Minulla on sähköposti"suhde" erään miehen kanssa. Ihan asiallinen suhde, mutta kuitenkin salainen, ollaan oltu rakkaussuhteessa kauan sitten. Satuin näkemään hänen vaimonsa nimen lehtijutussa. Aloin kuvitella tilannetta, jossa joku yhteinen tuttu esittelisi meidät tai sitä, että voisin vaikka kaupassa törmätä mieheen perheensä kanssa. Hävetti ihan älyttömästi!
Miten voisin edes katsoa silmiin sitä naista, kun olen hänen mieheensä niin usein yhteydessä? Enhän voisi paljastaa, että tunnen hänen miehensä, sitten pitäisi selittää se suhteen laatukin. Eikä valehdellakaan osaa. Joten en varmaan voi edes moikata sitä miestä, jos satun hänet vaimoineen näkemään jossakin ja se on kyllä toisaalta tosi noloa.
Mutta itsekäs minä vaan haluaa niitä pieniä viestejä, ne lämmittää sydäntä. Ihminen on jotenkin perustavaa laatua paha olento, ei tästä muuta voi päätellä.
Miten voisin edes katsoa silmiin sitä naista, kun olen hänen mieheensä niin usein yhteydessä? Enhän voisi paljastaa, että tunnen hänen miehensä, sitten pitäisi selittää se suhteen laatukin. Eikä valehdellakaan osaa. Joten en varmaan voi edes moikata sitä miestä, jos satun hänet vaimoineen näkemään jossakin ja se on kyllä toisaalta tosi noloa.
Mutta itsekäs minä vaan haluaa niitä pieniä viestejä, ne lämmittää sydäntä. Ihminen on jotenkin perustavaa laatua paha olento, ei tästä muuta voi päätellä.
Vastaukset 47
Vanhimmat
hävettävää ole, kun on vain s-postitasolla. voit nimittää sitä vaikka ystävyyssuhteeksi. ei siinä pahaa ole, kunhan suhde ei etene fyysiselle taholle. sehän vaara siinä on.
Millaisia viestejä mailin kautta välitetään, siinähän se. Jos ne ovat seksiä tihkuvia jotka pyrkivät kiihoittamaan ja mahdollisesti orgasmiinkin saakka niin eivät ole kaukana fyysisestä suhteesta. Tätä on nimittäin on paljon, aina Webcameja myöten. Itse en jatkaisi jos noin paljon häiritsevät.
... noinhan minäkin olen sen itselleni selittänyt. Mutta, mutta. Jos konkreettisesti kohtaisin tämän miehen vaimon!? Se on ihan mahdollista, ei tämä niin iso kaupunki ole ja näin keski-ikäisenä sitä omaa kaikenlaisia verkostoja, käy erilaisissa tilaisuuksissa ym. Oli vain sattumaa, etten itsekin ollut siinä lehtijutun mainitsemassa paikassa läsnä samana päivänä.
Pointti on se, että IRL pitäisi pystyä pitämään pää pystyssä kaikissa tilanteissa. Ja nyt on sellainen olo, etten voi katsoa tätä ihmistä silmiin, jos joskus hänet kohtaan. Vaikkei mitään pahaa olekaan tapahtunut. Olenkohan liian herkkä?
viestittelynne noin pahalta ja soimaa omatuntoa, niin sitten on ehkä parempi lopettaa s-posteilu tämän miehen kanssa. Se on tosin varmaan vaikeaa, kun uskoisin että viestit ilahduttavat sinua ja piristävät päivääsi. Ilmeisesti sinulla on tunteita tuot miestä kohtaan, koska ajatus vaimon kohtaamisesta nolottaa sinua, syyllisyyden tunnetta?
Ei ole seksiä mainittu sanallakaan ikinä! Onneksi, se olisi nimittäin vaarallista... Varovasti on puhuttu menneestä parisuhteestamme, mutta fyysistä suhdetta ei ole muisteltu. Eikä pidäkään, silloin tämä olisi kyllä sopimaton suhde, enkä kehtaisi edes tunnustaa, että minulla sellainen olisi.
