lyhyesti- yhdessä oltu 13v.
kolme ihanaa lasta alle kouluikäisiä.
huonosti mennyt jo vuosia, välil paremmin ja taas huonommin.
mieheni kun ei puhuisi mistään ongelmasta vaan lakaisisi maton alle kaikki ja sauraavana päivänä taas kaikki hyvin. minä taas puhuisin kaikki asiat ettei jäisi kaivertamaan, mutta minkäs teet ku toinen ei. välil ihan oikeesti itken suutuksissani että puhu puhu, mikset puhu.toinen ei kertakaikkiaan puhu.ja aatelkaa on kysymyksessä perhe. minä en perhettäni jättäis, mutta kun yksin ei jaksa yrittää enää.
ollaan asuttu uudessa talossa 2v. eli lainaa on. miten selviän kaikesta jos ero tulisi.
olen ollut kotiäiti vuosia mutta nyt työnhaku päällä.
tulikin pitkä stoori vaikka lyhyesti piti.eli mieheni ei puhu ja minä puhun, mitä tehdä.
kolme ihanaa lasta alle kouluikäisiä.
huonosti mennyt jo vuosia, välil paremmin ja taas huonommin.
mieheni kun ei puhuisi mistään ongelmasta vaan lakaisisi maton alle kaikki ja sauraavana päivänä taas kaikki hyvin. minä taas puhuisin kaikki asiat ettei jäisi kaivertamaan, mutta minkäs teet ku toinen ei. välil ihan oikeesti itken suutuksissani että puhu puhu, mikset puhu.toinen ei kertakaikkiaan puhu.ja aatelkaa on kysymyksessä perhe. minä en perhettäni jättäis, mutta kun yksin ei jaksa yrittää enää.
ollaan asuttu uudessa talossa 2v. eli lainaa on. miten selviän kaikesta jos ero tulisi.
olen ollut kotiäiti vuosia mutta nyt työnhaku päällä.
tulikin pitkä stoori vaikka lyhyesti piti.eli mieheni ei puhu ja minä puhun, mitä tehdä.
Vastaukset 14
Vanhimmat
En lähtis eroamaan heti, kun noinkin pienet lapset.
Esim. yhteinen loma voisi piristää liittoa ja
saada miehen edes vähän puhumaan...
Jos mies ihan lukossa sitten on jo toinen juttu.
Käväseppä eroperhe.net-sivuilla - sieltä voit saada
jotain onkeesi!
kiitos kommenteista, kaikista erilaisistakin.
kun on kysymys luonteesta niin on puhujia tai ei puhujia. olen yksi niistä jotka vain tykkää keskustella kaikesta. ja kun on kysymys perheestä ja erosta niin kyllä siinä molemmilta odotan yhteistyötä. ehkä se terapia voisi auttaa. ja saamaan mieskin avautumaan. hän on itse sanonut ettei ole mikään keskustelija ja sen olen hyväksynyt, en painosta puhumaan. MUTTA kun on erotilanne niin... miettikää sitä. enkä ole periksiantaja joka heti lähtee ekasta riidasta. siksi kirjoitin tänne jos jollain olisi sama tilanne, koska yritän miettiä annanko olla vai mitä tehdä..
kenties Varsinaissuomessa? Meinaan tuli mieleen samanlainen tapaus, josta vain sattumoisin tiedan.
Olettekko kokeilleet jo parisuhdeterapeuttia?
Kaikesta pitäs höpöttää naisen lapsellisilla ehdoilla....ei mies enää viitsi puhua paskaa!! Lähde vetämään vaan olet ongelma (itse tehty) koko perheelle ja sukulaisille. Mene kaakattamaan toisten samanlaisten akkojen kanssa.
Taitaa suurin osa miehistä olla tuppisuita ja kykenemättömiä hoitamaan suhdettaan,ainakin sillä perusteella ,että 80% naisista ottaa ja lähtee.Voidaan vain kysyä miksi? Kenenkään normaalia elämää kaipaavan naisen terveys ei pidemmän päälle kestä asioiden selvittämättömyyttä,riitelyä ja välinpitämättömyyttä.En voi ymmärtää,jos ollaan yhdessä, mihin katoaa toisen kunnioitus kun kyseessä on kuitenkin ihminen,johon kerran on rakastunut ja halunnut itselleen....
Ongelmista ei voi puhua! Kuka semmoista voi kestää koko loppuelämän? Jos on halua jatkaa, pitää toista arvostaa!
Miten ihmeessä mikään voi ratketa vain unohtamalla ongelmat?
Meillä ihan sama tilanne ollut jo vuosia.
Yksi hyvä keino jonka löysin vuosi sitten on sähköpostin kirjoittaminen toiselle. Jos teille on tämmöinen mahdollista niin suosittelen kokeilemaan. Niissä saa rauhassa sanottua asiat ja jopa mies joka ei muuten puhu niin kirjoittaa ihan hyvin takaisin.
