Pää hajoaa, epäselvät tunteet...

Hei! Minulla on todella epätoivoinen olo koskien erästä miestä, jota olen tapaillut vuosi sitten muutaman kuukauden ajan. Välimme katkesivat, koska kumpikaan meistä ei tuolloin ollut päässyt yli entisistä ihmissuhteistaan. Nyt tämä mies on pitänyt jälleen yhteyttä ja olemme viettäneet aikaa ystävinä parin viikon ajan. Olen kuitenkin huomannut,että en enää tunne ns. fyysistä enkä muutakaan vetovoimaa häntä kohtaan. En halua kuulostaa pinnalliselta, mutta hänen ulkoinen olemuksensa ei sytytä minua millään tasolla. Toisaalta aina kun keskustelemme puhelimessa ja muutenkin, niin huomaan meillä olevan paljon yhteistä. Ajattelen häntä paljon, mutta aina kun kohtaamme, en kykene edes katsomaan häneen päin, koska jokin ulkoinen seikka minua ärsyttää hänessä kovasti. Kuitenkin uskon, että kyseinen mies voisi turvata minulle hyvän tulevaisuuden ja vakaan elämän. Silti jokin tökkii. En voi kyllä käsittää, että ulkonäöllä voi olla niin paljon merkitystä. Kemia kuitenkin puuttuu. Voiko tällaisesta miehestä oppia pitämään ajan myötä, koska jokin kumma vetovoima minulla häntä kohtaan on, koska vatsassa tuntuu perhosia ja mietin häntä paljon. Silti kohtaamisistamme puuttuu lämpimät tunteet. Olen miettinyt pääni puhki, kun en pääse kosketukseen omiin tunteisiini. Pelkäänkö ihmisten arviointia liikaa? Olen itse kaunis ja akateemisesti koulutettu nainen, jolla on miesten suhteen rima turhan korkealla. Voiko näitä asioita miettiä järjellä...ikääkin on jo kohta 26 vuotta. Halu perheen perustamiseen, lapsiin ja avioliittoon on suuri. Voiko joku antaa vihjeitä. Olen onneton, kun haaveilen rakkaudesta ja parisuhteesta niin että se vie minulta järjen. Voiko tällaisessa jutussa olla mitään mahdollisuuksia? Kaikki olisi valmiina, jos uskaltaisi heittäytyä. Silti jotain puuttuu...help me.