Onko avioliitossa/perheessä ok että toinen jää töihin/ylitöihin ilmoittamatta missään vaiheessa itsestään?
Meillä on nykyään ihan normaalia, että mies tulee 2-4 päivänä viikossa 21/23/01 tai jopa 04 töistä (vaikka on mennyt aamusta töihin) eikä soita päivällä tai edes illan aikana. Olen jo tottunut tähän...jatkunut kausittain jo vuosia. Laitan ruokaa vain itselle ja lapsille. Miehen mielestä "ihan normaalia, kaikilla on näin" ja "mitä turhia ilmoittamaan, on ennenkin eletty ilman puhelimia."
Itse edelleen ilmoitan aina jos menee normaalia myöhempään tai jos mulla on muuta menoa töiden jälkeen.
Mitä mieltä te tällaisesta? Miten muissa perheissä?
Itse osaan jo nauttia omasta rytmistä ja lapsista ja rutiineista, en kaipaa tuota miestä enää tätä sotkemaan. Surullinen tosiasia, pitkään olen tätä katsonutkin.
Meillä on nykyään ihan normaalia, että mies tulee 2-4 päivänä viikossa 21/23/01 tai jopa 04 töistä (vaikka on mennyt aamusta töihin) eikä soita päivällä tai edes illan aikana. Olen jo tottunut tähän...jatkunut kausittain jo vuosia. Laitan ruokaa vain itselle ja lapsille. Miehen mielestä "ihan normaalia, kaikilla on näin" ja "mitä turhia ilmoittamaan, on ennenkin eletty ilman puhelimia."
Itse edelleen ilmoitan aina jos menee normaalia myöhempään tai jos mulla on muuta menoa töiden jälkeen.
Mitä mieltä te tällaisesta? Miten muissa perheissä?
Itse osaan jo nauttia omasta rytmistä ja lapsista ja rutiineista, en kaipaa tuota miestä enää tätä sotkemaan. Surullinen tosiasia, pitkään olen tätä katsonutkin.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Meillä ei juuri ilmoitella menoista, ellei ole jotain yhteistä sovittavana (ruokailua, kaupassa käyntiä tai vaikka baarissa käyntiä). Toisaalta meillä ei ole lapsia, ja elämme muutenkin aika omaa elämäämme. Väittäisin, että jos lapsia olisi, menoista ilmoiteltaisiin paljon tarkemmin.
noin omaa elämäänne, niin mitä järkeä teidän on olla yhdessä?
Aloittajan kirjoituksesta tulee vahvasti mieleen, että hänen miehellään on kyllä toinen nainen.
Lähipiirissäni on kolme avioeroa tullut siksi, että mies oli "ylitöissä". Vaikka mies oli töissä, niin työpaikan parkkipaikalla hänen autonsa ei ollut.
Kun vaimo soitti töihin, niin sieltä vastattiin, että mies oli aamuvuorossa ja on lähtenyt kotiin jo 5 tuntia sitten....
Hyvänen aika, ollaanko me väärällä tavalla yhdessä?! Jestas. Tarviikin erota heti - tai riittääkö että huomenna, kun tänään on vähän kiirus?
Tämä nyt sattuu toimimaan meillä näin. Ollaan oltu yksissä 15 vuotta, joten eiköhän tää ole jo ihan testattu juttu.
Mitä vastaat lapsillesi, kun kysyvät milloin isi tulee kotiin?
Tottakait kuuluu ilmoittaa. Me ilmoitamme toisillemme jopa puolen tunnin viivästymiset. Ei se niin vaikeaa ole lähettää tekstari tai soittaa pikaisesti. Enää ei tarvitse pysähtyä etsimään puhelinkoppia kun on kännykät...
Ovat tottuneet siihen, että ellei isä hae koulusta/päiväkodista, niin häntä ei sitten näy enää sinä iltana.
Jos joskus kysyvät, sanon että isällä on paljon töitä ja tulee vasta kun ovat menneet nukkumaan.
Olen lastentarhassa hoitajana ja kuulin tällä viikolla kun eräs pieni poika sanoi pikkusiskolleen, että "Isi taitaa olla tänään Ullan luona, mutta äitille ei saa kertoa."
Ei tarvitse toisten käytäntöjä kysellä, teette niin kuin hyvältä tuntuu...
nimenomaan aloittaja on tullut kysymään toisten käytännöistä, ihan mielenkiinnosta varmaan.
Mitä näillä keskustelupalstoilla sitten tehdään??? Ja mitä sä teet täällä?
"Ei tarvitse toisten käytäntöjä kysellä, teette niin kuin hyvältä tuntuu... "
Jos ei keksi mitään konkreettista kysymystä, täytyy kysyä toisten käytäntöjä, niinkuin niistä voisi jotain mallia ottaa omaan elämäänsä...
Säälittävää.
oletko varma, että hän on aina töissä? Vai onko hän työnarkomaani yksityisyrittäjä? Miksi minulle tuli mieleen toinen nainen...ehkä kun se on niin surullisen yleistä nykyään. Ei uskalleta luopua kummastakaan elämästä kokonaan, siispä eletään molempia.
Oletko varma ettei ole toista naista...?!? Ei tuolla tavalla voi perheenjäsen käyttäytyä; perussääntöihin ja -tapoihin kuuluu ilmoittaa viivästymisistään!
kuulu joka perheessä.
Meillä molemmat ilmoittelee menemisistään ja tulemisistaan kännykällä sujuvasti, koen sen toisen huomioon ottamiseksi ja välittämiseksi. Tietenkin jokin raja tuossakin, jos ei olla mitään sovittu erikseen ja toinen jää vaikka ylitöihin puoleksi tunniksi niin ei sellaista ilmoiteta.
Miten kukaan jaksaa tehdä töitä tuollaisella tahdilla, olisin huolissani miehesi jaksamisesta, tai sitten vaihtoehtoisesti siitä, että hän ei viihdy kotona selvästi. Jos sama tilanne olisi meillä en usko että asuisimme enää samankaton alla, koska idean parisuhteessa on mielestäni nimenomaa arjen jakaminen (ja myös vastuun).
Sinä varmasti joudut pyörittämään koko perheen arjen, koska noilla tunneilla ei miehesi varmaan osallistu mihinkään kotitöihin. Ainakin voisin kuvitella, että tilanteenne on tuo. Mitä "iloa" sinulle on miehestä joka ei elä edes samaa elämää?
Miten lapset kokevat tuon tilanteen? Saavatko he huomiota ollenkaan isältään, sitä he varmasti kaipaisivat. Miksi miehesi tekee tuota? Oletko nostanut kissan pöydälle ja kysynyt mistä on kyse. Kukaan ihminen ei ole niin tärkeä töissään, että häntä tarvittaisiin tuollaisia tuntimääriä. Tuskin sitä ainakaan töissä vaaditaan, eli onko miehellesi työ pakopaikka, valhe vai onko hän työnarkomaani joka saa työn kautta vain onnistumisen tunteita?
En tiedä kauanko olet kestänyt tuota tilannetta, mutta jos sitä on jo vuosia tapahtunut niin tuskin se siitä kuin taikaiskusta muuttuu. Sinä joudut olemaan se joka tekee muutoksia ja pakottaa ratkaisuja tapahtumaan.
Kun olin toinen nainen miehelle niin hän oli luonani iltaisin, joskus aamuyöhön asti, mutta aina meni kuitenkin aamuksi kotiin eikä ilmoittanut vaimolleen missä on -yleensä hän oli ylitöissä tai kavereiden kanssa sählyn jälkeen jossain mukamas
Olin toisena naisena pitkään, mies teki "ylitöitä" päivittäin, viikonloppuisin oli ties mitä "työmatkoja" jne...vaikka hän oli aina mun luonani. Avovaimonsa uskoi aina kaiken. Nyt olen asunut miehen kanssa yhdessä muutaman vuoden. Hänen exänsä ei tiedä vieläkään, että olin niinkin pitkään kuvioissa mukana. Suhteen alkamistavasta huolimatta luotamme molemmat toisiimme ja kummankaan on turha koskaan yrittää huijata toista "ylitöillä" sun muilla, ei mene tässä suhteessa läpi :) Mutta nykyään tuntuu ne toiset miehet ja naiset olevan niin yleisiä, ja selitykset omille puolisoille ihan uskomattomia, sinisilmäisiä tuntuu vaan riittävän!
