Kirjoita runo!

Meitsi ympärille huolestuneena ziigaa,
Jengi S24:lla turhaan spiidaa.
Ihmettelen miks, eihän tääl oo edes riitaa,
taitaa jengi mua vaan silmään viilaa.

Yeah maans.

Kas, jo kolkuttaa ovelle Jaska,
on aika treenikassiin tarrata,
sil' vaikka oiskin aivan paska,
voi kaveria aina sparrata.

HIRVEETÄ!!! :-D

Katotaan kuinka kamalaksi tämä äityy!


'''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''


Tummuneessa mukissa väljehtynyttä teetä,
puruja

Kuin elämä:
ei minkään lämpöistä
ei minkään makuista
Tehty tavan vuoksi, jäänee nauttimatta


Katkerat mustat purut havahduttavat

Hetkeksi



'''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''



( :-D Joo tää täytyy viedä mikroon.... :-D )

Mustempi puska
yksinäisyydessään se
katsoo menneeseen
huutaa viesteillä tänään
huomenna parantunut
?

Mutta viimeisin "hengentuotteeni" oli seuraavanlainen:

I thought of all the people Im not that kind… I have too much in life and a restless mind.

You were a guy I just happened to meet, and to be honest I wasn’t exactly off my feet.

But you knew better and I thank you for that. It came out of the blue that youre not just “an ok lad”.

Youre nothing that I expected, yet youre so much more, you make me smile and that’s the key and the core.

Youre so far away, but Im so glad I get to say – whether youre here or not – that I like you and I like you a lot.


Joo, yäk. Mutta se osu ja uppos kumminkin :D

Mutta että nyt ja tästä ympäristöstä, kääk.

Hmh, yritetään:

Viis säästä, on pakko röökille päästä.
Päivät ovat kuin öitä, ja pitäis kai polttaa kynttilöitä...
Kudin käteen. Läppäri mäkeen.
Hyvä tavoite, vaan mistä aloite?
Ei muuta kuin punkkaan, ja siellä...






...luen uuden akkarin!

Minä kuulen sen vaimean huudon,
se viiltää avaruuteni halki.
Se lupaa minulle sinisen meren,
se lupaa aavikon,
se lupaa vihreän viidakon
ja kaikki maailman ihmeet.
Minä vastaan maailman kutsuun, olen valmis:
minun siipeni ovat vahvat ja haluan lentää.

-edessäni bränikkä uutukainen passini ;)))

Oi, iso suloinen
lämmin pehmoinen.
Luoksesi kutsut tulemaan
syliisi painautumaan.
Siihen mä jään
nojallesi painan pään.
Minun sohvani sininen.

Sohvallani loikoilen
hurinaa kuuntelen,
joka läppäristäni pääsee tulemaan.
Sormieni annan näppäimillä juosta vaan
tähän kirjoittamaan jään.
Pienen runon pätkän nään
läppäriini ilmestyen.

Sitä ihmeissäin tuijottelen
ken noin taitavainen.
Viel luen uudestaan
ja viel uudestaan.
Kyl runosuoni jää ny sykkimään
mieltäin mun rupes väsyttämään.
Unten maille ny liukenen

-Oi, taaskin mä vainen,
malttaa saata en,
lisää runoilen,
omiani lisäilen,
ihan rönsyilen,
sohvaani syyttelen,
niin mahtavainen,
ei aiheissa pysyen,
sohvani semmoinen,
siks siin mä istuen,
netis kertoilen,
runoa sohvastani kirjoittaen.

On mulla pappatuna
sen väri kirkas puna
päähän kypärä kuin muna
ja matkaan siis, ammuttuna!

CRASH! Sieltä tulikin juna...

Näkyi kirkas valo
"terve!" sanoi kohtalo.

Näkyi taivaallinen talo
ja vehreä paratiisin salo,

Ei hassumpaa täällä
pilvien päällä...

Tuli mun runosta hivenen musta,
mut ei kaikki voi olla ilotulitusta!

Kertokaa nyt sassiin,
saanko leiman runopassiin?

runosieluja, mut miehen logiikassa tän pitäs olla miesvoittonen reilusti :(

No kommenttia tähänastisista:

Einsten1:
Enskan rento suhtautuminen palstan tapahtumiin, ei näe niihin maailman kaatuvan, vaik ei ole ihan juurta jaksain selvillä, mitä onkaan tapahtunut.


Asiasta.huvittunut:
Ajatus kulkee lähimmäistä ajatellen, mukaansa tempaavalla postiivisen asenteen ja kaveri nostattaa mielialan kattoon, niin yhdessä mennään.

mitä näen?:
Pysähtynyt miettimään elämää ja tulevaisuutta, näkee eilisen ja miettii huomista. Ei kuitenkaan saa itseä liikkeelle, mutta aikomus ja tahtotila on olemassa.

PillowBook:
Ei ressaa materiasta, ei vaikutu ympäristöstä, elää hetkessä ja haaveilee suuresta. Luottaa itseensä ja kuittaa auttajan huumorilla, intoa täynnä, mikään ei mua pysäytä.

MMies:
Miettii menneisyyttä ja hyväksyy todellisuuden, katsoo huomiseen, mut ei hötkyile. Tästä vielä noustaan ja näytetään.

la.ra:
Sykähtyi ja pysähtyi, empi mut liikkeelle lähti, etsii muutosta, mut ei tahdo päästä irti nykyisestä, syksy taannuttaa intoa, mut periksi ei anna. Perinteiset rutiinit ja uni tuo turvallisuuden tunteen.

Mielikki77:
Haaveet käyvät toteen ja mieli on taivaissa, outo ja tuntematon on melkein käsin kosketeltavissa, mut vielä edessä. Luottaa itseensä ja uskoo huomiseen, eilinen ei ole lannistanut.

Danskuu:
Ei ajatukset kauas karkaa rakkaimmistaan, runosielu jo syntyissään ja koki innon inspiksestään ja palo syttyi vanhastaan. Sänkyyn lämpöiseen kellahtaa ja riimejänsä jalostaa.

T-Fox:
Nostalgia ja rauta, ei niiden paikka ole hauta, se minkä täällä rikko, sen rajan takana ehjää ja lumoustansa ihailee. Miettii ajoa hurjaa, mut toteaa, ettei se sittenkään ollut kurjaa.

kaikki hyvä tapetaan
toivo tuhotaan
rakkaus petetään
ja usko valehdellaan?

Miksi valo hukkuu pimeyteen
Miksi rakkaus kääntyy katkeruuteen
Emmekö ikinä oppineet vai emmekö välittäneet.
Halveksimme vain.

Oli helppo kääntää katseensa
Oli helppo sulkea silmänsä
Taas lyötyä lyöty ja suomittu vain
iva ja pilkka nää ruoskanain.

On erilaisuus synti siinä missä avoimuuskin
Niistä aseet vestämme pahimmatkin,
niin kauan kuin seisoo me lyömme vain.
Emme häpeää sääliä tunne me lain.

Ei ihmistä eläimeen voi verrata
Eihän eläin nautinnokseen mitään tuhoa