Nonni. Elikkäs, olin nuorempana (nyt olen 21) kolmisen vuotta yhden pojan kanssa ja se oli enemmän ja vähemmän säätöä ja poika petti ja sääti ties mitä. Mutta hölmö ja nuori olin enkä mitään tajunnut kun vasta myöhemmin. No sitten oli pari vuotta vaan sellasta hakemista, mutta en vaan löytänyt ketään (ihastukset loppu aina ällötykseen aika äkkiä). Nyt sitten löysin yhden ihanan (ollaan vasta 9kk oltu yhdessä), mutta kamala luottamus pula. Ekat pari kk vaan deittailtiin ja tää poikaki sano ettei hae mitään vakavaa. Mut sitten se kuitenki meni vakavaks ja kaikki ollut hyvin. Mulla vaan törkeän vaikee luottaa (vaikka ei ole tullut ilmi mitään miksi ei pitäisi) ja se ahdistaa. Sitten ahdistaa myös asiat mitä se puuhas sen ekan 2kk aikana (vaikka ei pitäisi, koska hän oli tehnyt selväksi ettei etsi mitään vakavaa). Nyt oon kuitenkin ihan hassu koko ajan ja mietin typeriä juttuja ja tuhlaan aikaani pohtimalla vanhoja asioita millä ei edes pitäisi olla mitään väliä. Sit itsetunto on ihan romuna ja haluan näyttää joltain hollywood-julkkikselta (ja siis nätti tyttö olen muutenki, mut kamala täydellisyyden tavoittelu iskenyt). Varmaan tosi sekava tää viesti, mut tuli äkkii sellainen olo et onko kohtalon tovereita ja miten päässyt yli tällaisesta tyhmästä (johtuuko ehkä ekan "vakavan" suhteen jättämistä jäljistä?) ja vois alkaa nauttia suhteesta? Tiedostan murehtivani turhia ja yritän aina työntää kaiken tyhmän pois mielestä, mut silti en pääse yli tästä. Sit kamala jätetyks tulemisen pelko myös, vaikka ei siitäkään mitään pelkoa taida olla. Poikaystävälle oon välil jutellu, mut se ei oikeen tajua vaan et miks kiusaan itteäni tyhmien ja aiheettomien asioiden pohtimisel...
heikko itsetunto vai mikä mättää?
herkkis ja tunteellinen...
5705
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
on aina enemmän tai vähemmän epävarmalla pohjalla vaikka molemmat osapuolet vakuuttaisivat ja uskoisivat sen kestoon hamaan tulevaisuuteen asti.
Kannattaisi sen tähden nauttia sen kestosta niin kauana kuin se kestää, eikä yrittää nähdä varjoja joka käänteessä. Eli nauti siitä nyt kun voit, murehdit vasta sitten kun se katkeaa, jos se edes katkeaa, joskus ne kestävät koko loppuelämän, se mahdollisuus on kuitenkin sentään olemassa.
Olemaan ihan itsekses jonkun aikaa.
Nuori ja h;ml; olet viel'kin!
mulla just samanlaisii ongelmii,tosi vaikeaa,hulluks tulee viel joku päivä:):)
harrasta jotain, mikä katkaisee kelaamisen ja vahvistaa itsetuntoa. Tarpeeksi kun jotain kelaa, sekoaa kuten Tuusulassa yks heppu.
Koeta saada tämän biisin sanoista jotain irti.
http://uk.youtube.com/watch?v=BwrxK6ogxhc
http://www.lyricsmode.com/lyrics/g/gazebo/lunatic.html
Ihan fiksuja kommentteja sain. Oli vähän hölmö ja hassus mielentilas kirjoitettu toi viesti, mut kiva et ymmärsitte ettekä alkanu kirjoittaa mitään tyhmää takaisin.
Taidan vaan takertua liikaa, jonka takia sitten murehdin vaan mennyttä, tätä hetkeä ja tulevaa, mietin aina vaan et koska jotain sattuu. Haluan päästä siitä irti ja alkaa nauttii tästä parisuhteesta eri tasolla. Helppo sanoo mulle et tee se sit ja lopeta ruikuttaminen. Mut joskus asiat on niin syvällä, et niit ei ihan noin vain suljeta pois :( mut täytyy tosiaan keskittyy enemmän niihin moniin hyviin asioihin ja elämä muuten on onneks tosi hyvin kanssa. Yritän muistutella itselleni et jos tää suhde loppuu, ni siihen on syynsä ja kaikki mikä ei tapa ni vahvistaa. Nuori ja hölmö olen, tiedän, ja liian tunteellinen kaikenlisäksi. Mutta kovaa vauhtia kasvamassa :)