Sitten ilmoitellaan jos on jokin hätä, ja apua tarvitaan, muutoin ei. Mukulatkin tietää ettei muutoin häiritä, ellei ole vakavaa asiaa, pää halki tai jotain. Saisin turhaan varmaan pas**-halvauksen jos muutenvaan soittelisivat.
Iskä kai parhaiten itsestään ilmoittelee, Minun menoistani ei juuri kukaan tiedä,(ja minä voin olla öitäkin pois, töissä) ehkä tytär, samoin minä tiedän missä mies viipottaa, ja tyttären päiväohjelman myös, poika kulkee omia aikojaan......
Kyllä meillä usein joku soittaa kotiin ja sanoo että sauna päälle nyt, oon tunnin päästä kotona.
kun avioliitossa ja perheessä luodaan aina omat säännöt ja aikuiset ihmiset voivat keskenään sopia ihan miten vain, mutta ainakin meidän avioliitossa kuuluu ilmoittaa, jos ei tule kotiin suurin piirtein sovittuun aikaan. Kumpikin tekee ajoittain ylitöitä tai viipyy muuten matkallaan tunnin, jopa kaksi, mutta jos menee selvästi myöhemmäksi, niin tapana on soittaa tai viestittää.
Kun lapsia ei vielä ole, ei haittaa vaikka menisi yli kuuden, mutta toki jos pitäisi hakea lapsia tarhasta, olisi ehdottoman välttämätöntä että ilmoitettaisiin jos myöhästyy. Teillä ilmeisesti tätäkään ongelmaa ei ole, kun sinä ehdit hakea lapset kuitenkin ellei isä ilmaannu paikalle. Lapsettomanakaan en silti katselisi tuollaista menoa, koska minä suunnittelen menojani sen mukaan, miten mies on kotona. Soittaminen tai viestin lähettäminen ei tosiaan ole niin iso vaiva kuin ilmoittamatta jättäminen kotona odottavalle (tai sinä kai et juuri enää edes odota) puolisolle.
Ystäväni mies oli useamman kuukauden töissä ulkomailla, ystäväni pienten lasten kanssa kotona. Hänkin sanoi, että arki rullaa hirveän hyvin kun ei mies ole sotkemassa.. Jos mies ei suostu muuttamaan tapojaan (asiasta pitää toki keskustella), harkitsisin minäkin sinuna yksinhuoltajan elämää.. sitähän tuo jo käytännössä on. Olisi yksi huolenaihe vähemmän, vaikka varmasti uusiakin tulee.
miehelläsi on varmasti toinen nainen.Oma mieheni ilmoitti aina ennen,jos tuli myöhempää ja soitteli muutenkin huvin vuoksi.Äkkiä soitot loppuivat tuli ärtyneeksi ja ei pitänyt,kun minä soittelin ja kyselin,milloin mshtaa olla kotona.Selvisihän syykin,oli ollut suhteessa pomoonsa jo jonkin aikaa,joten uskon sinunkin miehesi pitävän jos jonkinmoista peliä.
Kiitos kommenteista, tajuanhan minä sen että jokainen sopii itselleen toimivan kuvion. Halusin vain kuulla, miten muut kokisivat tämän.
Haluan selventää että mies kyllä hakee lapset 1-3 krt viikossa ja on silloin illat kotona (tosin nukahtaa usein samaan aikaan lasten kanssa, kun on työtahdistaan niin väsynyt, tai tekee kotoa töitä, niin silloinkaan ei juuri ole kahdenkesken aikaa.)
Nyt tosiasiaan (jota en viitsinyt ekaan viestiin laittaa, sillä olisi aika lailla vaikuttanut vastauksiin...). Minä olen itse ajautunut sivusuhteeseen, nyt kertonut siitä miehelleni ja olemme kenties eroamassa. Käymme perheterapiassa.