Yleensä puhutaan arkisista asioista ja erittäin kevyellä tyylillä. Sellaista piristävää jutustelua, ei muuta.
... minulle ikuisesti tärkeä, en tiedä mitä tunnen häntä kohtaan, mutta jotain kuitenkin. Mutta minulla on kyllä rakas ja tärkeä mies kotonakin, enkä aio hypätä aidan yli.
Olen usein ajatellut, että lopetan koko viestittelyn, mutta niinkuin sanottu, helpommin ajateltu kuin tehty. Aina kun itse "jään tauolle", niin hän sitten taas aloittaa sen uudelleen ja minä sorrun vastaamaan.
Minä menetin hänet aikoinaan pitkäksi aikaa, erittäin ikävällä tavalla ja kun "sain" hänet takaisin, niin päätin etten koskaan menetä häntä enää uudestaan. Sellainen fiilis, että jotain hänestä tahdon elämääni, vaikka se olisi vain satunnainen, kevyt "moi, mitä kuuluu".
rakastat jollain tasolla tuota miestä, siltä se vaikuttaa. siksi et pysty luopumaan hänestä koskaan, kuten kirjoitat. sulla on vahvat tunteet tuota miestä kohtaan. Mutta uskon että välität myös miehestäsi. Sanotaan että kahta voi rakastaa, mutta yhteen vain yhteen kerrallaan voi olla rakastunut.
Voisiko todella RAKASTAA ihmistä, jonka on tuntenut hyvin nuorena, vielä keskeneräisenä kehityksessään? Vai rakastaako sitä aina ihmisessä sitä ydintä, joka ei vanhetessakaan muutu?
Minä en ole tavannut häntä livenä, en katsonut silmiin, en tuntenut hänen läsnäoloaan. Luulen, että sitten vasta tietäisin, mitä todella tunnen, jos ihan oikeasti viettäisin hänen kanssaan aikaa. Voisi olla pettymyskin, puolin ja toisin. Mutta sellaista tapaamista emme aio toteuttaa ja toisaalta hyvä niin.
Rakastaa vai olla rakastunut? Minusta tuntuu, että rakastan kyllä monia ihmisiä, mutta en ole enää keneenkään rakastunut. Ehkä se onkin se minun perimmäinen ongelmani, pitäisi olla rakastunut, niin asiat olisivat selvempiä kaikin puolin.
rakastaa ihmistä, jonka on tuntenut nuoruudessaan vaikka kuolemaansa asti. Minäkin rakastan erästä miestä, joka oli elämässäni alle vuoden, enkä koskaan unohda häntä. Ei kai siinä mitään pahaa,jos rakastaa. Jos tapaisitte, pelkään pahoin että rakastuisit siihen mieheen. Sinne suuntaan sinulla on vetoa, siltä se vaikuttaa. Teillähän on jo henkinen yhteys.
Olen kyllä silloin tällöin pohtinut tuota tapaamisasiaa, miten siinä todella kävisi. Me olimme silloin nuoria ja kauniita ja ihania, mutta nythän me olemme tietysti vanhenevia, kaljuuntuvia pösilöitä, molemmat:)
Ehkä toivoisin tältä suhteeltä enemmänkin sitä, että se henkinen yhteys vahvistuisi. Puhuttaisiin muustakin kuin säästä yms. Olisi jotenkin ylevä ajatus, että olisi jonkun ihmisen kanssa todella syvällinen, mutta silti täysin henkinen suhde. Mutta olen realisti ja tiedän, että jos rakastuisi pään sisäisesti, niin loppukin keho varmasti haluaisi palasen siitä ihanuudesta. Ja siinä sitä sitten joko tapaisi toisen ja rakastuisi kokonaisvaltaisesti tai riutuisi loppuelämänsä toivottomuudessa.
