..jos tilanne olisi se,että palaat yhteen ensi/ainoan rakkautesi kanssa piiitkän tauon jälkeen,olit jo päässyt yli hänestä, etkä mielestäsi tuntenut suurta rakkautta enää häntä kohtaan,mutta et ollut pystynyt rakastamaan ketään muutakaán,yrityksistä huolimatta.
Mies tulee kinuaan sinua takaisin,mietit hetken,kun et ole varma tunteistasi/haluatko..mutta se vanha tuttu yhteenpalaamisen riemu voittaa,ja päätätte koittaa taas,tällä kertaa kunnolla! (yhteen muutto heti jne)..
Kaikki meneekin ihan hyvin, outoa olla taas yhdessä mutta tunnet,että näin on kai tarkoitettu kun en ole muitakaan löytänyt, ja kuka korvaisi tuon ihmisen!!? yhdessä koettu niin paljon, ja kasvettu yhdessä..
Joo,huomaat että yhteenpaluu illalla oli jotain seuraamuksia..olet raskaana. Iloitsette miehenkanssa asiasta, vaikka se pelottaakin,mutta abortti ei tule mieleenkään!! Vielä vahvemmin tunnet,että näin on tarkoitettu.
Kuitenkin pikkuhiljaa tunnelma kiristyy, riitelette(taas) paljon,niinkuin aina ennenkin seurustellesanne. Sinua pelottaa, et halua jäädä yksin vauvankanssa! HAluaisit vain olla onnellinen tulevasta perheenjäsenestä,-ja oletkin,mutta olet ihan rikki siitä,että suhde tökkii! Mikä miestä vaivaa!?-Hän on kovin kiukkuinen aina! Yrität puhua asioista,turhaan,hän vain suuttuu kun alat puhumaan. Sama touhu jatkuu koko kesän, riidellään päivittäin,olemattomista asioista, sinulla on muutenkin pää sekaisin ja toivoisit vain,että mies näyttäisi välittävänsä sinusta ja sanoisi vaikka että: "rakas,anteeksi,lopetetaan tämä riitely.Sä olet mulle tärkeintä elämässä ja olen niin onnellinen kun musta tulee isä". Mutta turha toivo,jos tivaat jotain,mies vastaa, mutta muuten ei tule sinulle kertomaan tunteistaan ja siitä mitä hänen päänsä sisällä liikkuu.
Joltain ryyppyreissulta mies ei tule yöllä kotiin, olet huolissasi,odotat ja odotat,et saa nukuttua. Pelkäät että jotain on sattunut. Mies vihdoin tulee,päivällä,kysyt missä on ollut, sepittelee jotain omiaan, saat tietää että on ollut toisen naisén luona, kysyt asiaa, mies yrittää valehdella KAUAN. Lopulta myöntää,kun aikasi uhkaat ja sanot ettet siedä valehtelua. Mutta tietenkään mitään ei ole kuulemma tapahtunut. Ookoo,uskot asian, ja aikasi raivottuasi ja mietittyäsi asioita ja saadessasi miehen itkemään ja pyytämään mahdollisuutta, annat anteeksi. Kaikki menee taas hyvin hetken aikaa. Kuitenkin riidat taas alkavat. Ja Muutaman kk:npäästä sama homma toistuu,miestä ei kuulu kotiin. Auto on kadonnut. Puhelin kiinni. Pelkäät taas yksin kotona,että jotain on sattunut, että mies on ajanut kännissä johonkin. Iltapäivällä monien kyynelien jälkeen saat miehen kiinni,kertoo itse olleensa toisen naisen luona, luultavasti vain siksi kertoo kun tietää että eräs minun ystäväni tietää asiasta. Mitään ei tietenkään ole tapahtunut. MEinaat jättää miehen,mutta jälleen keskustelujen jälkeen annát anteeksi,etenkin siksi kun on lapsikin tulossa.
Mutta muuten olet aivan rikki. Taas riidellään kokoajan, koko raskausaika riidellään koko ajan, pelkäät keskenmenoa tuosta syystä. Erosta puhutaan moneen kertaan.
