Ja taas seksistä !
Ollaan oltu aviossa vasta pari vuotta. Alku oli seksin puolesta huumaavaa, rakasteltiin lähes päivittäin, jos oli mahdollista, parikin kertaa vuorokaudessa.
Mutta se oli alkuhuumaa se! Ja tätähän mieheni ei voi ymmärtää, että mihin se huuma on voinut kadota. Epäilen, että arjen harmauteen ja luonteittemme erilaisuuteen, jota ei myöskään rakkauden huumassa näe. Meillä on paljon riitoja.
Minulle riittäisi rakastelu ehkä kerran viikossa tai harvemminkin, miehelleni ei. Hän haluaa edelleenkin lähes päivittäin. Hänen sanojensa mukaan joka toinenkin päivä riittäisi. Nyt hän väittää, että joutuu olemaan jatkuvassa puutteessa, vaikka himoitsemansa nainen on vierellä.
Hän moittii minua myös siitä, että olen tavallaan pettänyt hänet, koska annoin alussa ymmärtää ihan muuta seksualisuuteni suhteen.
Minä kyllä voisin rakstella hänen kanssaan useamminkin, mutta mieheni suuttuu, koska hänen mielestän en ole täysillä mukana. Näinhän se on, mutta kyllä minä omalla tavallani nautin silti joka kerrasta. Hän on pari kertaa jopa jättänyt yhdynnän kesken, ja syyttää siitä minua.
En ymmärrä mitä tehdä ? Tämä tuntuu olevan asia, josta riidellään jatkuvasti, lähinnä mieheni aloitteesta. Olen hänelle hellä, halailen ja suukottelen päivittäin, mutta tämä ei hänelle riitä.
Luulen että muillakin on samanlaisia kokemuksia. Lukisisin niistä mielelläni, myös miesten näkökulmasta. Kuinka olette tilanteen ratkaisseet, vai onko "puute" jatkuvasti esillä ?
Ollaan oltu aviossa vasta pari vuotta. Alku oli seksin puolesta huumaavaa, rakasteltiin lähes päivittäin, jos oli mahdollista, parikin kertaa vuorokaudessa.
Mutta se oli alkuhuumaa se! Ja tätähän mieheni ei voi ymmärtää, että mihin se huuma on voinut kadota. Epäilen, että arjen harmauteen ja luonteittemme erilaisuuteen, jota ei myöskään rakkauden huumassa näe. Meillä on paljon riitoja.
Minulle riittäisi rakastelu ehkä kerran viikossa tai harvemminkin, miehelleni ei. Hän haluaa edelleenkin lähes päivittäin. Hänen sanojensa mukaan joka toinenkin päivä riittäisi. Nyt hän väittää, että joutuu olemaan jatkuvassa puutteessa, vaikka himoitsemansa nainen on vierellä.
Hän moittii minua myös siitä, että olen tavallaan pettänyt hänet, koska annoin alussa ymmärtää ihan muuta seksualisuuteni suhteen.
Minä kyllä voisin rakstella hänen kanssaan useamminkin, mutta mieheni suuttuu, koska hänen mielestän en ole täysillä mukana. Näinhän se on, mutta kyllä minä omalla tavallani nautin silti joka kerrasta. Hän on pari kertaa jopa jättänyt yhdynnän kesken, ja syyttää siitä minua.
En ymmärrä mitä tehdä ? Tämä tuntuu olevan asia, josta riidellään jatkuvasti, lähinnä mieheni aloitteesta. Olen hänelle hellä, halailen ja suukottelen päivittäin, mutta tämä ei hänelle riitä.
Luulen että muillakin on samanlaisia kokemuksia. Lukisisin niistä mielelläni, myös miesten näkökulmasta. Kuinka olette tilanteen ratkaisseet, vai onko "puute" jatkuvasti esillä ?
Vastaukset 33
Vanhimmat
Ei aina tarvitse olla täysillä mukana. Tulee vain suorituspaineita. Kyllä pitäisi riittää että annat. Välillä suuremmalla sydämellä ja välillä vähemmän suurella.
Ei AINA ehkä tarvitse olla IHAN täysillä mukana, mutta jos monta kertaa viikossa ja jatkuvasti toinen vastoin tahtoaan... Miten fysiikkakaan kestää?
Miten vaimot pystyvät tähän?
Onpa rakkautta...
Älä kärjistä. Pointsi oli tämä:
Ihmisen seksuaalisuus ei toimi niin, että joko tekee mieli tai sitten ei. Useimmiten tekee tavallaan mieli. Yleensä aloitteen tekee mies ja naisen on päätettävä tekeekö mieli. Jos mies vaatii naiselta alituista himotilaa, on se kohtuuton vaatimus. Jos nainen vaatii sitä itseltään, johtaa se suorituspaineisiin.