Mitä tulee suhteen laatuun, taidan näillä puheilla antaa sen olla ennallaan. Mutta pitää alkaa harjoittelemaan sitä tilannetta, että tapaan vaimon jonain päivänä, etten sitten häkelly ihan täysin.
se tärkeys riippuu miten viesittelette? Joskus joutuu luopumaan ja tekemään uhrauksia. Hän on varmaan tärkeä, mutta mietipä järjellä: Teillä ei koskaan tule olemaan mitään fyysistä, ainoastaan ne viestit, hän ei jaa sen enempää läsnä sitä elämääsi kuten se vaimo miehensä ja sinun rakkaasi sinun kanssa. Kaikenlisäksi sinulla on tunnontuskia viestittelystä. Se ei muuta henkilön tärkeyttä, jos lopetatte sellaiset teot, joiden takia et koe omatuntosi olevan puhdas.
Kyllä täytyy myöntää, että aika itsekästä (en tarkoita pahalla, aika yleinen piirre ihmisolennossa) jos tuollainen asia, joka ei oikeasti muuta ihmisen tärkeyttä ja aiheuttaa huonoa mieltä itselle ja ehkä jopa niille rakkaimmille, on niin tärkeä etteikö siitä pystyisi luopumaan.
Helpommin ajateltu juu, mutta ei ole mahdotonta tehdä. Nimm. kokemusta on.
koska pelkäät jännityksen ja kaipuun tunteen loppuvan. Kun on ylilatautunut tunnelma ja sitten kohtaatkin vain vanhentuneen rakkautesi, ilman mitään kipinää, niin silloin menetät sen onnentunteen mikä sinulla nyt on.
Mielestäni kannattaisi tavata, joko huomaat onnesi olevan toisen kanssa, tai sitten ymmärrät nykyisesi arvon.
On totta, että hän ei lakkaa koskaan olemasta, sainpa minä viestin tai en. Minä olen vain luopunut niin mielettömän paljosta elämässäni, asioita, joita en koskaan saa takaisin. Niin hirveästi surua ja mustia aikoja. Ja nyt pitäisi taas luopua jostain suloisesta.
Mutta harkitsen asiaa, sanotaanhan, että sen saa, mistä luopuu... Ehkä elämäni muuttuisi ratkaisevalla tavalla täydelliseksi, jos päästäisin hänestä irti?
... kammottavan tarkkanäköisiä ihmisiä täällä uskottomuus-palstalla!
Niin, siinähän olisi vaihtoehtoja: joko a) tapaaminen olisi ihana, rakastuisimme ja siitä koko elämä menisikin päin helvettiä.
b) inhoaisimme toisiamme, illuusiot ja unelmat hajoaisivat, eikä meillä olisi tätäkään ihanaa enää elämässämme. Asiat eivät menisi päin helvettiä, mutta olo olisi kurja. Hmm, ihan siedettävä vaihtoehto, kyllähän se tapaamiskrapula kaiketi joskus helpottaisi ja sitten olisi ihan hyvä olo.
Tai sitten c) toinen inhoaisi, toinen rakastuisi. Voisi olla kumpi vaan, joka olisikin aivan lääpällään, samalla kun toinen etsisi nopeinta pakoreittiä. Siinä voisi sitten toinen mennä ikuisiksi ajoiksi raiteiltaan, toinen selviäisi sillä morkkiksella. Aika paha vaihtoehto.
Mutta kun ei voi ennustaa miten käy, niin ei uskalla ottaa riskiä. Minulle nimittäin ei ole tässä sitä vaihtoehtoa, että "onni löytyy toisen kanssa". Meillä molemmilla on perheet, lapset, kokonaiset hyvät elämät. Minä en halua olla se, joka hajottaa oman itsekkyytensä takia perheonnen. En omaani enkä toisen.
joudut maksamaan siitä raskaan hinnan odota sitä hetkeä, sitä päivää kun se tulee sinulle. Olen herkkä tietämään.
... kajonneeni hänen perheonneensa. Omasta onnestani olen yrittänyt pitää hyvää huolta. Kun en ole häntä yrittänyt mihinkään sopimattomaan houkutella, niin arvelisin, että hän on täysin itse vastuussa omasta onnestaan. Sitten olisi tilanne toinen, jos vaatisin häneltä jotain tekoja omaksi hyväkseni. Silloin veisin jotain joltain toiselta, näin minä sen näen.
jos se auttaa sinua jaksamaan. Jos sulla on ollut tai on edelleen raskasta, tämä kirjoittelu voi toimia henkireikänä. Voi tulla hetki kun olet valmis luopumaan kirjoittelusta. Kunhan huolehdit ettet mene tapaamaan tätä miestä. Kummankaan avioliitto ei ole pilalla tämän takia, mutta joku tarve teillä molemmilla tähän kirjoitteluun on..