Meillä tilanne on vaan mennyt liian pahaksi ettei se enää tästä parane. Avioero tässä on tulossa ja pahalta tuntuu. Ei jaksaisi mutta pakko kun ei se tästä parane siis parisuhde.
kyllä puhua asioista pitää.Jos lapsuuden kodissa,ei ole käsitelty ristiriitoja koskaan,vaan laitettu riidat maton alle,seuraavana päivänä kaikki taas hyvin.Ei tilanteita voi koskaan käsitellä aikuisenakaan,etenkään kun on parisuhteessa.Keskustele ja ole rohkea, tai mene perheneuvolaa,parisuhdetta selvittämään.Muuten parempi vaihtoehto ero ja sellainen sopu jos on lapsiakin.Ole rohkea meillä on yksi elämä edessämme nauttikaa siitä......
kiitos taas kommenteista. ihanaa ku jotku todella välittää kirjoittaa mielipiteitä. kaikkea mietin eri vaihtoehtoja.
meidän tapauksessa on siis kysymys koko perheestä. sanon suoraaan että jos nämä ongelmat olisi syntyneet ilman lapsia niin ehkä olisin jo antanut periksi, koska toista ei voi muuttaa puhumaan. kaikki lähtee itsestään. olen miettinyt onko mieheni kunnioitus minua kohtaan loppunut koska ei arvosta sitä mitä itse pidän tärkeänä, ainakin nyt ku menee huonosti.sanotaan näin että millaisessa kodissa elät lapsuutesi ja jos siel tosiaan ei asoista puhuta niin se on täytin totta että parisuhteessa ei ainakaan pystytä sitä tekemään. tämänkin mieheni myöntää täysin. ja on sanonut että yrittää mutta mutta, missä se näkyy ei missään. taitaa pitää minua itsestäänselvyytenä että en minä lähde. koska olen sanonut että periksi en anna. mutta kysymys kuuluu, kuinka kauan jaksan yrittää........
naimisissa 13v
lapsia 2. 1 kouluikäinen, toinen nuoremp
tosi huonosti on mennyt viimeinen vuosi, jatkuvaa ylämäkeä ja alamäkeä
nyt menossa mykkä kausi
en syytä miestäni.
ehkä me ollaan vaan kyllästytty toisiimme
aika erikoista siinä et meil kummallakaan ei ole toista.
Jospa olisi, helpottaisi asiaa
Ja asunnossa ollaan asuttu juuri alle 2v. Joten lainaa on
oli pakko vastata sulle ku kuullosti niin samalta ku mitä meillä. eikö tunnu turhauttavalta ku ei tiedä mitä tekis. onko teillä yhtään rakkautta toisiinne vai onko ero edessä- minä itse ajattelen just lapsia ja sitä että talo on uusi ja lainaa riittää. mutta elääkö onnettomasti tai onnelisesti. ei näit ymmärrä muut ku kohtalotoverit, jos niin sai sanoa.meil voi välil men ookoo mutta joka päivä on jotain mistä tulee riidat ja sanomme toisillemme mitä ehkä ei pitäis. meil mies pitää mykkistä joka ottaa myös päähän.
Inhottava tilanne sinulla päällä. Itse kanssa eronneena täytyy sanoa, että eroaminen ei välttämättä ole paras eikä helpoinkaan päätös. Itse sain paljon apua ulkopuolelta. Sunnuntaina alkaa kakkosella ohjelma nimeltä Parempi ero. Itse en ohjelmasta osaa mitään sanoa, mut tiedän, että se psykologi Kari Kiianmaa on ollut paljon tekemisissä eroavien perheiden kanssa. Ajattelin itse sen katsoa. Voisikohan sieltä löytyä sullekin apua?
Kokeileppa tätä: aivan rauhallisesti, vaikka sunnuntai-iltapäivänä, kun ei ole kiire mihinkään , laitat kahvin pöytään ja sanot aluksi jotain aivan arkipäiväistä, esim, huomasitko että Kallemme sai uuden hampaan tjms. Sitten odotat vastausta, ellei sitä tule , taas aivan rauhallisella äänellä kysyt, miten sinun mielestä pitäisi hoitaa tämä asia, esim. maksaakko lasku tällä- tai ensiviikolla tai mikä tahaansa johon sinä tarvitsen hänen osallistumistaan.
No hän saatta sanoa: ensiviikolla. Ei muuta. Siitä onkin sitten hyvä jatkaa kyselyä. Laadi seuraava kysymys siten että vastaamiseen tarvitaan jo kolme sanaa, siis ei pelkkä kyllä tai ei.
Nyt teillä on keskustelu jo alullaan. Siitä vain jatkat kyselyjä,muodosta ne niin että hänen täytyy vastata kokonaisilla lauseilla. Kuuntele huolellisesti hänen vastaustaan.Tällätavoin VOIT opettaa salaa häntä puhumaan. Saa hänen vastauksensa tuntumaan maailman arvokkaimmilta ja kehaise valillä miten hyvä vaihtoehto tuo olisikin; enpäs tullut sitä itse edes ajatelleeksi jne.
Monta kertaa miehet ei ole niitä runoilijoita, he hoitavat työnsä ja perheensä ilman runoiluja. Se riittää heille.
Mutta se ei suinkaan tee heistä huonoja isiä tai aviomiehiä.
Vaatiikin vaimolta eri niksejä kaivaa miehensä mielipide ulos, se usein on pahempaa kuin hampaan vetämistä! Mutta aivan rauhalliset kyselyt normaalin päivän mittaan saa kakistetuksi niitä ajatuksen helmiä ulos.
Hutaaminen että puhu, puhu vie lähes jokaikisen ihmisen varmaan takalukkoon!
Monesti kun ollaan rakentamassa kotia molemmilla on suuret odotukset kodista. Toinen tekee pitkiä päivia töissä ja tulevalla kodilla ja samalla polttaa tiedostamatta kynttilää molemmista päistä. Yleensä toinen on lasten kanssa ja kaipaa juttukaveria. Kun puoliso väsyneenä tulee, niin monasti odottaa enemmän hellyyttä, kuin henkeviä keskusteluhetkiä.
Viellä kun muutetaan vähän keskeneräiseen kotiin ja esitetään "eikö tuota olisi voinut toisin tehdä" niin puhumattomuus on viisautta, niin ei sano rakastamalleen ihmiselle pahasti.
Eli anna hellyyttä ja lähtekää kahdestaan lemmenlomalle ilman lapsia ja ennakko odotuksia.