Tuolla alempana kirjoitin valituksen, että en tykkää olla aina vain "kiltti". Pitää nyt jatkaa tarinaa :). Sanoin nyt tapailemalleni miehelle, että en tarkoittanut olla "kiltti" sanoessani, että minulla on ikävä, vaan kerroinpahan vaan, miltä minusta tuntuu, niin senpä jälkeen ei hänestä ole enää mitään kuulunut. Loukkasin varmaan jollain ymmärryksen ylittävällä tavalla. Ei enää vastaa viesteihin, ei mitään. Pyysin jopa sanomaan minulle suoraan, jos ei enää tavata...mutta ei mitään...Olen sitä mieltä, että olisi parempi olla suora ja rehellinen, kun olen sitä pyytänyt, eikä vain katkaista yhteydenpito...Tässä tapauksessa olin asiasta puhunut jo kauan sitten, että jos tulee tilanne, että haluaa katkaista yhteydenpidon, niin haluan, että asia sanotaan heti suoraan eikä anneta minun ihmetellä päivätolkulla...
jatkoa "kiltteyteen"
aiemmin kirjoitellut
10512
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
nämä nyt joitakin kuukautisoireita? Turhaa hysteerisyyttä yhteydenpidon _katkaisusta_ silloin kun kyse voi olla pienestä hengähdystauosta. Miestä tietenkin vituttaa, kun olet huomauttanut hänen tavastaan ilmaista itseään.
Tarvitset pelimiehen, joka löytää sulle aina oikeat sanat joka tilanteeseen (kunnes häipyy).
Nyt kyllä haukut väärää puuta...minä en loukkaannu pienestä, vaan aika pitkälle nielen kaiken, mitä minusta sanotaan...sen opin jo pitkässä avioliitossani. En tietenkään väitä, että kaiken kykenisin unohtamaan, vaan osa sanoista väistämättä tallentuu sydämeen. Annan kyllä nekin anteeksi. Miehen suhteen olen taasen oppinut, että sanat on punnittava tarkkaan, ettei loukkaisi...ja olin kyllä erittäin tarkkaan yrittänyt harkita senkin, mitä sanoin tuohon kiltteyteen liityen. Ilmaisin asian hyvällä, en moittien, koska en edes tarkoittanut moittia. Miksi pitää alkaa "vituttaa". En ymmärrä sellaista tunnetta, kun asia ei ollut mitenkään "vituttamisen" arvoinen. Se oli vain lause...ajatus...toive...jotain sinne päin.
Älä toivo minulle pelimiestä. Heihin olen tutustunut ja sydämeni on jo nyt ihan rikki. Ja kyllä olen oppinut paremmin kuin hyvin, että katko yhteydenpidossa merkitsee samaa kuin suhteen päättyminen, jota ei nyt vain viitsitä minulle ilmoittaa. Nykyinenkin kyllä "pelasi" minut itselleen taitavin sanoin ja elein ennen kuin tunsimme paremmin. Tutustuttuamme kysyinkin, miksi ne kauniit sanat ja eleet jäivät siihen...miksei niitä ole ollut enää sen jälkeen, kun tutustuimme paremmin...
sanani takaisin ja pyydän anteeksi turhaa ilkeilyä. Luin aikani kuluksi koko aiemman ketjun kolmossivulta, ja sen perusteella vaikutatte olevan aika lailla "eri paria" henkisellä tasolla (miestä toki tuntematta). Minusta esimerkiksi se astronomiakirjan ostaminen oli tosi kultainen teko, ja harmi ettei hyväsydämisyytesi saa ansaitsemaasi vastakaikua.
Muuten, mies ei lähtiessään välttämättä itsekään tiedä kuinka pysyvästi lähtee, joten asian kertominen voi jäädä tekemättä ihan siitä triviaalista syystä.
kiltteydellä on mitään tekemistä asian kanssa, se ei vaan halua samaa kuin sinä.
Sinä haluat olla sen kanssa, paska juttu, mutta se ei varmaan halua sua.
Kuulepas, jos ei halua minua, niin minun mielestä iso mies voisi sanoa asian eikä leikkiä kuurupiilosta. Ikääkin olisi jo ihan riittämiin, että suun osaisi avata tai vaikka pikkuisen viestin lähettää, jos nyt ei kerta kaikkiaan uskalla suuta avata. Minulle asia on todella yksinkertaista ilmaista ja hän tietää sen varsin hyvin. Senkus sanoo, ettei halua tavata...that's it. Pari sanaa, eikä hän kuule minusta mitään, koska en ole sitä sorttia, joka jää itkemään perään, kuten joku nainen, joka on nyt itkenyt hänen peräänsä jo 8 vuotta!!! ja josta minä saan kuulla alituiseen :). Sitä paitsi olen antanut hänelle mahdollisuuksia perääntyä, mutta aina hän on halunnut vielä tavata. Jos ei halua minua, niin miksei ole päästänyt menemään, kun olen antanut siihen hänelle niitä helppoja mahdollisuuksia...Enhän minä perään soittelisi enkä viesteillä pommittelisi...
viestintuojaa.
pojan vähän hengähtää. Sie oot nyt ripittäny sitä sen verran että sillä alkaa raksuttaa. Anna viel päivä tai pari aikaa sen sottailla ja soitteles perään =)
oikeassa. Peli on menetetty.
Itse uskon, että kyseisessä tapauksessa on kaksi vaihtoehtoa:
A) Antaa miehen tunteiden heräillä rauhassa, kertoo kyllä sitten, kun tuntee
B) Alkaa keskustelemaan asiasta miehen kanssa.(saattaa tuntea sen painostukseksi, että nyt pitäisi tuntea näin ja näin -> lähtee)
C) Ainiin tääkin olis vielä, et se palaa takas. Toivokaamme näin.
miehet ovat olleet pelkureita tunneasioissa. Vaikka tapaisit tyypin, joka on avoin, herkkä, puhuu tunteistaan etc muuttuu sekin normimieheksi siinä vaiheessa kun huomaa, että olet rakastunut. Alkaa kylmyys, pidättyväisyys, tunteettomuus kunnes eräänä päivänä et kuule miehestä enää mitään. Selityksiä ei tarvita ja mies on kadonnut kuin pieru Saharaan.
Sellaista se on. Tärkeää on oppia lukemaan merkkejä ja jättää mies tyylikkäästi ennen kuin hän edes huomaa mitä tapahtui. ;)
Näinhän mullekin kävi...juuri noin...niin kauan kuin ei oikeasti tunnettu, olin vaikka mitä ihanaa... Noh, ehkä jatkossa löydän jonkun, joka joskus jopa antaisi suukon, eikä kääntäisi päätänsä pois:)...