Ojasta allikkoon...

neuvoton81 kirjoitti:

Mulla on tosi paska fiilis...erosin tossa seitsemän kuukautta sitten viiden vuoden avoliitosta.Oli yhteinen koti ja yhteiset tulevaisuuden suunnitelmat,kunnes mies yhtäkkiä yllättäen ilmotti,ettei hän koskaan halua perhettä/naimisiin ja haluaa myydä talon ja lähteä ulkomaille töihin..maailma romahti aika lailla sillä hetkellä,mutta yllättävän hyvin olen itseni kasaan saanut..sen jälkeen päätin että olen yksinäni ja nuolen haavani rauhassa..kuinkas sitten kävikään;nuoruuden ihastukseni otti yhteyttä ja tapasimme,kun erostani oli kulunut muutama kuukausi.Myös hän oli juuri eronnut vuoden mittaisesta suhteestaan.Olin niin iloinen,että tiemme jälleen kohtasivat ja tuntui,että asioilla on joku tarkoituksensa..tuolloin asuimme vielä eri paikkakunnilla ja tapasimme muutaman viikon välein..meillä oli aina tosi mukavaa yhdessä ja elämä taas hymyili..näinä väliaikoina kun oltiin eri paikkakunnilla,hänestä kuului tosi vähän mitään,mutta kun olin käymässä hänen luonaan kaikki oli taas hyvin..aateltiin heti aluks et otetaan iisisti,kun ollaan kumpikin just erottu,mutta nyt on taas mennyt yli kaks viikkoa eikä miehestä oo kuulunu mitään..parin viikon päästä muutan samaan kaupunkiin eli siis myös omaan kotikaupunkiini..tälläkin hetkellä olen käymässä ja odotan että hänestä kuuluisi jotain,mutta ei...kertokaa joku mitä miesten päässä liikkuu?en ole todellakaan ahdistellut hänät mihinkään suhteeseen ja samaan kaupunkiinkin olisin muuttanut joka tapauksessa..onko mies nyt ahdistunut?Tykkään hänestä tosi paljon,enkä haluaisi menettää häntä..ehkä mun pitäis kysyä näitä asioita häneltä..mutta kun en haluaisi olla taas se joka ottaa yhteyttä..puhelin toimii molempin suuntiin..oon niin hajalla et oon taas sydäsurujen keskellä..ehkä pitäisi unohtaa koko mies ja keskittyä omaan elämään..mitä te tekisitte?

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä