Pitempään naimisissa olleet/eronneet, kertoisitteko mitä avioliiton vaihetta olette pitäneet vaikeimpana?
Oliko alussa vaikeuksia sopeutua toisen tapoihin tms, vai alkoiko ajan mittaan toisen naamavärkkikin tympäännyttämään?
Oliko alussa vaikeuksia sopeutua toisen tapoihin tms, vai alkoiko ajan mittaan toisen naamavärkkikin tympäännyttämään?
Vastaukset 15
Vanhimmat
mikä on pitkän avioliiton resepti?
tottumus....
Itsellä avioliittoa takana vasta 8-vuotta, mutta siihen on jo mahtunut parisuhteen ongelmia. Pahinta oli toipua miehen pettämisestä ja rakentaa luottamusta takaisin.
Voisin olettaa että pitkissä liitoissa arvot on samanlaiset ja kaikista tärkeintä puhevälit. Vaikeinakin aikoina toisen huomioiminen ja asioiden läpikäyminen vievät eteenpäin.
Molemille pit
Miten pystyit antamaan pettämisen anteeksi? Miten hoiditte asian atkomisen ja sen, ettei niin käy uudelleen. sain juuri viime viikolla tietää mieheni pettäneen minua usean kuukauden ajan. Nyt olemme pattitilanteessa, eikä oikein kumpikaan tiedä, miten tästä eteenpäin. Haluaisimme kuitenkin olla yhdessä.
Jos tarkoitat pitkää *onnellista* avioliittoa, vastaus on tämä:
Yksinkertaisesti molempien osapuolten halukkuus ymmärtää, että toisen erilainen kokemus samasta asiasta on oikeutettu. Ja halu sekä tahto yhdistää nämä mielipiteet yhteisymmärrykseksi.
Lyhyemmin sanottuna: toisen huomioon ottaminen.
rehellisia asian suhteen.naisethan ryhtyvät
"väläyttelemään" avioliitossa parin lapsen
jälkeen,että tuota,nyt ei kiinosta.miehen
täytyy sitten kärvistellä halujensa kanssa
loppuelämänsä,ellei,mutta ei tietenkään
koska olemme naimisissa.käsittämätöntä on
se,että vaimo kieltäytyy jostakin vuosikausia
kun tämä äijä kärähtää jostain"eikö ole hie
nosti ilmaistu" kaikki menee jakoon.niin
kysymykseen vastaus: järkevä nainen ei näe eikä
havaitse kaikkea.kyllä routa porsaan kotiin ajaa
kiinnosta... mitä sitten? Puske sinä puutama pentu, tai mene edes katsomaan synnytystä, niin mieleen tulee että sitä paikkaa siellä käytetään muuhunkin kuin panoreikänä.... ja pienten lasten kanssa voi olla uuvuttavaa, niin ei siinä sitten voimia ja niitä haluja välttämättä enää riitä.
Yritän ymmärtää yskän, mutta kohtuutonta on siitä naista syyllistää!
Avioliitto on kuin auto. Jos vain ajaa eikä tankkaa niin se jumittuu. Jos vain starttailee niin akku simahtaa. Ja ojaankin voi ajaa, puhumattakaan törmäämisestä toisiin tienkäyttöjiin.
Kannattaa aika ajoin tehdä katsastus ja selvittää, ovatko asiat kunnossa. Määräaikaishuolloista ja tarvittavista korjauksista on syytä pitää huolta ennen kuin pikku viat kasvavat isoiksi remonteiksi, vaatien pahimmillaan koko auton romuttamista.
Avioliiton huoltokirjasta voisi olla hyötyä meille kaikille. Siihen olisi hyvä kirjata sivuäänet ja pienet ja isommatkin viat sitä mukaa, kun niitä ilmenee. Ja auton käyttäjien pitäisi sopia, miten viat arvioidaan yhdessä keskustellen ja miten niiden korjaaminen järjestetään. Ja jos on tullut törmäyksiä tai muita lommoja niin niidenkin korjaaminen vaatii yhteistyötä pikemmin kuin sen selvittelyä, kuka on syyllinen ja oliko joku huolto tekemättä, kun auto ei pysynyt kaidalla tiellä...
On myös syytä muistaa, että ajo-olosuhteet, tiet ja vuodenajat eivät pysy samoina. Lisämatkusajatkin vaativat oman huomionsa. Jos on lapsia mukana niin silloin ei kaahata samaan tyyliin kuin ennen. Ja joskus voi vaikka anoppi häiritä kuskin tai kartanlukijan työtä, on hyvä miettiä miten sekin asia pidetään hallinnassa.
Kannattaa siis aika ajoin pysähtyä tarkastelemaan tilannetta ja juttelemaan miten muutos vaikuttaa auton kuntoon, tarvittaviin varusteisiin, reitin valintaan ja ajotapoihin.
Olipa oiva konkreettinen kuvaus ihmissuhteista kontra auto-se miesten peli.