Itse olen analysoinut tunteneeni itseni kovin yksinäiseksi liitossamme, koska mies tekee niin paljon töitä sekä harrastaa melko ahkerasti (vie aikaa viikonloppuisin ja lomilla). Ja mielestäni se ettei toinen halua tulla kotiin viettämään aikaa eikä ilmoita istestään tai tulemisistaan viestittää välipitämättömyyttä. Mies ei tunnu tätä ymmärtävän.
No, tässä on paljon asioita vielä auki ja käsittelemättä ja tottakai tämä oma suhteeni on näistä vakavin. Sekään ei tosin mieheni mielestä mikään kovin vakava asia ole, mikä sekin mielestäni viestii välinpitämättömyyttä.
Toista naista hänellä ei kuulemma ole, se olisi ollut näissä olosuhteissa helppo myöntää. Työ ja harrastus sen ajan vievät.
Haluan selventää että mies kyllä hakee lapset 1-3 krt viikossa ja on silloin illat kotona (tosin nukahtaa usein samaan aikaan lasten kanssa, kun on työtahdistaan niin väsynyt, tai tekee kotoa töitä, niin silloinkaan ei juuri ole kahdenkesken aikaa.)
-Kun miehesi on kotona, onko hän oikeasti lasten kanssa vai onko vain "läsnä"?
Nyt tosiasiaan (jota en viitsinyt ekaan viestiin laittaa, sillä olisi aika lailla vaikuttanut vastauksiin...). Minä olen itse ajautunut sivusuhteeseen, nyt kertonut siitä miehelleni ja olemme kenties eroamassa. Käymme perheterapiassa.
-Ymmärrän hyvin, että olet ajautunut sivusuhteeseen. Jokainen nainen ja normaali mies kaipaa hyvänäpitoa, rakkautta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Teillä kotona elää kaksi perhettä: sinä ja lapset ja toinen perhe on mies yksin. Minä itse erosin, kun miestä ei kiinnostanut olla minun kanssani, vaan aina oli jotain muuta ja tärkeämpää puuhaamassa. Jos ei muuta, niin b-luokan länkkäritkin olivat telkkarista parempaa katsottavaa kuin minä. Nyt elän onnellista parisuhdetta: 20 vuoden jälkeen vasta ymmärrän, millainen on hyvä suhde.
Itse olen analysoinut tunteneeni itseni kovin yksinäiseksi liitossamme, koska mies tekee niin paljon töitä sekä harrastaa melko ahkerasti (vie aikaa viikonloppuisin ja lomilla). Ja mielestäni se ettei toinen halua tulla kotiin viettämään aikaa eikä ilmoita istestään tai tulemisistaan viestittää välipitämättömyyttä. Mies ei tunnu tätä ymmärtävän.
-Ihan tuttua. Onneksi minulla jo takanapäin. Kyllästyin olemaan kodin- ja lastenhoitaja sen lisäksi että kävin kokopäivätöissä. Pyöritin sitä perhe-elämää ja mies teki vain töitä. Onneksi nyt helpottaa ja minulla on mies, joka aidosti osallistuu kotitöihin, jotta meille jää aikaa viettää arki-iltoja kotona yhdessä.
No, tässä on paljon asioita vielä auki ja käsittelemättä ja tottakai tämä oma suhteeni on näistä vakavin. Sekään ei tosin mieheni mielestä mikään kovin vakava asia ole, mikä sekin mielestäni viestii välinpitämättömyyttä.
-Jos miehesi mielestä suhteesi ei ole tärkeä ja vanhingoksi teidän liitolle, hän ei arvosta koko avioliittoa...ei myöskään ole sinusta mustasukkainen. Hänelle avioliitto on jotain muuta kuin rakkautta jne. Se on oman exäni sanoin "yya-sopimus veronmaksajien aikaansaamiseksi, eikä siinä tarvita rakkautta".
Toista naista hänellä ei kuulemma ole, se olisi ollut näissä olosuhteissa helppo myöntää. Työ ja harrastus sen ajan vievät.
-Hän ei itse kykene sitoutumaan, rakastumaan. Hän pitää avioliittoa vain instituutiona. Ihan sama kuka normaalijärkinen nainen tilallasi olisi. Hän on tunnekylmä?