Sitten raskauden loppumetreillä mies on yhtäkkiä kuin toinen ihminen!! Teillä alkaa menemään tosi hyvin ja tuntuu kuin olisit rakastunut uusiksi!! Olet onnellinen. Lapsi syntyy, kaikki sujuu hienosti.
Muutaman kk;n päästä menet itse tuulettumaan ravintolaan. Näet siellä naisen,jonka luona miehesi oli olllut yötä. Hän haluaa jutella. KErtoo että olivat olleet sängyssä silloin,mies siis oli valehdellut sinulle. Samalla saat tietää että oli ollut sängyssä myös sillä toisella kertaa,sen toisen naisenkanssa. Olit uskonut miestä ja nyt, yli puoli vuotta jälkeenpäin kuulet tuollaista!! Juuri nyt,kun tuntuu että kaikki on hyvin, että teillä menee niin hyvin!! Olet aivan sekaisin etkä tiedä mitä tehdä!! Puhut asiasta miehenkanssa joka vihdoin tunnustaa.. Lopulta muutaman pvän päästä annat taas anteeksi kun et halua erota ja teillä on vauvakin.
Menee ihan hyvin taas, mutta pikkuhiljaa alkaa taas tulemaan riitoja ja sitä,että mistään ei puhuta, eikä juuri sekstaillakaan,usein. Haaveilet onnellisesta parisuhteesta, välilllä tuntuu että miehesi on vielä liian "lapsi".. Kuitenkin rakastat häntä, ethän ole koskaan rakastanut ketään toista! Silti välillä mietit onko teitä kuitenkaan luotu toisillenne.. Jos olisikin joku muu..?? Siitäkin tulee morkkis. Ei,haluat saada tämän suhteen toimimaan, mutta se tuntuu toivottomalta..! Mikä neuvoksi!!?
Mies tulee kinuaan sinua takaisin,mietit hetken,kun et ole varma tunteistasi/haluatko..mutta se vanha tuttu yhteenpalaamisen riemu voittaa,ja päätätte koittaa taas,tällä kertaa kunnolla! (yhteen muutto heti jne)..
Kaikki meneekin ihan hyvin, outoa olla taas yhdessä mutta tunnet,että näin on kai tarkoitettu kun en ole muitakaan löytänyt, ja kuka korvaisi tuon ihmisen!!? yhdessä koettu niin paljon, ja kasvettu yhdessä..
Joo,huomaat että yhteenpaluu illalla oli jotain seuraamuksia..olet raskaana. Iloitsette miehenkanssa asiasta, vaikka se pelottaakin,mutta abortti ei tule mieleenkään!! Vielä vahvemmin tunnet,että näin on tarkoitettu.
Kuitenkin pikkuhiljaa tunnelma kiristyy, riitelette(taas) paljon,niinkuin aina ennenkin seurustellesanne. Sinua pelottaa, et halua jäädä yksin vauvankanssa! HAluaisit vain olla onnellinen tulevasta perheenjäsenestä,-ja oletkin,mutta olet ihan rikki siitä,että suhde tökkii! Mikä miestä vaivaa!?-Hän on kovin kiukkuinen aina! Yrität puhua asioista,turhaan,hän vain suuttuu kun alat puhumaan. Sama touhu jatkuu koko kesän, riidellään päivittäin,olemattomista asioista, sinulla on muutenkin pää sekaisin ja toivoisit vain,että mies näyttäisi välittävänsä sinusta ja sanoisi vaikka että: "rakas,anteeksi,lopetetaan tämä riitely.Sä olet mulle tärkeintä elämässä ja olen niin onnellinen kun musta tulee isä". Mutta turha toivo,jos tivaat jotain,mies vastaa, mutta muuten ei tule sinulle kertomaan tunteistaan ja siitä mitä hänen päänsä sisällä liikkuu.
