Rakastuin vieraaseen naiseen. Kauheata. Olen naimisissa ja miulla on lapsia, mutta....silti se nyt oli vaan niin ihanaa. Naimajaisissa oon ollut jo 15 vuotta, naimakaupat tein jo 18 vuotiaana. Joo...älkää selittäkö että "nuoruus" jäi kokematta......tuli koettua silloin jo ja paljon, mutta uskollinen olin 14 vuotta, siksi tämä tuli yllätyksenä minulle. Oikeastaan ei kauheesti ole syyllisyyttä, päällimmäisenä on vain se tunne että miksi? Kauheinta tässä on se, että ei omatunto koputa. Auttakaa. Mä varmasti joudun helvettiin tästä.
Miksi rakastuminen on ihanaa?
Kaunis poika
5777
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Keho kertoo sinulle että nyt pääset poika naimaan ja levittämään siementäsi.
Ei se "keho" kerro mulle kauheesti, ehkä aamu-erektion verran, mutta toisaalta se kertoo mulle enämbi sinusta, ruma-reppana, joka ei muuta ajattele kuin "siemenen-heittelyä", joo piäsin naimaan, eikä ollu eka kerta (oliski ollu), mutta aattelin tässä jutella henkeviä, mutta ehkä se ei onnistu, ku teitä viinahöyrysiä silmälasikäärmeitä on tää keskustelupalstatäynnä. Se hyvä puoli tässä kuitenni on, että te rumat miehet tienaatte enemmän, toisaalta, me kauniit poijaat oomma niitä jotka tyttäret muistaa silloin ku sie finninaam yrität saaha sen kamppees nousemaan....
Niin kyllä sinä nyt juokset niitä juoksuja, jotka nuorena poikana jäi juoksematta. Miksi sitä pitää poikosena naimisiin rynnätä? Kyllä 18v on aivan liian nuori naimisiin - varsinkin mies. Pitäisi juoksut juosta vapaana miehenä, ettei tule myöhemmin tarve niitä juosta. Kun on aikansa juossut aikoinaan, niin sitä nälkää ei tule myöhemmin. Kaikella aikansa, kaunis poika, jolla on lapsiakin, huh, huh,....sinua.
Eli olen mieron tiellä? Kyllä mä sanon suoraan että teki mieli, ja tekee edelleen. Sehän tässä pahimmalta tuntuukin!
Se seksi on vaan osa sitä. Pahimmalta tuntuu se, että tekee mieli katsoa toista ja jutella ja perhana.......kaikkea sellaista teinipaskaa...
Et ole ainoa joka on ihastunut ja rakastunut avioliiton aikana etkä viimeinen. Itse asiassa tuntuu olevan aika yleistä, mitä nyt olen jutellut ihmisten kanssa asiasta.
Itselläni sama ongelma, menin naimisiin 29 vuotiaana ja meillä on poika.
Ihastumistani en ole vienyt tasolle jossa olisin intiimissä yhteydessä häneen, enkä koskaan vie. Vaikka koskaan ei pitäisi sanoa "en koskaan" niin nyt kuitenkin sanon, vahvistaakseni itseäni siinä asiassa.
Sinua en kuitenkaan tuomitse, jos olet näin tehnyt.. sillä ymmärrän kiusan suuruuden.
Itse olen myös ihminen joka halusi olla viimeiseen asti uskollinen vain yhdelle ja kenelle avioliitto ei ole kevyt asia... kuitenkin olen nyt vahvasti ihastunut toiseen mieheen. Se on ihanaa ja samalla kauheaa! Mutta ei niin kauheaa että voisin olla pitämättä yhteyttä häneen, sillä tunne vie mukanaan ja hallitsee. Ja oon aika voimaton tunteeni edessä.
Toivon vain että ihastumiset tulee ja ihastumiset menee ja tämä voisi johtaa hyvään pysyvään ystävyyssuhteeseen... vaikka tunteeni huutaa muuta.
Nähdään sitten kai helvetissä?