Kiitos rohkaisusta toiseen suuntaan:) Päätän, että en tee mitään hätiköityä. Pidän vaikka taukoa kirjoittelussa ja otan yhteyttä vasta sitten, kun en enää mitenkään jaksa olla ilman häntä maailmassani (sellaisiakin aikoja on).
Huolehdin kyllä siitä, että emme tahallaan tapaa ja hän huolehtii myös. Olemme tästä pariin otteeseen keskustelleet ja olleet ihan yhtä mieltä siitä, että tapaaminen pahentaisi tilannetta. Joten maili on ainut "paikka", jossa tapaamme. Se on helpotus.
katuu jos tekee hätiköityjä päätöksiä. Et ole valmis luopumaan kirjoittelusta, älä ota siitä turhaa stressiä. Elämä nyt vaan on hieman monimutkaista, eikä aina niin selkeää.
sun "maili suhteessasi" on paljon enemmän takana kuin ajatusten vaihto.Luvallasi siteeraan sut,"Huolehdin kyllä siitä, että emme tahallaan tapaa ja hän huolehtii myös. Olemme tästä pariin otteeseen keskustelleet ja olleet ihan yhtä mieltä siitä, että tapaaminen pahentaisi tilannetta. Joten maili on ainut "paikka", jossa tapaamme. Se on helpotus".Jos on kyse rehellistä ystävyydestä takuulla uskaltaisit tavata hänet,mutta tajuat että jos tapaisitte tapahtuisi fyysinen pettäminen. pettänyt miestäsi jo.Olen vuoden verran seurannut tätä palstaa ja olen todella yllättynyt yhdestä asiasta:Ne kirjoittavat täällä kuinka rakas oma kaveri ja perhe on, mutta silti (valtaosa naisia)haikailee jonkun toisen perään.Sinä tiedät itse että jos tapaat maili kaverisi niin luultavasti fyysinen pettäminen tapahtuisi, mutta silti et halua katkaista yhteyden siihen toiseen miehen.Minun mielestäni petät miestäsi.
Sorry vaan,en yritä olla ilkeä enkä haukkua sua,mutta näin asiat ovat.Varmasti tulet huomaamaaan sitä ennemmin tai myöhemmin.
En petä miestäni. Ensinnäkin hän tietää, että kirjoittelen toisen miehen kanssa. Ja toisekseen, jos en koskaan tapaile tuota toista miestä, niin tavallista ajatustenvaihtoa ei voi mitenkään sanoa pettämiseksi. Kun ei edes puhuta seksistä, tunteista, yms.
Huono omatunto ei minulla niinkään johdu siitä, että pelkäisin tapaamisen johtavan pettämiseen. Vaan siitä, että on olemassa vaimo, joka ei tiedä, että minulla on yhteys hänen mieheensä. Minusta se on väärin, mutta toisaalta se on tämän miehen valinta, kertooko vaimolleen vai ei. Minä en siihen missään tapauksessa aio vaikuttaa.
Pitäisi ehkä vielä lisätä, että kirjoittelumme on jatkunut jo vuosia. Eikä silti olla tavattu, joten mistään uudesta ja vielä vaiheessa olevasta suhteesta ei ole kysymys.
valehtelet joka lauseen. Sinulla on ollut vuosia jo seksisuhde varattuun mieheen. Sinulla on siis kaksi miestä kun toisen miehen vaimo on jättänyt takiasi miehensä.
sinusta ex vaimo?http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000000299&posting=22000000030626239
exkakkosesta.Hänen itsensä kirjoittamana vielä kaiken lisäksi.Exvaimo on terve toisin kuin exkakkonen.
Oletko miettinyt, mitä omasta vakisuhteestasi puuttuu, kun koet tarvetta hakea jotain salasuhteen avulla?