Joltain ryyppyreissulta mies ei tule yöllä kotiin, olet huolissasi,odotat ja odotat,et saa nukuttua. Pelkäät että jotain on sattunut. Mies vihdoin tulee,päivällä,kysyt missä on ollut, sepittelee jotain omiaan, saat tietää että on ollut toisen naisén luona, kysyt asiaa, mies yrittää valehdella KAUAN. Lopulta myöntää,kun aikasi uhkaat ja sanot ettet siedä valehtelua. Mutta tietenkään mitään ei ole kuulemma tapahtunut. Ookoo,uskot asian, ja aikasi raivottuasi ja mietittyäsi asioita ja saadessasi miehen itkemään ja pyytämään mahdollisuutta, annat anteeksi. Kaikki menee taas hyvin hetken aikaa. Kuitenkin riidat taas alkavat. Ja Muutaman kk:npäästä sama homma toistuu,miestä ei kuulu kotiin. Auto on kadonnut. Puhelin kiinni. Pelkäät taas yksin kotona,että jotain on sattunut, että mies on ajanut kännissä johonkin. Iltapäivällä monien kyynelien jälkeen saat miehen kiinni,kertoo itse olleensa toisen naisen luona, luultavasti vain siksi kertoo kun tietää että eräs minun ystäväni tietää asiasta. Mitään ei tietenkään ole tapahtunut. MEinaat jättää miehen,mutta jälleen keskustelujen jälkeen annát anteeksi,etenkin siksi kun on lapsikin tulossa.
Mutta muuten olet aivan rikki. Taas riidellään kokoajan, koko raskausaika riidellään koko ajan, pelkäät keskenmenoa tuosta syystä. Erosta puhutaan moneen kertaan.
Sitten raskauden loppumetreillä mies on yhtäkkiä kuin toinen ihminen!! Teillä alkaa menemään tosi hyvin ja tuntuu kuin olisit rakastunut uusiksi!! Olet onnellinen. Lapsi syntyy, kaikki sujuu hienosti.
Muutaman kk;n päästä menet itse tuulettumaan ravintolaan. Näet siellä naisen,jonka luona miehesi oli olllut yötä. Hän haluaa jutella. KErtoo että olivat olleet sängyssä silloin,mies siis oli valehdellut sinulle. Samalla saat tietää että oli ollut sängyssä myös sillä toisella kertaa,sen toisen naisenkanssa. Olit uskonut miestä ja nyt, yli puoli vuotta jälkeenpäin kuulet tuollaista!! Juuri nyt,kun tuntuu että kaikki on hyvin, että teillä menee niin hyvin!! Olet aivan sekaisin etkä tiedä mitä tehdä!! Puhut asiasta miehenkanssa joka vihdoin tunnustaa.. Lopulta muutaman pvän päästä annat taas anteeksi kun et halua erota ja teillä on vauvakin.
Menee ihan hyvin taas, mutta pikkuhiljaa alkaa taas tulemaan riitoja ja sitä,että mistään ei puhuta, eikä juuri sekstaillakaan,usein. Haaveilet onnellisesta parisuhteesta, välilllä tuntuu että miehesi on vielä liian "lapsi".. Kuitenkin rakastat häntä, ethän ole koskaan rakastanut ketään toista! Silti välillä mietit onko teitä kuitenkaan luotu toisillenne.. Jos olisikin joku muu..?? Siitäkin tulee morkkis. Ei,haluat saada tämän suhteen toimimaan, mutta se tuntuu toivottomalta..! Mikä neuvoksi!!?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ei tuosta tuu mitään, ainakaan tuolla tavalla. Paras temppu sulle on alkaa elämään sun omaa elämää. Jos ei muuta, niin saat arkipäivän asioista kiinni. Mies panikoidessaan sun itsenäisyyttä saattaa yllättäen jopa seurata perässä unohtaen muut hoidot.
PARISUHTEESSA VALTA ON SILLÄ JOKA VÄLITTÄÄ VÄHEMMÄN.
Tuotako mietit aikasi ja teet sitten omat päätöksesi, niin mieheltäsi pääsee itku.
