Tännehän sitä lopulta minäkin päädyin, sydän särkynyt aivan totaalisesti! Nyt tuntuu todella pahalta, pakko vähän purkaa oloa johonkin.
Onko elämää eron jälkeen? Haluaisin nyt vain kuulla miten te muut joiden sydän on särkynyt, olette selvinneet pahimman vaiheen yli ja kuinka kauan on suunnilleen kestänyt ennenkuin olette pystyneet edes ajattelemaan uutta rakkautta tai edes läheistä suhdetta uuteen ihmiseen?
Kiitos etukäteen vastanneille!
Onko elämää eron jälkeen? Haluaisin nyt vain kuulla miten te muut joiden sydän on särkynyt, olette selvinneet pahimman vaiheen yli ja kuinka kauan on suunnilleen kestänyt ennenkuin olette pystyneet edes ajattelemaan uutta rakkautta tai edes läheistä suhdetta uuteen ihmiseen?
Kiitos etukäteen vastanneille!
Vastaukset 3
Vanhimmat
ns. paperilla tehty ero jo 2-v sitten, niin koville ottaa, kun kuulee, että mennyt toisen kanssa jo naimisiin... Itse kun elelin vielä toivossa, että me palaisimme yhteen... Ahdistaa, itkettää, vituttaa...Johtuuko pettymyksestä omaan itseeni, kun olen harhoja kuvitellut??? Vaiko todellakin Rakkaudesta, ken tietää... Mutta olo on tosiiiiiiii huona ja apea...
meni pari viikkoa niin, etten kyennyt tekemään mitään, istuin vaan nojatuolissa ja itkin. Ei siis töihin, ei edes postilaatikolle. Syömään en pystynyt ollenkaan, jos väkisin yritin, tuli oksennus. Siis näitä ihan kamalia oireita pari viikkoa, näkyi pelkkää mustaa. Sitten alkoi jotain valonpilkahduksia tulla ja pystyin lähtemään töihin ja kertomaan yleensä asiasta joillekin. Sitten kun viikot muuttui kuukausiksi, aloin jo miettimään uutta seuraa...nyt erosta 9kk ja olen valmis uuteen suhteeseen, sellainen jo saattaa kolkutella ovella. Olen 46v eli en mikään tytönheitukka...
Mulla on just nyt tuo vaihe kun erosta on viikko. En ole syönyt, sairaslomaa töistä, päivät kuluu kuin unessa. Itkenyt olen varmaan vuoden edestä. Onneksi löysin nyt tämän palstan mistä voi lukea kohtalotovereiden kertomuksia ja tietää etten ole ainoa jolle on näin käynyt.
Voimia kaikille eron kokeneille.