Milloin olet lähettänyt "salaisen" viestin omalle kumppanillesi?
Vaikkapa: "Ajttelin laittaa illalliseksi , toisitko tullessasi " tai vaikka "Satuin löytämään uudet aulusvaatteet, ehditkö kotiin makutuomariksi?". Entä "Tilasin meille pikku lelun, hakisitko sen postista. P.S. Avataan se yhdessä, kun tulet kotiin". OK, ei kaiken tarvitse viitata seksiin, mutta siltä puolelta voi löytyä helposti toimivia aiheita :)
... on minulla kotona mieheni kanssa. Jotain tietysti puuttuu, sitä en kiellä. Mutta ei mitään sellaista, mikä saisi minut jättämään mieheni tai selittelemään uskottomuutta (uskottomuutta ei selityksillä voi tehdä hyväksyttäväksi, se on minun mielipiteeni). Meillä on ihan hyvä seksielämä ja ruokaa laitetaan aika usein yhdessä, myös viiniä nautitaan sylikkäin ja alusvaatteita ihaillaan:)
Pointti on nyt vaan se, että viatonkin tuntuu muuttuvan rumaksi, kun se on salaista?
viatonta. Viattomista tuttavuuksista voi kertoa kumppanilleen!
Minä olen kertonut omalle miehelleni alusta asti, että kirjoittelen entisen poikaystäväni kanssa. Hän ei ole siitä minua moittinut. Mutta ilmeisesti kirjeenvaihtokaverini vaimo ei tiedä asiasta ja se tässä nyt tuntuu vähän kiusalliselta.
Oma ukkoni kirjoittelee entisten ja nykyisten "tuttaviensa" kanssa ja naispuolisten työkavereidenkin varmaan viikoittain ellei päivittäin. En jaksa moisesta hermostua. Kirjoittelee jos haluaa, eipä tuo ole minulta mitään pois.
Jos joku suhde etenisi fyysiselle tasolle, niin ovi kävisi äkkiä. Kuten joku sanoi, ei ole varattuja ihmisiä. On sitoutuneita ja sitoutumattomia. Kukin itse määrittelee rajansa.
Sitä vaan pelkään, että joku nainen vielä joskus ottaa mieheni höpinät todesta ja luulee ehkä liikoja. Ihastuneen naisen häirintää en kotiin halua. Muuten ihan sama.
Ehkä vaimo tietääkin ja kaikki on ok? En tiedä ja ujostelen kysyä mieheltä tätä.
Me emme koskaan puhu puolisoista sitä emmekä tätä, minusta se on korrektia olla puhumatta juurikaan omasta parisuhteestaan entisen rakkaan kanssa. Voisi tulla aika äkkiä sellainen fiilis, että tässäpä nyt pohjustetaan petosta, tyyliin "vaimoni/mieheni ei ymmärrä minua...".
Minun mieheni tietää, että olen toisinaan yhteydessä tähän toiseen mieheen, mutta ei hän koskaan kysele siitä mitään, joten en minäkään kertoile.
kirjoitit nettipäiväkirjassa että olet vain seksisuhteessa kyseiseen mieheen.Joten älä viitsi edes valehdella.vaihda nimerkiksesi MOLO NAINEN eikä nolo nainen.
sinä tuhosit meidän onnellisen perheelämän.Vielä sinä maksat kovan hinnan siitä asiasta odottelehan vain.
...nettipäiväkirjaa minulla. Eikä tässä jutussa ole kysymys seksistä tai fyysisestä pettämisestä. Kysymys on siitä, voiko olla viatonta ja salaista samanaikaisesti. Kaiken, mikä on viatonta, pitäisi olla julkista. Mutta nyt ei ole ja se vaivaa minua.
kirjoituksista. sulla oli ihan mielenkiintoinen aloitus. mukaan on nyt tullut jotain katkeroituneita petettyjä. he vain purkavat vihaansa kehen tahansa. mutta sivusuhteeseen ei kannata ryhtyä, aluks se on ihanaa, mutta muuttuu raastavaksi ja onnettomaksi ennen pitkää, joten ei kannata tavata sitä miestä, nimimerkillä kokemusta on:)
Olen saanut tästä keskustelusta ihan mielenkiintoisia näkökohtia. Niinkuin se, että minkälaiset tunteet tässä on pelissä. Ja se, minkä kyllä jo ennestäänkin tajusin, eli että tapaaminen ei olisi välttämättä onnellinen, vaan voisi olla piinallisen ikävä.