..sitäkin.. mutta kuitenkaan hän ei ole (toivottavasti ainakaan!) pettänyt minua senjälkeen.. tiedän vain,etten koskaan tule luottamaan häneen enää, olen miljoona kertaa sanonut miten tärkeää minulle on rehellisyys, että edes olisi ITSE kertonut mokistaan.. En kuitenkaan halua helpolla luovuttaa kun rakastan häntä (ellei kyse ole tottumuksesta...??) ja kun nyt ei ole niin kauheasti niitä riitoja enää ollut, mutta minua kyllä todella raastaa se,että asioista ei puhuta eikä toisiinsa paljoa kosketa, ne ovat kuitenkin minulle tärkeitä asioita!! Miehelleni ehkä eivät. Hankalaa!!
joka on välittävinään vähemmän. Oikeasti voi välittää vaikka kuinka paljon kunhan ei anna sellaista vaikutelmaa.
ei muuta voi sanoa kuin että jätä se mies...ei muutu ja ei tule muuttumaan..on kuin olisin lukenut toisintoa elämästäni, kun luin kirjoituksesi.Minä jätin myös ja päivääkään en ole sen jälkeen katunut...tiesin että kaikkeni olin yrittänyt. Useimmiten kun suhde menee karille eka kerran, ei se enää toistamiseen onnistu, vaikkakin poikkeuksia löytyy. Siinä vaaditaankin sitten todella paneutumista suhteeseen molemmin puolin.
Kyllä sinä pärjäät lapsen kanssa ja jonain päivänä löydät ihmisen joka arvostaa ja kunnioittaa sinua.Eikun onnea elämääsi sinulle ja lapselle
Pelkään vain tehdä tollasia ratkaisuja. Etenkin tosiaan kun on lapsi. PAitsi tietenkin lapsen kannalta ne ratkasut varmaan olisivat parhaita aikasessa vaiheessa..
Jotenkin aina vain alan syyttään itseäni ja ajattelen että jos en ookkan tehnyt kaikkeani, tai jos olen tehnyt asiat väärin/ollut jotenkin huono puoliso tm? Sitäkin olen kyllä ajatellut että miten suhde toimisi nyt, kun ei ole toiminut ennenkään..(kun tosiaan ollaan miljoona kertaa palattu yhteen). Tiedän että jos haluaisi asioiden korjaantuvan, kummankin pitäisi täysillä panostaa siihen, mutta en saa miestäni AJATTELEMAAAN ASIOITA!!!!
Kirjoitin myös tästä lisää tonne parisuhde palstalle.
Tarina on tuttu ja kiinnitin huomioni toistuvaan seikkaan.
Miksi aina, kun sinulla meni hyvin miehesi kanssa mietit, että näin on tarkoitettu ja jatkoit suhdetta, mutta et kertaakaan ajatellut samoin siinä kohdassa, kun tapahtui jotakin kannaltasi ikävää? Huomasitko? Sinun olisi myös siinä kohdassa pitänyt miettiä sitä, onko SE MAHDOLLISESTI SITÄ MITÄ TARKOITETTU ON. Jospa teitä ei olekaan luotu toisillenne!
Vaikuttaa muutenkin vahvasti siltä, näine luuloinesi, että olet suhteen altavastaaja. Haluat uskoa, että kaikki ON hyvin. Toinen käyttää sitä kyllä hyväkseen. Aina. Ja elää mielihalujensa mukaan. Oletko kuullut läheisriippuvuudesta?
On vain siitä kiinni, montako vuotta elämästäsi haluat tuhlata haikailemiseen. Muuta tästä ei varmasti tule.
Olet oikeassa. Olen itsekin kyllä huomannut tuon asian.. En vain ehkä halua tunnustaa sitä itselleni!? HAluan aina vain uskoa parempaan!! Ja olen kyllä miettinyt että olenko liian takertunut mieheeni. Mutta kun tässä on kyse vielä lapsestakin, v-tuttaa kun nykyään toitotetaan että kaikki luovuttaa liian helpolla! Sitten pelkään että jos lopetan tämän, olen ehkä luovuttanut liian helpolla!!? Kuitenkin juuri usein huomaan ajattelevani, että tuskin tuo mies tuosta muuttuu! Aina vain toivoisin hänen muuttuvan mutta ehkä tosiaan se on turhaa. Inhoan tällaisia vaikeita asioita ja pelkään tehdä vaikeita päätöksiä..!!
ihan kaikella!
Itsepetos ei ole hyväksi kellekään.
Sitä teet, kun uskot asiaasi.
Siitä luovuttamisesta.
Se olisi pitänyt tehdä
jo ekan eron jälkeen!
Ps. päätöstä ei tarvii tehdä
kuin YHDEN kerran. LÄHDE!
Voimia!