Olemme olleet mieheni kanssa neljä vuotta yhdessä ja vuoden naimisissa. Viimeisen puolen vuoden aikana tuntuu kuin olisimme kauempana toisistamme. Tiedän ettei kyseessä ole pettäminen, mutta tuntuu kuin mieheni olisi jäänyt vielä teini-ikäisen tasolle. Olemme molemmat n. 20-vuotiaita. Vaikeudet voivat johtua myös siitä, että mieheni muutti vieraalle paikkakunnalle (minun kotipaikkakunnalleni) ja hänellä ei ole ystäviä täällä. Hän aloitti juuri uuden koulun, josta sai ystäviä. Olin iloinen siitä, koska hän oli ollut yksinäinen ja minäkään en halunnut olla kaiken aikaa yhdessä. Nyt olen itse iltatöissä, joten kun hän tulee koulusta, lähden minä töihin. Näemme harvemmin kuin ennen.
Aluksi olin iloinen hänen ystävistään. Nyt en tiedä mitä ajattelisin. Esimerkiksi viime viikolla minulla oli rankka työviikko ja lisäksi asioita hoidettavana perheeni kanssa. Emme ehtineet nähdä mieheni kanssa kuin ohimennen, kun tulin illalla kotiin nukkumaan, hän oli ystäviensä kanssa ulkona tai heidän luonaan. Minusta tuntui pahalta, ja kun hän kahdeltatoista illalla sanoi että menee hiukan aikaa, mene vain nukkumaan, odotin kunnes hän tuli. Hän tuli viideltä aamulla! Hän oli ollut "lanittamassa". Ei tämä vielä mitään, mutta kaikki muutkin illat, ainoat ajat jotka meillä oli yhteistä, hän vietti ystäviensä kanssa.
Odotin vapaapäivääni, tiistaita, jolloin olimme sopineet että kun hän tulee koulusta, teemme yhdessä jotain kivaa. Hänen piti päästä neljältä, mutta hän tulikin kotiin puoli kuudelta, oli ollut ystävänsä luona. Kestin sen vielä nalkuttamatta, koska ajattelin että saamme olla yhdessä. Kyllä, muutaman tunnin, mutta sitten hän sanoi että hänellä on tärkeää kouluasiaa ja hänen pitää mennä taas ystävänsä luokse. Meille tuli riitaa, ja hän lähti. Kahdelta yöllä hän tuli takaisin, ja sain irti hänestä että he olivatkin olleet pelaamassa biljardia!
Kerroin hänelle, miten pahalta minusta tuntuu. Kerroin nämä samat asiat kuin täälläkin, ja hän suuttui! Hänen mielestään en haluaisi hänellä olevan ystäviä ja jos olisin hänelle mukavampi niin hän olisikin enemmän kanssani. Olen yrittänyt olla kärsivällinen, mutta tuntuu kuin kasvaisimme erilleen emmekä vietä enää lainkaan aikaa yhdessä. En tajua miten hän ei tajua sitä, että harkitsen vakavissaan eroa. Hän luulee, ettemme eroa koskaan ja rakkautemme on kuolematonta. Kyllä se minusta tarvitsisi hoitoa, ja pikaisesti. Hän ei ota sanojani tosissaan ja suuttuu aina kuin pikkukakara kun yritän puhua ongelmistamme.
Myöskään seksi ei suju. Tietysti se laimenee suhteen alusta, mutta tunnen olevani täysin ei-haluttu. Yritän tehdä aloitteita monta kertaa viikossa, mutta koskaan ei ole sopiva aika. Hän ei enää yritä koskea minuun. Välillä kun olen esim. tietokoneella hän tulee seisomaan viereeni ja vetää kyrvän housuista ulos ja heiluttelee sitä. En tiedä, pitäisikö sen olla todella hienoa, mutta inhoan sitä ja olen sanonutkin sen. Joka kerta kun lähestyn häntä, tulen torjutuksi, ja se vaikuttaa itsetuntooni. En enää uskalla yrittää mitään torjutuksi tulemisen pelossa ja tunnen olevani maailman rumin nainen koska hän ei halua kanssani seksiä vaikka heittäydyn hänen eteensä. Olen aivan normaalipainoinen ja muutenkin, mutta ei vain toimi.