Valitettavasti ei taida olla käypää ratkaisua siihen, miten voisin kohdata vaimon, jos joskus sellaiseen tilanteeseen joudun. Tai ainut vaihtoehto olisi lopettaa yhteydenpito heti, se olisi se suoraselkäinen vaihtoehto. Ja se on siis hirveän vaikeaa (mutta ei mahdotonta).
Joskus kyllä mietin sitä, että jos voisimme tavata pariskuntina, minun mieheni ja hänen vaimonsa. Se voisi olla jopa ihan oikeasti kivaa. Mutta sitten siitä voisi tulla ihan samalla tavalla katastrofi, kuin edellä kuvasin. Joten sellaista en rohkene suunnitella, se onnistuisi vain jos olosuhteet olisivat alunperin jotenkin toisenlaiset.
Mutta voin tietysti yrittää pehmentää omaa ajatteluani. Eihän se nyt ole kuitenkaan maailman kauhein synti, että minä tiedän jotain mitä vaimo ei tiedä. Olen aina julkisilla paikoilla selvin päin, joten saisin varmaan pidettyä mölyt mahassani ja ilmeeni kurissa.
kirjoittaja on yksi ja sama, joka on jo vuosikausia terrorisoinut tätä palstaa :(
Omat kokemukset on omia ja omaan elämäntilanteeseen liittyviä, kaikilla meillä ne on erilaiset.
En ole ikinä kokenut sivusuhdettani raastavana ja onnettomana, tiedän myös etten olisi jaksanut pyörittää arkeani alkoholistipuolisoni kanssa ilman sitä voimaa minkä olen sivusuhteestani saanut.
Eli toiseltakin laidalta, kokemusta on :)
nyt on.
Niin, otan osaa tilanteeseesi, minullakin on aiempaa kokemusta raskaasta ja vaikeasta avioliitosta. Silloin en vielä kirjoitellut tämän miehen kanssa, luulenpa, että silloin minä en olisi ollut niin vahva kuin nyt. Olisin varmasti sortunut pettämään silloista miestäni, jos olisin saanut siihen tilaisuuden.
Nyt minulla ei ole mitään syytä pettää, minulla on ihan hyvä mies. On tiettyjä asioita, joita hän ei voi minulle antaa ja ehkä siksikin kaipaan joskus tätä kirjeenvaihtokaveriani. Mutta en tietystikään voisi olla varma antaisiko hänkään minulle kaipaamiani asioita, en tunne häntä nykyisin niin hyvin. Ja kyseessä ovat kuitenkin sellaiset puutteet joita ilmankin voin elää, en jätä miestäni ja lapsiamme koskaan sellaisista syistä.
Sanot, että saat sivusuhteesta voimaa ja jotenkin noin minäkin kirjoittelun koen. Että jossakin on joku, joka rakasti minua kerran, eikä unohda minua koskaan kokonaan. Ehkä se antaa illuusion kuolemattomuudesta tai ainakin jostain sen sukuisesta tunteesta. Että jonkun toisen mielessä minä elän aina, vaikka emme olisi yhdessä ja vaikka elämä pitäisi meidät aina muuten erillään. Tämä on tietysti romanttista hapatusta pahimmillaan, mutta kun elämä on kolhinut, niin romantiikalla saa laastaroitua pahimpia haavoja.
pyritään usein tekemään likaisia panosuhteita, niiden kuitenkaan sitä olematta.
Uskon olevan paljon sivusuhteita, jotka ovat henkireikiä niiden osapuolille. Monet perustuvat lähes ainoastaan henkiseen kanssakäymiseen, tapaamisia vain harvakseltaan eikä silloinkaan lähes aina ole seksi mukana, ainoastaan toisen läheisyys.
