meidän tarinamme. Olemme jo eronneet, eli sormukset on heitetty aikapäiviä sitten romukoppaan. Asumme kuitenkin vielä saman katon alla niin kauan kun saan hommattua itselleni asunnon. Asunnon löytäminen ei kuitenkaan ole kovin helppoa, kun omaakaan ei halua ostaa. Mies yrittää jäädä nykyiseen asuntoon joka on lapsen kannalta paras ratkaisu. Aluksi kaikki meni ihan hyvin, ystäviä kun olemme edelleen. Nyt kuitenkin on ruvennut tuntumaan siltä, ettei tätä tilannetta enää jaksa. Varsinkin sellaiset viikonloput ovat tuskaa, kun lapsi on mummolassa. Tuntuu että omassa kodissa ei ole kuin kotonaan. Miten te muut olette jaksaneet asua saman katon alla, vaikka ero on jo lopullinen.
Minä
KERRON
4798
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
oli. Ei pystynyt kuitenkaan olemaan luontevasti. Vaikka erosimme ystävinä ja olemme edelleen hyviä ystäviä (erosta 4kk). Kuitenkin sillä hetkellä tuntui ahdistavalta olla jatkuvasti samassa tilassa. Emme kuitenkaan halunneet riidellä, joten molemmat oli aika hissukseen.
Itse jäin tähän asuntoomme asumaan, joten siinä sitten odottelin kun toinen löytäisi uuden asunnon ja saisi kamansa pakattua. Yhä edelleen asunnon ovessa on kaksi sukunimeä, pyykkikorissa hänen kalsarit ja makuuhuoneessa pientä tavaraa. Kyllä tämä tästä vähitellen :D
Sinulle voimia yhdessäasumisen loppumetreille!
Mutta mun exä asui mun luona pari kolme kuukautta. Tilanteen teki ikäväksi se, että se paneskeli toista miestä samaan aikaan. Siis jäivät kiinni housut nilkoissa. Miehellä oli sama tilanne omassa kodissaan. Mutta eihän niitä raukkoja voinut taivasallekaan heittää, joten nukkuivat sohvalla. Löysivät onneksi oman kämpän, johon perustivat onnellisen perheen. Ihanaa, kun jollain käy flaksi.
jos voisi erota ystävinä..Millaisessa tilanteessa eroaminen ystävinä onnistuu?Ovatko tunteet kuolleet aikapäiviä sitten?Minä valitettavasti tarvitsen irtiottoon vihaa-omituistako?Ovimatoksi suhteessa joutunut ei ystävyyttä tunne,ei ainakaan pitkään aikaan.
Mä kans vihaan, ihan sikana. Exä olisi halunnut erota sovussa. Ja luulen, että se luuleekin, että me erottiinkin sovussa, kun en ole häntä huoraksi tai muuksi haukkunut. Mutta tosiasiahan on, että hän petti mua, jäi kiinni, ja mä jouduin siis tekemään sen eron. Eli pakottamaan muuttamaan jne. Vittu että mä toisinaan vihaan urakalla sitä ja sen miestä. Kuluisipa aika nopeammin ja auttaisi mua antamaan anteeksi. Nyt ei vaan pysty.