Mitä teen? En keksi enää mitään,kun olen yrittänyt kertoa hänelle ja puhua suoraan, kaikesta muusta voimme puhua mutta ei tästä. Olen valittanut, mutta se nyt ei ainakaan auta. Olen uhkaillut, vain pahentaa asioita. Olen itkien pyytänyt häntä kertomaan mikä vaivaa, hän vain suuttuu. En tahdo erota, kun juuri menimme naimsiiin ja todella rakastan häntä, mutta mitä voin enää tehdä?
Aluksi olin iloinen hänen ystävistään. Nyt en tiedä mitä ajattelisin. Esimerkiksi viime viikolla minulla oli rankka työviikko ja lisäksi asioita hoidettavana perheeni kanssa. Emme ehtineet nähdä mieheni kanssa kuin ohimennen, kun tulin illalla kotiin nukkumaan, hän oli ystäviensä kanssa ulkona tai heidän luonaan. Minusta tuntui pahalta, ja kun hän kahdeltatoista illalla sanoi että menee hiukan aikaa, mene vain nukkumaan, odotin kunnes hän tuli. Hän tuli viideltä aamulla! Hän oli ollut "lanittamassa". Ei tämä vielä mitään, mutta kaikki muutkin illat, ainoat ajat jotka meillä oli yhteistä, hän vietti ystäviensä kanssa.
Odotin vapaapäivääni, tiistaita, jolloin olimme sopineet että kun hän tulee koulusta, teemme yhdessä jotain kivaa. Hänen piti päästä neljältä, mutta hän tulikin kotiin puoli kuudelta, oli ollut ystävänsä luona. Kestin sen vielä nalkuttamatta, koska ajattelin että saamme olla yhdessä. Kyllä, muutaman tunnin, mutta sitten hän sanoi että hänellä on tärkeää kouluasiaa ja hänen pitää mennä taas ystävänsä luokse. Meille tuli riitaa, ja hän lähti. Kahdelta yöllä hän tuli takaisin, ja sain irti hänestä että he olivatkin olleet pelaamassa biljardia!
Kerroin hänelle, miten pahalta minusta tuntuu. Kerroin nämä samat asiat kuin täälläkin, ja hän suuttui! Hänen mielestään en haluaisi hänellä olevan ystäviä ja jos olisin hänelle mukavampi niin hän olisikin enemmän kanssani. Olen yrittänyt olla kärsivällinen, mutta tuntuu kuin kasvaisimme erilleen emmekä vietä enää lainkaan aikaa yhdessä. En tajua miten hän ei tajua sitä, että harkitsen vakavissaan eroa. Hän luulee, ettemme eroa koskaan ja rakkautemme on kuolematonta. Kyllä se minusta tarvitsisi hoitoa, ja pikaisesti. Hän ei ota sanojani tosissaan ja suuttuu aina kuin pikkukakara kun yritän puhua ongelmistamme.
Myöskään seksi ei suju. Tietysti se laimenee suhteen alusta, mutta tunnen olevani täysin ei-haluttu. Yritän tehdä aloitteita monta kertaa viikossa, mutta koskaan ei ole sopiva aika. Hän ei enää yritä koskea minuun. Välillä kun olen esim. tietokoneella hän tulee seisomaan viereeni ja vetää kyrvän housuista ulos ja heiluttelee sitä. En tiedä, pitäisikö sen olla todella hienoa, mutta inhoan sitä ja olen sanonutkin sen. Joka kerta kun lähestyn häntä, tulen torjutuksi, ja se vaikuttaa itsetuntooni. En enää uskalla yrittää mitään torjutuksi tulemisen pelossa ja tunnen olevani maailman rumin nainen koska hän ei halua kanssani seksiä vaikka heittäydyn hänen eteensä. Olen aivan normaalipainoinen ja muutenkin, mutta ei vain toimi.