Olisipa mukava tietää, onko tällaisia suhteita paljonkin. Mutta eihän todellisista salasuhteista kukaan saa koskaan tietää:)
Luulen, että kun on oikeasti aikuinen, tiedostaa aika hyvin sen, että seksi on lopulta sitä samaa seksiä, olipa partneri tuo tai tämä. Joten kyllä kai siltä suhteelta muutakin haetaan kuin pelkkää panoa. Henkistä yhteyttä tosin pitäisi mielestäni saada MYÖS kotona, en pidä oikeana sitä, että jonkun kanssa eletään puhumatonta arkea ja toisen kanssa sitten avaudutaan. Sekin on aika epärehellistä. Mutta ymmärrän sen, että sivusuhde voi täydentää elämää, olla juuri sitä ystävyyttä ja yhteyttä, jota ei voi saada keneltäkään muulta. Ystävyyshän on ainutlaatuista.
on mennyt pieleen kun omassa liitossa pitäisi saada henkireikä,kun oma elämänkumppani ei enää kelpaa keskustelukumppaniksi.On se ikävä että pitää keskustella omista huolista oman liiton ulkopuolella olevan ihmisen kanssa.Silloin ei enää arvosta ja kunniota omaa elämänkumppani.
oikeus tietää asiasta.
ettei toinen puolisoista keskustele asioista, vaan haluaa olla omissa oloissaan. Toisen puhumattomuuden ei tarvitse olla sen vika joka haluaa keskustella. Ei niiden tarvitse olla mitään huolia mistä ulkopuolisen kanssa keskustellaan. Se voi olla kertomista onnellisista asioista, unelmista, tunteista, onnistumisista ja ihan mistä vaan maan ja taivaan välillä. Silloin kun on keskustelukumppanin kanssa on samalla aaltopituudella, voi puhua ihan mistä vaan.
pystyisi purkkaamaan onneani,kertoa unelmistani,kertoa tunteistani omalle kullalle jotain olisi pahasti pielessä.Ei tiedä vaikka olisi kyse sellasista unelmista ja tunteista jonka ei sovi kertoa omalle kaverille.Ap:n kirjoituksista tulee selväksi ettei hän kerro keskustelujen sisällöstä omalle miehelle.Jos se on aivan viatonta voisi mainita hänelle mistä keskustellaan.Jos hakee hyvänolon tunnetta muualta kuin kotona,silloin litto murenee pikku hiljaa
... on sellaisiakin tapauksia, että paras keskustelukumppani olisi oma puoliso, mutta jostain syystä ihminen kääntyy vieraan puoleen huolineen. Minustakaan se ei ole hyvä, pitäisi aina puida omat ongelmat siellä missä niihin myös löytyy todellinen ratkaisu.
Hieman olen kuitenkin eri mieltä siinä, ettei ihmisellä voi olla mitään henkireikiä oman puolison lisäksi. Onhan sellaisiakin elämäntilanteita (esim. sairaudet lähipiirissä tms.), jolloin yksinkertaisesti antaa omalle puolisolleen hengähdystauon, kun juttelee välillä jonkun toisen kanssa. Jos yksi ainut ihminen joutuu kantamaan kaikki toisen huolet omiensa lisäksi, niin aika hirveä taakka se on kannettavaksi. Sitä vartenhan ihmisellä pitää olla luottoystäviä, että taakatkin voidaan jakaa vähän tasaisemmin, eikö?
Minä en kertoile miehelleni yksityiskohtia keskustelujen sisällöstä siitä yksinkertaisesta syystä, että ne ovat yksityisiä keskusteluja. Ihmisellä täytyy olla oikeus yksityisyyteen myös avioliiton sisällä. Jos olisi pakko, niin voisin kaiken kirjeenvaihdon esitellä hänelle. Enkä joutuisi häpeämään mitään.
että missä kuussa se lehtijuttu oli?
Tässä kuussa. Pidäthän mielessä, että Suomessa ilmestyy n. 200 sanomalehteä ja n. 3500 aikakauslehteä. Ja se juttu saattoi olla missä tahansa niistä.