Kiitos kehuista. Näin miehenä ajattelin, että kun monet meistä olemme niin pahuksen huonoj apuhumaan tunteistamme, tällainen vertauskuva ehkä menee paremmin kaaliin. Ja kyllä naisetkin varmaan ihan hyvin ymmärtävät. :)
rupesi vähän hymyilyttämään nämä teidän autovertaukset
eikös useimmat miehet ole sitä mieltä että auto pitää vaihtaa uuteen kolmen vuoden välein?
tai tunnetteko montakaan miestä joka pitäisi yhtä autoa koko ikänsä?
hissukaksi, yleensä herkempi osapuoli. Pirullisempi puoli sen sijaan elää ja porskuttaa,
suhteen pituuden määrittää pitkäjänteisempi puoli. Kadulla ja kassoilla niitä näkee, kumpi on keskipiste, kumpi kassia kantaa, metrin perässä, näkymättömänä, sitä on todellinen ALISTUS !
Me kaikki näemme saman asian mutta tulkitsemme sen erilailla, omista lähtökohdita käsin. Sinulle kassia kantava osapuoli on alistuva, näkymätön, toisten mielestä hän saattaa olla kohtelias ja toisen huomioiva. Kolmannelle se voi taas tarkoittaa, että hän vain kantaa kassai ilman sen kummempia merkityksiä. Se milät joku asia omasta mielestä näyttää, ei tarkoita sitä, että asia niin olisi.
Hyvässä parisuhteessa ei kumpikaan kutistu tai pullistu, olemme vain erilaisia ja mitä aikaisemmin sen tajuaa ja hyväksyy sitä varmemmin liitto jatkuu.
On toki sinunlaisiakin ihmisiä, joille avioliitto on jonkinlainen taistelutanner, jossa tapellaan valtasuhteista ja "oikeassa olemisesta". Tälläiset parisuhteet harvoin kestävät.
Totta kai jompi kumpi antaa perikis mutta eri asioissa ja eri lailla mutta sekään ei tarkoita alistumista, usein se tarkoittaa viisautta ja sitä, että osaa laittaa asiat oiekisiin mittasuhteisiin.
Itselläni on kokemusta 30-vuotisesta parisuhteesta, joka yhä jatkuu vaikka kaikenlaista on ollut ja tulee olemaan; olemme mieheni kanssa niin erilaisia ja aika tulisia kuitenkin molemmat. Mutta kiintymyt on syvä ja kaikki yhteiset kokemukset ja aikaansaannokset pitävät meidät (onneksi) tiukasti yhdessä, ettei ihan pienestä kummasta erota, tuskin koskaan.
PS. mieheni kantaa kassit, avaa ovet ja on muutenkin erittäin kohtelias ja huomioiva muttei ollenkaan alistuva vaan hyvin miehekäs, itseluottamusta omaava aikuinen mies.
Lähes kymmenen vuoden liittoa kokeilleenna alkoi tympiä se, ettei vaimo tehnyt yhtään mitään parisuhteensa eteen. Nyt kun olen avoliitossa, enkä ole suostunut naimisiin, on vaimokkeellakin mielenkiintoa pitää parisuhde kunnossa.
mielestäni on turhaa jäädä vatvomaan jo läpikäytyjä kriisejä ja vaikeuksia mitä parisuhteessa tulee vastaan. Täytyy suoda molemmille turvallinen olo siitä että autetaan toinen toistaan ja mikäli tulee tilanne josta ei itse selvitä hankitaan ammattiapua. Tärkeimpänä taitoja avioliitossa pidän kykyä ymmärtää että se elää tietynpituisia "syklejä" elikkä ihan kuin suhteen alussa on sellaisia vaiheita milloin ollaan ihan umpirakastuneita ja koko muu maailma katoaa ympäriltä ja sitten on taas vaiheita milloin toinen on enemmänkin paras ystävä. On kuitenkin tärkeää että osataan olla molempia. Ei pidä painostaa ja vaatia liikaa kummaltakaan vaan antaa aikaa toisille. Täytyy opetella kommunikoimaan. Mielestäni kannattaa uhrata paljon niin saa paljon. Rakentamalla yhdessä saatte ihanan tulevaisuuden.
Parisuhteen ylläpitäminen vaatii usein myös kekseliäisyyttä. Ei sellaista mitä saa kaupasta vaan esim. pieniä viestejä. Miten ihanalta puolisosta tuntuu jos vaikka laittaa -minä rakastan sinua- viestin aamulla pöydälle jos lähtee aikaisemmin töihin, tai antaa syntymäpäivälahjaksi "kuponkeja" joilla voi saada hieronnan (siis itse tehtynä), tai vaikka vapautus tiskivuorosta tms. mielikuvitus vain on rajana.
Sellaisia ajatuksia minulla on siitä miten päästä näiden vaikeiden aikojen ohi. Ei se että toisella on erilaisia tapoja vaikuta avioliiton laatuun mikäli osataan ihastua uudelleen ja uudelleen eikä jämähdetä arjen tuomiin kiireisiin.
RAKKAUDEN TÄYTTÄMÄÄ AVIOLIITTOA!