Mitä teen? En keksi enää mitään,kun olen yrittänyt kertoa hänelle ja puhua suoraan, kaikesta muusta voimme puhua mutta ei tästä. Olen valittanut, mutta se nyt ei ainakaan auta. Olen uhkaillut, vain pahentaa asioita. Olen itkien pyytänyt häntä kertomaan mikä vaivaa, hän vain suuttuu. En tahdo erota, kun juuri menimme naimsiiin ja todella rakastan häntä, mutta mitä voin enää tehdä?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Aivan sattumalta huomasin juttusi äsken ja aion hieman paremmin vastata siihen myöhemmin jos sinulle sopii.Katsoin vain että vestisi oli lähetetty hiukka aikaa sitten ja tää on vaaan väliaikatiedotus! Tsemppiä ja odota niin sulla on aamulla pilvin pimein hyviä neuvoja ja ehdotuksia, valkkaa vaan niistä parhaat!
"jos olisin hänelle mukavampi niin hän olisikin enemmän kanssani"
Tuo kohta kertoo, että tilanne on ihan toivoton.
Te olette nuoria, ja nuorten kuuluu pitää hauskaa ja olla ns. vapaita kulkemaan. Jos ei yhdessä, niin sitten erikseen.
Älä siis sinä jää kotiin miestäsi odottelemaan, vaan lähde omien kavereiden kanssa hauskaa pitämään. Elokuviin, syömään, ihan mitä vaan. Nimittäin: suhteet ystäviin on tärkeitä vaikka olisi parisuhteessakin. Ja etenkin omasta hyvinvoinnista huolehtiminen on tärkeää, eli älä luovu itsestäsi toisen takia!
Tilanteet muuttuu, ja kohta saatatkin jo huomata, että miehesi viihtyy jälleen paremmin kotonakin (on muuten sanottu, että miehistyminen alkaa 27 ikävuoden jälkeen, eli sinne asti ainakin saatat joutua odottelemaan ;) Minun mies oli yli 30 ennenku rauhoittui)
Anteeksi, että ehdotan tätä vaihtoehtoa, mutta minusta tuntuu, että miehelläsi saattaisi olla toinen nainen... En sano tätä ilkeyttäni, koska olen itsekin joutunut mieheni pettämäksi, vaan siksi että sinun silmäsi avautuisivat, jos kyse olisi tästä... Itse olin liian sokea ja uskoin avioliittoomme.
Ota nyt hyvä ihminen järki käteesi ja eroa tuollaisesta ihmisestä joka aiheuttaa sinulle vain pahaa mieltä. Jos asiat on todella noin kuin ne kuvailit kuulostaa siltä, että hänellä todella on peliä muualla kenties toisen naisen kanssa tai vaikka miehen, mistä sitä tietää nykymaailmassa kaikki on mahdollista. Kysy itseltäsi mitä saat tollaselta kumppanilta, et yhtään mitään! Te olette vasta parikymppisiä ja jos seksi ei nyt suju niin on todellakin jotain vikaa. Miehet vaan on just tollasia, kaikki lakaistaan maton alle jotta ei tarvi käsitellä asioita. Hienoa kun olet huomannut ongelmat jo tässä vaiheessa, lisäksi olette naimisissa niin TEE asialle jotain, tyhmä sanoa, mutta uhkaa vaikka erolla jos mies ei suostu keskustelemaan ongelmistanne. Oikein epäkunnioittavaa käytöstä sinua kohtaan vähätellä tärkeitä asioita ja kiukutella jos haluat puhua. Keskutelemisen taito ja vuorovaikutus yleensä on tärkeimpiä asioita hyvässä parisuhteessa/avioliitossa tyydyttävän seksin lisäksi.
kyllä se siltä haiskahtaa. itse olen alkanut seurustelemaan 18v ja takana jo vuosia niin jos muutetaan kimpaan niin saa niit kavereit olla mutta liian paljon kotoa pois ja usein niin kyllä minä ainakin oisin mietinyt heti toista. ota selvää mitä hän tekee ja ketä porukkaa on.. niin kyllä se selviää. ehdota että menet itse joskus mukaan ja katso mitä miehes siihen vastaa. joko vastaa että kiva tule tai en oikein tiedä.. mitä se vastaus sit tarkoittaa niin mieti sitä.
Olette siis seurustelleet kovin nuoresta saakka ja sitten mitä ilmeisimmin muuttaneet yhteiseen kotiin ja menneet naimisiin, vai? Eli itsenäistymisprosessit on pahasti kesken - ehkä molemmilla? Ainakin (mies) poika tuntuu olevan vielä kovin kypsymätön ja teini-ikäinen kykenemättä ottamaan vastuuta parisuhteessa tai yhteisen kotinne/taloutenne yms. hoidosta...