Ihanaa kun joku ymmärtää :´-)
Samaan tulokseen olen tullut, mies on tunnekylmä, terapiassakaan ei kyennyt ainakaan vielä avautumaan, puhuu kyllä asiaa mutta jotenkin teoreettisella tasolla, ihan kuin en pääsisi/ei päästäisi lähelle ollenkaan.
Hän on kyllä lasten kanssa oikeasti (paitsi silloin kun on todella väsynyt), eli sitoutuu heidän harrastuksiin, tekee heidän kanssaan asioita (ovat poikia). Heitä rakastaa syvästi ja ehdoitta, siitä ei epäilystä. Mutta kyllä se työ ja oma harrastus menevät usein heidänkin edelle.
Kun olen pyytänyt, että tulisi ajoissa kotiin silloinkin kun minä haen lapset, hän kysyy mitä väliä sillä on, mihin aikaan hän tulee, jos kerran olemme sopineet että minä haen? Että silloinhan hän voi rauhallisin mielin jäädä töihin....
Olen kyllä jo ymmärtänyt, ettei muuta ratkaisua ole kuin ero, mutta raskaalta tuntuu (15 "yhteistä" vuotta takana). Epäonnistuminen... Ja mies tietysti haluaa lapset ainakin puolet ajasta, ja miten sitten kestän erossaolon heistä....olen myös huolissani, en vain omasta jaksamisesta mutta myös lasten ja miehen hyvinvoinnista.
Mutta minun on pakko ajatella itseäni, olen hukannut tunteeni ja elämäniloni tässä ainaisessa taistelussa huomiosta ja ajasta, olen nykyään pelkkää huuota ja raivoa.
Tottakai asiaan vaikuttaa, jos sinä käyt huoraamassa. Se nimenomaan on vakava asia. En yhtään ihmettele, ettei miehesi halua viettää aikaa sinun kanssasi. Jos sinulla on asiat noin sekaisin, voisi olla parempi, että muutat pois ja sovit itsellesi vaikka aluksi tapaamisoikeuden teidän lapsiinne.
Niin se onkin vakava asia.
Siksi olen kertonut ja vienyt asiat eteenpäin.
En kuitenkaan yhdy siihen että "huoraamiseni" veisi minulta oikeuden osallistua lasteni elämään. Miehen työ ja harrastus ovat vieneet reilusti enemmän aikaa ja ollut perheestämme ja suhteestamme pois, jo kauan aikaa ennen tätä sivusuhdettani.
Mies on tehnyt pitkää päivää, mennyt menojaan, koko suhteemme ajan, eli ei tämä käytös ole mitään uutta, ja olemme keskustellet siitä 15 vuoden ajan. Eli ei se mun "huoraamiseni" sitä käynnistänyt. Toki se on pahentanut asioita.
Tiedän että olen tehnyt suuren virheen, olisi pitänyt erota aikaisemmin, vaan nyt asia on näin ja sen pohjalta jatkettava.
Käy tutustumassa www.eroperhe.net -sivustoon. Siellä on kaltaisiasi. Täällä sinut parjataan.
Tiedän senkin, miltä tuntuu lähteä pitkästä liitosta. Joskus vain on ajateltava itseään ja lapsia. Lapsia sillä, että haluatko antaa heille kasvatusperinnöksi mallin teidän perheestä. Haluatko, että he toistavat sinun ja miehesi tekemät virheet...valitsevat puolisokseen sinun kaltaisen naisen ja itse käyttäytyvät kuin miehesi? Kyllä "oikea" avioliitto on muuta kuin teillä. Sorry...näin suoraan sanottuna.
Kyllä meillä ainakin jo heti aamusta keskustellaan, että mitä aikaa kumpikin mahdollisesti kotiutuu töistä. Ja mahdollisesti sovitaan yhteisistä menoista tai askareista sen pohjalta. Jos tulee muutosta suuntaan tai toiseen niin laitamme asiasta tekstaria. Itse olen se jolla on harrastuksia jokaiselle arkipäivälle ja olen merkannut ne yhteiseen seinäkalenteriimme, että ei tarvi sitten miehen ihmetellä missä olen ja mitä aikaa tulen. Melko hyvin hän kyllä ne jo muistaa ja saattaa aamulla kyselläkin, että mitä tänään olikaan ohjelmassa. Samaiseen kalenteriin laittelemme muutkin menot. Parturissa käynnit, hieronnat yms.
