moikka moi kaikille.
Jooh, eli olen 8 luokkalainen tyttönen.
En koskaan juttele pojille ja olemme ns- tyttöjen kesken aina. olen ihan kaunis, enkä usko sen johtuvan siitä. Pojat eivät ikinä kutsu bileisiin ja olen aina vain kotona. Mistä tämä johtuu ja mitä voin tehdä sille?
Jooh, eli olen 8 luokkalainen tyttönen.
En koskaan juttele pojille ja olemme ns- tyttöjen kesken aina. olen ihan kaunis, enkä usko sen johtuvan siitä. Pojat eivät ikinä kutsu bileisiin ja olen aina vain kotona. Mistä tämä johtuu ja mitä voin tehdä sille?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Onkohan tämä provoilua vai totta? Jokatapauksessa ongelmasi johtuu siitä, että et juttele pojille. Kukapa sellaista haluaa kutsua, jonka jutuista ei tiedä mitään! Juttele pojille ja kun ystävystyt heidän kanssa, niin eiköhän bilekutsujakin ala ilmaantumaan.
ei todellakaan ole perovoilua.
En minä uskalla jutella niille, ku ne ei varmaan tykkää musta...
Ei mulla ole niille oikein mitään sanomista ku nekään ei ikimä puhu mitään...
Suomalaisten naisten/tyttöjen passiivisuus on periytyvää tosin varsin pientä vielä tuossa iässä mutta suurenee noin 25-30 ikävuoteen asti. Tästä eteenpäin naisten passiivisuus alkaa laskea johtuen estrogeenin tuotannon vähetessä ja yleisen tason laskiessa. Kyse ei ole taudista vaan geenivirheessä johon ei löydy lääkettä!
Mitä tämä "geenivirhe" nyt sitten tarkoittaa?
Olemme 4 hengen porukassa eikä kukaan meistä puhu. Olemmeko kaikki "geenivirheellisiä"?
Hieman outoa.
Mitä voisin tehdä asialle, koska en halua ikuisesti olla "tyttöjen kesken" ilman puhe/muita kontakteja poikiin.
En ymmärrä miksi pojat eivät halua jutella kanssani. En ole ruma ja olen hoikka. Onko tämä vain sitä, että poikien mielestä olen ruma ja he eivät ole kiinnostuneita minusta vähääkään?
Tämä on idioottia!!!!
Ei minuakaan koskaan ole bileisiin kutsuttu ja olen vieläkin hengissä! Tosin naisia on ollut erittäin vähän... =D
Hei!
Kylläpä kuulosti tutulta... minä 5 vuotta sitten :) minulla muutoksen aiheutti oman itsetunnon nostaminen.
Sain uusia kavereita töistä... sekä nuoria naisia että nuoria miehiä (joita en siis ajatellut mitenkään jännittävänä eri sukupuolena vaan puhtaasti työtovereina)kun lakkasin ajattelemasta mitä pojat minusta ajattelevat ja aloin olla itsenäinen enkä hengannut vain tiettyjen tyttöjen kanssa huomasin olevani aina yhtä hymyä ja helposti lähestyttävä :)
tsidii! pojat alkoivat kiinnostua minusta ihan vaan ensin hiukan ja ystävystyin monien poikien kanssa :) luonteva käytös ei karkota poikia pois ;)nykyisin olen todella sosiaalinen ja menen juttelemaan ventovieraille ja puolitutuille miehille tuosta vaan.
Toki ymmärrän että olet luokkayhteisössä, jossa on vaikea saada muutosta aikaan kun on samat ihmiset ympärillä... ihmiset vain tapaavat käyttäytyä tottumallaan tavalla eivätkä anna mahdollisuutta huonosti tuntemilleen ihmisille kun ensivaikutelma on saatu :)
Tsemppiä kovasti ;)
Koska olet tyttö, ei ole minkäänlaista hätää. Suosiosi tila voi muuttua jatkossa vaikka päinvastaiseksi. Ei sinun tarvitse edes tehdä asialle mitään. Jos olisit poika (kuten itse olen), tilanne taas olisi toivoton. Jos poika ei ole tyttöjen suosiossa tuonikäisenä, hän ei ole siellä ikinä myöhemminkään. Syytä ei pysty edes arvailemaan, jostain se vain johtuu.
...miten niin syytä ei pysty edes arvailemaan?
Tarkoitin, että syy on sikäli mysteeri, että muuttuuhan ihminen iän myötä, mutta silti monet miespuoliset tuntuvat olevan alusta asti tuomittuja olemaan tyttöjen mielenkiinnon ulkopuolella. Vaikka he ulkonäöltään ja käytökseltään kuinka kehittyisivät, sama muuri jää loppuiäksi heidän ja vastakkaisen sukupuolen välille, jos se kerran pääsee rakentumaan. Onhan tietysti niitäkin, joiden kohdalla syyn näkee heti, mutta se nyt ei mikään kirjoittelemisen arvoinen asia olisikaan.
nämä selventivät ajattluani. Jos olen oma itseni ja en kelpaa, sitten en kelpaa. :D Lukiossa viimeistään toivon asian muuttuvan.