Olet siis nainut siihen rinnallesi pikkupojan - valitettavasti - ja nyt joudut vetämään äidin roolia.Suhteenne ei tule mitä todennäköisimmin kestämään - ainakaan onnellisena, sillä tuollaisen peruskuvion muuttaminen on todella vaikeaa, varsinkin kun toinen osapuoli on noin kehittymätön...
Olet vielä nuori. Harkitse tarkkaan - jopa eroa ja valitse sitten kypsempi mies. Äläkä nyt ainakaan lapsia siihen kuvioonne rupea hankkimaan!
Olen kyllä miettinyt, että merkit viittaavat paljolti pettämiseen, mutta en usko sen olevan sitä. En halua olla sinisilmäinen idiootti, mutta jotenkin hän ei vain ole sellainen tyyppi.. Ja kyllä häneen luotan siinä asiassa, ja hän kertookin hyvin avoimesti mitä on tehnyt vaikka olisi tehnytkin toisin kuin oltiin yhdessä sovittu.
Jotkut näistä uusista kavereista on tullut käymään meilläkin kyllä, mutta minua mieheni ei tahdo mukaan esim. heittämään rikkaa tms. vaikka jollain toisella miehella oli ollutkin tyttöystävä mukana. Tämäkin tuntuu pahalta.
Olen miettinyt itsekin tuota itsenäistymisjuttua, aloimme seurustelemaan nuorina ja muutettiin molemmat lapsuudenkodeistamme yhteiseen kotiin vaikka kaikkialta luin ettei se ole viisasta.
Kaikki myös varoittelivat meitä liian varhaisesta sitoutumisesta, ja itseänikin välillä harmittaa kun en ehtinyt "kokea sinkkuelämää" ja niin edespäin. Toisaalta olen miettinyt että kun kuitenkin löysimme toisemme niin aikaisin, niin ei ollut mitään tehtävissä, tiesimme aika aikaisessa vaiheessa että tahdomme viettää elämät yhdessä. Mitä olisin voinut tehdä? En voinut/voi jättää häntä vain että olisin voinut ensin olla muidenkin kanssa, koska rakastan häntä, mutta jääkö minulta elämä elämättä? Olemme miettineet yhdessä tätä asiaa molempien kannalta, hän ei ole harrastanut seksiä muiden kuin minun kanssa, minulla on yksi aikaisempi hyvin epämiellyttävä kokemus.
Yritin uhkailla häntä että jos hän ei suostu puhumaan asioista ja tulemaan esim. sosiaalikeskuksen parineuvontaan, en voi elää hänen kanssaan. Hän vain suuttui, eikä vastannut. Hän tietää etten lähde. Pitäisikö sitten muutamaksi päiväksi lähteä ottamaan etäisyyttä.
Hyvä idea kyllä oli, että lähtisin omien kavereideni kanssa jonnekin :) Tosin niitä ei enää ole jäljellä kuin muutama, ja työaikatauluni ja heidän kouluaikataulunsa ei sovi toisiinsa, mutta kyllä minä heidän kanssaan vietänkin aikaa.
Kuulostaa siltä, että olette sitoutuneet ja menneet naimisiin liian nuorina. Nyt avioliiton arki on alkanut, ja ainakaan miehesi ei ole siihen valmis eikä kypsä. Teillä on vasta aikuistumisprosessi alkanut, ja ainakin kertomasi perusteella näyttää vahvasti siltä, että suhteenne ei sitä kestä. En minäkään tiedä, mitä tuossa tilanteessa voi tehdä, mutta toivotan sulle kaikkea hyvää. Muista, että elämä kantaa - kävi miten kävi.
Noin siinä käy, kun juntit menee yhteen. Kylällä yks läskiperse akka ja nuorena tekee mieli. Ei muuta ku, vihille. Saan joka päivä. Mutta kait sitä muutakin haluaa kokasta. Kyllä äijän pää pyörii kylillä. Toi akka pellolle ja uutta pykälään. Kyllä niitä uusia löytyy!!
Voi taivas.. nyt kaivat omanarvontuntosi esiin ja eroat. Ei tuollaista käytöstä tarvitse sietää. Olet jo yrittänyt kaikkesi! Aloita oma elämä ja muuta pois..