Olemme asuneet yhdessä 7 vuotta eikä meillä ole lapsia tai edes lemmikkejä. Pidämme itsestään selvänä, että toimimme juuri näin. Muutoin sen yhteisen ajan löytäminen olisi paljon hankalempaa. Nyt on niin helppo tietää milloin kannattaa tehdä niitä omia juttuja jotta aikaa jäisi enemmän yhdessä vietettäväksi.
Joten ainakin itse pitäisin ap:n kaltaista tilannetta jonain ihan muuna kuin normaalina.
Olen tottunut samaan käytäntöön. Mieheni ei koskaan ilmoita tuloistaan eikä menoistaan.Laitan ruuan vain lapsille ja itselleni. En enään odota. Pidemmistä matkoistaan hän ilmoitaa edellisenä iltana. Koskaan hän ei huomio olisiko minulla omia asioita hoidettavana. Niitähän minulla ei voi olla koska jonkun on lapsista huolehdittava. Olen myös elänyt näin jo 10 vuotta, joten ei ihme jos tunnen myös, että mies tulee sotkemaan meidän elämää.Itse asiassa hänellä tuntuu olevan ihan oma elämä ja minulla on onneksi lapset ja elämä heidän kanssaan.
Kokemusta on! Ex-mieheni oli milloin missäkin projektissa ja ylitöissä. Selvisihän se, että ns. ylityöt oli "vieraissa oloa". Suhde tuli esille ja minä hain eron.
Elän uudessa suhteessa ja ei tulisi kuuloonkaan, etten tietäisi missä mieheni on. Sama toimii toisinpäin, ilmoitan aina jos menee myöhempään. Tässä suhteessa on molemmille ollut itsestään selvyys ilmoittaa menonsa ilman, että sitä joutuisi selvittämään. Emme elä myöskään "pallo jalassa", molemmat saa tavata ystäviään ja mennä työ yms. menonsa aivan vapaasti. Minusta jo toisen ihmisen kunnioittaminen edellyttää, että hän tietää missä menen ja saman olen opettanut lapsillenikin. Miten voisin lapsilta vaatia ilmoitusvelvollisuutta, jos en itse toimisi esimerkkinä?
Sitä jotenkin uskoo pitkään nämä ylityöt yms. selitykset. Mieheni on yrittäjä ja hän elää ainoastaan siinä omassa maailmassaan ja vetoaa siihen, että on pakko aina tehdä työtä että pärjää. Olen sattumalta saanut selville muutaman kerran, että ilmeisesti hänellä on ollut jokin suhde, mutta en ole saanut konkreettista varmuutta hänellä on jotenkin aina selitys kaikelle. Enään en jaksa edes epäillä tai edes ajatella hänen menojaan. Ehkä siihen turtuu tai sitten lakkaa välittämästä. Oma elämähän tässä valuu läpi sormien, mutta olen jo vuosia elänyt vain lapsille.
Olet todella ilkeä ihminen!
Kerrot jo miehesi tapaamisesta lätien olevasi tietoinen hänen kovasta työtahdistaan ja miten hänelle oma aika on kaikkein tärkeintä.
Siitä huolimatta sinä menit hänen kanssaan naimisiin ja aloit tekemään lapsia. ( Miehethän eivät voi tulla raskaiksi) vaikka sinulle olisi ollut tärkeäm[pää ottaa aviomies joka olisi halunnut viettää enemmän aikaa sinun kanssasi.
Sinä siis olit tietoinen tuosta miehestä aivan alusta saakka.
Nyt, tehtyäsi viattomia lapsia, sinä taas teet virheen,huoraat kodin ulkopuolella ja tietoisesti ja harkiten alat repimään lasten kotia hajalle.
