Elikä vaimo ilmoitti että haluaa eron. Meillä 3 lasta joista 2 yhteisiä. Viime ajat mennyt huonosti, niin parisuhteessa kuin taloudellisestikin. Olen tehnyt itselleni velkaa, jotta perheen asiat olisi saatu järjestykseen, ja kun vaimo sai töitä oli tarkoitus yhdessä maksella velkoja pois. No nyt vaimo on saanut raha-asiansa järjestykseen, osin minun avittamana, mutta nyt hän hakee eroa.
Minä olen eron tullessa puilla paljailla, lapset tietysti jää vaimolle. Minä en pysty maksamaan velkojani, uuden asunnon vuokraa, elatusmaksuja tai saati sitten omaa elämistäni. Vaimolla on mitä ilmeisemmin uusi mies, koska viime aikoina ei ole paljoa viikonloppu öitä kotona viihtynyt, ja tämän on osittain myöntänytkin. Ja minustahan tässä tehdään tietysti syntipukkia lähes kaikkeen. Kertoman perusteella minussa ei mitään muuta olekaan kuin vikaa.
No ei sillä, en minä varmasti ole ollut paras mahdollinen aviomies, mutta en minä kyllä tätäkään kaikkea ansaitse.
Ja ei, älkää vastatko tähän että hakekaa apua, mikään ei auta. Kuten jo sanoin, vaimolla on uusi ihastus, ja se menee nyt kaiken muun edelle. Elikkä se siitä. Onhan se mukavaa yli kolmekymppisenä aloittaa kaikki alusta, varsinkaan kun en tiedä miten selviän kaikesta maksamisesta, ja mihin menen asumaan, kun kerran palkka ei riitä enää elämiseen.
Mitenkä minulla on tunne että tästä ei tule paras mahdollinen joulu minulle tai lapsille?
Minä olen eron tullessa puilla paljailla, lapset tietysti jää vaimolle. Minä en pysty maksamaan velkojani, uuden asunnon vuokraa, elatusmaksuja tai saati sitten omaa elämistäni. Vaimolla on mitä ilmeisemmin uusi mies, koska viime aikoina ei ole paljoa viikonloppu öitä kotona viihtynyt, ja tämän on osittain myöntänytkin. Ja minustahan tässä tehdään tietysti syntipukkia lähes kaikkeen. Kertoman perusteella minussa ei mitään muuta olekaan kuin vikaa.
No ei sillä, en minä varmasti ole ollut paras mahdollinen aviomies, mutta en minä kyllä tätäkään kaikkea ansaitse.
Ja ei, älkää vastatko tähän että hakekaa apua, mikään ei auta. Kuten jo sanoin, vaimolla on uusi ihastus, ja se menee nyt kaiken muun edelle. Elikkä se siitä. Onhan se mukavaa yli kolmekymppisenä aloittaa kaikki alusta, varsinkaan kun en tiedä miten selviän kaikesta maksamisesta, ja mihin menen asumaan, kun kerran palkka ei riitä enää elämiseen.
Mitenkä minulla on tunne että tästä ei tule paras mahdollinen joulu minulle tai lapsille?
Vastaukset 7
Vanhimmat
tasan vuosi sitten olin samassa tilanteessa,paitsi että exällä ei ollut uutta kumppania eikä taida olla vieläkään,,,ei ollut viime joulu kovinkaan mieluisa eikä tunnu vieläkään kovin hyvältä mutta tiukalla taloudenpidolla ja vanhempien tuella olen jaksanut maksaa elatusmaksut ja ison asunnon lainat...eli vaikka kuinka pahalta nyt tuntuu ja asiat kaatuvat päälle niin yritä silti uskoa siihen että tilanne voi olla toinen ennenpitkää ja avioero oli sittenkin hyvä ratkaisu?!itse päätin välittömästi että lasten tulee kärsiä tapahtuneesta mahdollisimman vähän ja mikään ei tule minun ja tapaamisten väliin ja näin on myös tapahtunut.eli kaikesta huolimatta tsemppiä ja uskoa tulevaisuuteen ja voimia,,
Hei!
Ei vaikuta mukavalta tilanteelta, mutta aivan varmasti tulet siitä selviämään. Velat ovat sinun nimilläsi, mutta kaipa teillä jotain omaisuuttakin on: asunto, auto tms??? Velat kyllä jäävät sinulle, mutta ositus voi tuoda mukanaan jotain helpostusta, siis jos sitä omaisuutta teillä on?
Ja jos et kykene elatusmaksuja maksamaan, niin toki kunnan sosiaalitoimi siitä huolehtii... ei ketään elatusmaksujen takia nälkään tapeta...
Mene oikeusaputoimistoon, jotta saat sitä apua mitä saatavissa on. Yllättäviäkin ratkaisuja voi löytyä!
Tsemppiä!
Yritä, yritä ja yritä saada vaimosi suostumaan kohtuulliseen sopimukseen osituksessa ja lainojen maksussa. Avioehdot ym varmaan siihen vaikuttaakin.
Ja miksi niin lapset "jää tietysti vaimolle"??
Vaimosi ei taatusti tule jaksamaan viiden lapsen kanssa vaikka uusi mies kuvioissa olisikin. Voisit aivan hyvin vaatia teidän lapset sinulle ja lapsille äidin tapaamiset joka toinen viikonloppu. Jos lapset on kovin kiintyneitä puolisisaruksiinsa voinet joustaa heidän tulonsa myös sinun luoksesi joskus. Mutta sopimus siitäkin.
Pidä mies hyvä puoliasi. Raskasta on, voimia ei löydy. Siksi voisit jutella ystäviesi ja sukulaisesti kanssa ja tunnustella jos joku heistä jaksaisi olla olkapääsi vaikeiden aikojen aikana.
Lastenvalvojan kanssa kannattaa sopia lasten huolto ja elatukset. Äläkä mene siihen lankaan, että "äiti tietää parhaisten". Juridista apua voit kysyä oikeusaputoimistosta (jos olet vähävarainen) ja jos tunnet että sinua viedään kuin pässiä narussa. Muista, että elatusmaksuihinkin vaikuttaa sinun varallisuutesi ja tulotasosi.
Sovinnollisilla ehdotuksilla tuppaa olemaan parempi vaikutin kuin ehdottomila vaatimuksilla. Mutta periksi antaminen ennen yritystä on typerää.
Kaiken keskellä, jaksa olla lapsillesi rakastava isä joka ei äitiä parjaa. Koska kuitenkin tärkeintä on läheisyys, ei raha.
Tämä joulu tulee menemään näin. Se on yksi joulu muiden joukossa. Seuraava on jo helpompi. Sitä seuraavasta et vielä tiedä mitä kaikkea alämääsi ton tullut lisää.
Koita jaksaa, ja uskoa siihen että tulevaisuus muuttuu vielä hyväksi!
Vaimosi siis on avioliiton rikkoja.
Sinulla on mahtavat mahdollisuudet saada koti, lapset ja vaimosi maksmaan elatusapua sinulle ja lapsillesi.
Hän ei tietenkään halua maksaa, mutta taitaa olla liian myöhäistä kieroilla itseää irti velvollisuuksistaan. KOSKA vaimosi VELVOLLISUUS on taloudellisesti huolehtia sinusta ja lapsista.
Hanki asianajaja pitämään puoliasi, nyt heti! Sinä saatat olla niin murheen murtama ettet pysty pitämään lastesi tai omaa puolta.
Pidä koko ajan mielessäsi että vaimosi on liiton rikkoja ja hänen kuuluu vastata tekemästään rikollisuudesta, EI, EI sinun!
Vielä kerran, pidä puolesi ja käytä lakia apunasi, sitä varten se on laadittu! Sinä, lapset ja koti kuulutte yhteen, ei huoraava nainen ja sinun lapset.
Jos te olitte naimisissa eikä avioehtoa ollut, niin osituksessa varallisuus menee tasan. Siis tuleva ex-vaimokin osallistuu tavallaan velkojen maksuun.
Lapset eivät automaattisesti mene äidille. Jo sanottiinkin, että ehdota lastesi äidille yhteishuoltajuutta, jossa hän saa tavata lapsia normaalikäytännön mukaan. Sovitte tavanomaiset elarit.
Puolisosi uusi onni ei vaikuta asiaan juridisesti mitenkään.
Kiitos kaikille tukevista viesteistä :)
Eropaperit tuli nyt sitten postin kautta, ja pitäisi ne kai allekirjoittaa. Emäntä tuossa on itkua vääntänyt, mutta minä tässä mietin että miksi minun pitää tässä itsestäni enempää pelleä tehdä, kuin minusta jo on tehty?
Noh, elämässä kaikki ei tosiaan mene aina niinkuin suunnittelee, ei edes aina.
Omalta osaltani tulevaisuus on aivan harmaata usvaa, en haluaisi lasteni luota pois lähteä. Mutta ei kai tässä vaihtoehtoja enää ole. Jonkinlainen oman arvon tunne on sentään jäljellä. Mitenkä minulla on sellainen tunne että lyötyä lyödään aina lisää ja kovin? Vai tuntuuko se nyt vaan siltä? En tiedä, mutta kyllä tämä on aika helvetin masentavaa...
"Olen tehnyt itselleni velkaa, jotta perheen asiat olisi saatu järjestykseen, ja kun vaimo sai töitä oli tarkoitus yhdessä maksella velkoja pois. No nyt vaimo on saanut raha-asiansa järjestykseen, osin minun avittamana, mutta nyt hän hakee eroa."
Uteliaisuudestani kysyisin, että miksi olet ottanut velkaa vaimosi puolesta? Toivottavasti vaimosi ei ole ainakaan tuhlaavaisuuttaan saattanut sinua sellaiseen tilanteeseen vaan kyse on ollut teidän yhteisistä rahaongelmista eli velkaantuminen on tapahtunut parisuhteen aikana. Minusta on pikkuisen kitkerä paikka joutua kärsimään siitä, että toinen on entisessä elämässään ollut taitamaton tai suorastaan hassannut rahoja. Se on tyly alku parisuhteelle.
Tämä on jälkiviisautta sinun kohdallasi, mutta aina lainaa ottaessa kannattaa katsoa että on jotain realistisia mahdollisuuksia hoitaa se. Menin itse naimisiin velkaisen miehen kanssa ja olen ottanut asioiden järjestelemiseksi itse vain sen kokoisen lainan, että pystyn sen hoitamaan parissa vuodessa pienestä palkastani, vaikka ero sattuisi tulemaan. Meillä menee erinomaisesti suhteessa, että ei sen puoleen, mutta näin nelikymppisenä on jo oppinut ajattelemaan realistisesti. Voihan se puoliso esim. kuollakin ja silloin joutuu yksin vastaamaan jokaisesta lainasta, jonka papereihin on nimensä kirjoittanut. Puolison lainoja ei sen sijaan joudu maksamaan.
Sinulla on tässä kaksi asiaa, ero puolisosta ja lapsista (lapsista kannattaa kyllä taistella, jos haluat heidän asuvan luonasi, varsinkin kun et voi tietää kuinka risaiseksi vaimosi aikoo elämän panna ja kuinka monen miehen kanssa on ennen kuin tilanne vakiintuu) ja vaikea rahatilanne. Kumpikin on yksinään ihan riittävän paha asia, mutta uskon että pystyt kuitenkin nousemaan tuosta.