan tehdä yhdessä. Menetin myös upean ystävän...

En ole voinut kertoa tästä vielä edes kaikille ystävilleni. Ehkei sitä vieläkään oikein käsitä. Olen ajatellut etten rupea etsimään ketään uutta, koska haluaisin edelleen vain entisen poikaystävän takaisin. Haluan käydä tämän läpi mielessäni ensin kunnolla. Vielä kun saataisiin auto myytyä jne.
Voimia sinulle! Monet sanovat, että aika parantaa, mutta ei paljon tällä hetkellä lohduta...

Pekka kulta, selviät kyllä mutta aikaa se vie. Älä jää yksin suremaan, juttele jonkun hyvän ystävän kanssa, se auttaa kun voi purkautua jollekin. Olen varma että jossain on se oikea ihminen odottamassa juuri sinua. Nyt voi tuntua pahalta mutta voin kokemuksesta kertoa, että hän jota joskus syvästi rakastin, ei merkitse enää yhtään mitään. Löysin jotain paljon parempaa. Tsemppiä sulle.

Kyllä sitä ny se 2 viikkoo pitää inistä ja surkutella. Pitää miettiä eron syitä ja funtsia tulevaisuutta. Sitten vaan pitää tajuta, että tää oli tämmönen juttu ja mitäs seuraavaksi?

Kyllä se eka ero oli se kauhein 4v avoliiton jälkeen. Lasten nimiä oli jo mietitty ja muuta höpöä. Olin Oulussa yksin solussa ja tuli ku salama kirkkaalta taivaalta. Kauhee paniikkkikohtaus ja tiesin, että nyt pitää päästä jonnekin rakastavien ihmisten seuraan. Kävelin 2 tuntia ympyrää, kun ei voinu edes istua ku oli nii angsti. Sitten tunteja junassa ihan tärinöissä.

Sitten porukoille ja siinä vaiheessa alko hyperventilaatio. Olin ihan varma että ny lähtee henki. Nii sitten meidän äijä vaan jutteli mulle rauhalliseen ääneen jonkun tunin verran ja sano, että nukus nyt niin aamulla näyttää jo paremmalta.
Saattaa kuulostaa aika ylieragoinnilta, mutta kun eku kertaa luulee tavanneensa elämänsä naisen ja rakentelee pilvilinnoja, niin sitä tulee aika korkeelta alas.

Aamulla oli sitten jo ihan rauhallinen olo ja ajoin hakeen roinat sen muijan luota.

Ekku kerta oli kyllä karsee, mutta kaikkeen tottuu. Oon tullu siihen tulokseen, että jos joku ei arvosta, niin turha tuhlata energiaa siihen, että itkee sen perään. Aina ne on 1-2kk päästä soitellu perää ja vinkunu. Sitten voikin sanoa vaan, että kyllä mä panemassa voin käydä, mutta jos muuta seuraa haluat, nii osta koira.

Niinpä, munkin erosta on pari viikkoa. Itse jätin rakastamani miehen, ja silti kaipaan hänen syliinsä. Aamun ensimmäinen ajatus on hän ja illan viimeinen. Aina ei suhteessa käy niinkuin itse haluaa, aina eivät arvot tai tunteet kohtaa niin että suhdetta voi jatkaa. Toivotaan pekka että tästä vielä joskus elämä iloksi muuttuu.
Minä en ainakaan korvaa kaipuuta vanhaan uudella suhteella, se ei ole kuin itsensä pettämistä. Uskon kuitenkin että hyvät asiat voi säilöä sydämeensä ja ne jäävät elämää kantaviksi muistoksi, mutteivät elämää estäväksi taakaksi. Se on vaan kestettävä...

Toi on tyypillinen miehen reaktio: exä jätti, kuinka äkkiä voin hankkia uuden?

PLEASE! Suretteko, miehet, koskaan AIDOSTI mitään - paitsi ehkä äitiänne?

Kuukausi on pitkä aika surea, mutta lyhyt aika toipua. Erosin itse 9,5 kk sitten eikä paha olo ole helpottanut vieläkään. Toki välillä menee jo paremmin, mutta sitten taas "romahtaa". Kyllä minäkin mietin jossain vaiheessa, että pitäisikö etsiä uusi mies kuvioihin, mutta tulin kuitenkin siihen tulokseen, että se saattaisi vain sekoittaa elämääni entisestään. Ehkä nyt on parempi käsitellä kipeät asiat ja jatkaa sitten elämää eteenpäin.

Voimia sinulle!!!

Voi kun löytyisikin jokin poppakonsti, niin käyttäisin sitä heti!

Itse lähdin kohta kaksi kuukautta sitten, koska mies ei saanut lähdettyä, vaikkei enää mua kuulemma rakastanut. Koko kolmen vuoden avoliiton aikana hän loukkasi mua, jopa petti, ja minä hölmönä jaksoin vain rakastaa häntä.

Tiedän tehneeni oikein kun lähdin, mutta ei tämä ole helppoa. päivittäin ajattelen häntä koko ajan kun olen hereillä. Enää en itke päivittäin, mutta ikävä on kova. Vaikkei hän unelmien prinssi ollutkaan ikävöin kuitenkin sitä, että on joku jonka kanssa jakaa arjen hyvät ja huonot hetket. Nyt olen aivan yksin...ystäviä ei ole ja asunnossa vallitsee syvä hiljaisuus ja suru...

uutta miestä en lähde etsimään, sillä silloin pettäisin niin itseäni kuin uuttakin miestä, koska exä olisi vielä ajatuksissani mukana. Enkä koskaan ole tai tule pettämään ketään. Minun sydämeni kuuluu aina vain yhdelle, ja vielä tämä kohta kivittynyt sydän kuuluu exälle...