NAINEN, onko sinulta kaikki ruuvit pudonneet?
Eikö pieneen päähäsi koskaan välähtänyt ajatusta hyväksyä miehesi ja yrittää jakaa hänen työtaakkaansa, mennä lasten kanssa hänen luokseen ja jakaa vaikka lounas tai päivällinen yhdessä niinä päivinä jolloin hä ei malttanut tulla kotiin edes syömään?
Matkan pituus on täydellinen sivuseikka.
Lapsenne ei vät ansaitse revittyä kotia vaan turvallisen sellaisen.
Sinun on nyt parasta unohtaa huorakumppanisi ja keskittäytyä velvollisuuteesi joka on perheesi, ei huoraaminen ja perheen repiminen!
"Eikö pieneen päähäsi koskaan välähtänyt ajatusta hyväksyä miehesi ja yrittää jakaa hänen työtaakkaansa, mennä lasten kanssa hänen luokseen ja jakaa vaikka lounas tai päivällinen yhdessä niinä päivinä jolloin hä ei malttanut tulla kotiin edes syömään?
Matkan pituus on täydellinen sivuseikka."
a) Minäkin olen kokopäivätöissä, aikani on rajallinen, lapset tekevät myös pitkää päivää enkä raahaa niitä kyllä iltaisin mieheni luo.
b) Olin 19v, nyt 35v. Olen muuttunut.
c) Lasten ollessa pieniä ja minä hoitovapaalla/äitiyslomalla mentiin kerta toisensa jälkeen miehen töypaikalle, jotta näkisimme hänestä edes vähän.
d) Mies ollut 3 eri duunipaikassa 15v ajan ja työmäärä kasvaa AINA tuollaiseksi, jos hän ei pysty asettamaan rajoja, en pysty minäkään hänen puolestaan.
e) Minä ja lapset olemme kulkeneet miehen harrastusmatkoilla mukana, minä hoitanut lapset kun hän harrastaa, tämä kaikki jotta voisimme edes jotain hänestä nähdä. Eikä kukaan kysy häneltä miksi HELVETISSÄ hän juoksee harrastuksessaan 30-60 päivää vuodessa vaikka teki minut kahdesti raskaaksi???!!!
MITTANI ON TÄYSI! Kenties ruuvi löysäällä vai olenkohan tullut järkiini? Haen huomiota ja läheisyyttä muualta ja kyllä, se on väärin, olisi pitänyt tyytyä tai edes ensin erota, vaan näin en ole tehnyt.
Luulen kyllä, että miehelläsi on toinen nainen.
Vaikka hän ei sitä myöntänyt, kun sinä myönsit.
Miehesi saa nyt olla marttyri, kun sinä olet se perheen petturi.
Tavallaan miehesi on kyllä hylännyt teidän perheen, vaikka sitä toista naista ei olisikaan.
Olemme molemmat vähän yli 40, yhdessä 8 vuotta (joista naimisissa 4). Ei lapsia.
Meille on täysin mahdoton ajatus että ei tulisi illalla töistä kotiin eikä ilmoittaisi mitään.
Työpaikkamme ovat kävelymatkan päässä kotoa niin että mieheni joutuu kulkemaan minun työpaikkani ohi mennessään töihin ja tullessaan sieltä.
Meille on muodostunut tavaksi että siinä 18.30-19.00 välillä jompikumpi soittaa toiselle ja kysyy "Mikä on tilanne, lähdetäänkö kotiin" ja toinen sitten joko pääsee lähtemään tai sanoo "Ei, tänään menee tosi myöhään" jolloin toinen menee sitten itsekseen.
Niinä iltoina kun on jotain menoa jommallakummalla, tai jos menoa ilmenee päivän aikana, niistä ilmoitetaan toiselle puhelinsoitolla. Silloin toinen lähtee töistä omia aikojaan miten haluaa.
Minusta olisi todella outo ajatus että yht'äkkiä olisin "töissä" johonkin puoleenyöhön ilman että mitenkään ilmoittaisin. Mieheni olisi varmasti huolissaan että minulle on käynyt jotakin. Kuten olisi minäkin hänestä päinvastaisessa tilanteessa!