Parikymppisenä sitä ajatteli, että jokaiselle on joku. Että kyllä se oikea sieltä vastaan tulee.
Nyt joitakin vuosia enemmän tai vähemmän silmät auki kulkeneena on todettava, ettei minulle vielä ole ketään ollut.
Olen sosiaalinen, (vieläkin) nuori mies ja tavannut monenlaisia naisia. Todella harvat heistä on olleet mukana tässä hetkessä ja pystyneet ajattelemaan tavoitteellisesti. Yleensä ajatukset on siinä, "mitä mä eilen tein" ja "minne mä huomenna meen". Se ei oo niin sairaan siistii miltä kuulostaa.
Mitä minä mies sitten haluan? Tutustua naiseen, jonka ajatuksilla on kyky pysähtyä tähän hetkeen. Tiedän muutaman kymmentä tällaista naista, harmi vaan että he ovat kaikki varattuja.
Ei tämä yksinäisyys tunnu enää miltään, siihen tottuu.
Nyt joitakin vuosia enemmän tai vähemmän silmät auki kulkeneena on todettava, ettei minulle vielä ole ketään ollut.
Olen sosiaalinen, (vieläkin) nuori mies ja tavannut monenlaisia naisia. Todella harvat heistä on olleet mukana tässä hetkessä ja pystyneet ajattelemaan tavoitteellisesti. Yleensä ajatukset on siinä, "mitä mä eilen tein" ja "minne mä huomenna meen". Se ei oo niin sairaan siistii miltä kuulostaa.
Mitä minä mies sitten haluan? Tutustua naiseen, jonka ajatuksilla on kyky pysähtyä tähän hetkeen. Tiedän muutaman kymmentä tällaista naista, harmi vaan että he ovat kaikki varattuja.
Ei tämä yksinäisyys tunnu enää miltään, siihen tottuu.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Et voi aloittaa suhteita tuomitsemalla tuntematonta henkilöä typeräksi, pinnalliseksi tms. koska usein alkumetreillä hermot tekevät kömpelöksi ja varovaiseksi. Vasta tutustuessa lähemmin voi oikeasti tehdä profiilin uuden tuttavuuden ÄOsta, tunneälystä, tietovisaoppimäärästä, puhumattakaan toisen kosmopoliittisuudesta (mainitsit eurooppalaisuuden).
Alussa näkee naaman ja ilmeen.On ehkä turvamekanismi piiloutua roolin taakse, ja pelko ei ole merkki tyhmyydestä. Nykyään myös miehet ovat tietoisia naamansa ulkonäöstä, peilaavat ja haluavat saada palautetta ulkoisesta vetovoimastaan.
Eihän alkuperäinen kirjoittaja sanonutkaan tuomitsevansa ketään alkumetreillä. Sanoi nimenomaan tutustuneensa tämän tyyppisiin ihmisiin.
Sama ongelma itsellänikin kuin ap. kirjoittajalla vaikka ikää ei vielä niin hirveästi ole. Muutamaan oikean tuntuiseen ihmiseen olen tutustunut mutta tottahan toki he ovat olleet varattuja.
siihen tottuu vähän liiankin hyvin ja sitten ei enää mikään eikä kukaan tunnu missään, kaikki jotenkin joo erilaisia mutta niin samanlaisia
Aikaisemmin sentään jaksoi ainakin välillä innostuakin, nyt vain tapailee tapailemisen ilosta.. käh??
Ei mullekaan ole löytynyt ja tuskin löytyy. Monia olen minäkin nähnyt.
Just sun kaltaiset katkerat ja itsensä kylmettäneet miehet on pahimpia. Ensin he haluavat tavata, sitten ei tunnukaan miltään...enhän voikaan olla niin kovin erilainen kuin muut naiset, jotenkin ihmeellinen...sitten he toteavat ennen kuin edes kunnolla minua tuntevat, ettei ole rakkautta...that's it. Nykyään minulla on aivan murtunut sydän, kun miehet käyttäytyvät näin. Itse kiinnyn joka kerta niin valtavasti...palkaksi kiintymyksestä saan joka kerta sen rikotun sydämen.
Johtuu teistä naisista. Kuka vittu tuollaisia passiivisia nahjuksia kauaa katselee jotka luulee olevansa maailman napoja ilman mitään perustelua?
Rankaisuksi naisille pari piiskaa pepulle ja tatti sisään... =D