Summa summarum: antaa voi vaikka ei niin hirveä himo olisikaan päällä. Seksi voi osoittautua ihan kivaksi kun mies rupeaa vetelemään.
Jos ei tee yhtään mieli, ei kertakaikkiaan, on paras kieltäytyä. Silloinkin voi ehkä tyydyttää miehen esim. käsin. Meillä homma toimii niin, että jos vaimon ei tee mieli, niin hän lukee pylly pystyssä romaania ja mä runkkaan. Ihan kivaa.
Joo sama juttu, täälläkin pyllistellään sille enemmän haluavalle. Ja se, ettei mielestäni eikä puolisonkaan, ole ongelma ns. antaa vaikkei itse pyörisikään hekuman huipulla, ei tee siitä vastenmielistä. Teen minä voileipiäkin illalla miehelleni, vaikkei hirveästi huvittaisikaan, teen sen koska mieheni siitä ilostuu, ja sama toisinpäin. Ei meillä toimita ääripäiden mukaan, että joko haluaa hirveästi tai ei ollenkaan. On olemassa ne välimuodot.
Voisitko ostaa miehellesi jonkun hyvän kirjan, joista hän oppisi hieman seksistä lisää, kun tuntuu olevan sillä alalla hieman aloittelija?
Suosittelen vaikkapa kirjaa "Tantra-seksi". Jos hän opettelisi ja sisäistäisi tantraseksin ideat, hänellä olisi toivoa saada itselleen halukas partneri - ja samalla hän oppisi, että seksissä on muutakin sisältöä kuin orgasmi. Samalla hän oppisi sen, että mitä enemmän mies haluaa ja kiukuttelee, sen vähäisemmiksi naisen halut alenevat.
Kirja seksuaalisen halun ääriviivoja. Lainaa kirjastosta ja laita myös miehesi lukemaan ko. kirja.
Seksi saattaa olla melko huonoa jos siinä makaat lahnana ja kykenemättömänä. Se ei todellakaan ole miehesi käsitys hyvästä seksistä. Seksielämänne on ennen pelannut, mutta miksi ihmeessä se ei voisi enää pelata? Kaikki on täysin sinusta itsestäsi kiinni miten teidän suhteenne toimii. Eli ei auta valittaminen jollei jaksa panostaa suhteeseen.
ps. ei sen seksinkään tarvi aina mennä saman kaavan mukaan
pps. siinä miehen mielipide
kaikki on siis vain naisesta kiinni, eikä miehellä ole minkään sorttista vastuuta asian onnistumisen suhteen, sen kun vaatii ja riitelee vain. Just joo.
olet huijannut häntä alkuajan aktiivisuudellasi aloittamaan kanssasi kiinteän suhteen. Saatuasi hänet koukkuun, näytätkin nyt oikean itsesi. Näitä harhauttajia löytyy sekä miehistä, että naisista :( Jos jokainen olisi oma itsensä jo alkumetreillä, niin toisilleen sopivalla seksuaalisella libidolla varustetut löytäisivät paremmin toisensa.
varmasti kyse on petoksesta, ja vitut. Kyllä jokaisessa suhteessa alku on enemmän tai vähemmän huumaavaa, ja kun sitä aikaa karttuu, asiat muttuu ihan väkisinkin. Se on aivan normaalia. Jos sitä ihmiset paneskelisivat yöt ja päivät läpeensä,niin kuin ehkä alku aikoina, niin missä vaiheessa sitä mahdollisesti kasvatetaan lapset, käydään töissä jne... Ihan typerää minusta väittää, että jos halunnut seksiä kaksi kertaa päivässä alussa, niin sen tyylin pitäisi jatkua sellaisena kunnes noutaja saapuu.
joo naisella varsinki on perheessä muutakin ajateltavaa ku seksi.
Ja koska on muutakin ajateltavaa, seksin ajattelu on jotenkin 'ylimääräistä' koska toinen haluaa sitä etkä sinä?
Eiköhän kummallakin osapuolella ole muutakin ajateltavaa, ja siltikin on omia toiveita joita kummankin on syytä kunnioittaa eikä vaan tuhista että näin minä teen, sopeudu siihen.
Siitähän tulee läpipääsemätön seinä puolisoiden väliin ajan mittaan. Hyvä noista on puhua silloin kun vielä puhumisella selviää.
Suhteen alussa on se huuma joka yleensä hiipuu vuosien saatossa. Mitä sitten pitäisi tehdä? Kertokaa te, jolla on tietoa - ei mutua.
Sehän on ihan tutkittu juttu, että kun ihmiset rakastuu, niin seksi on taivaallista ja sitä tehdään aina ja jokapaikassa (kokemusta on). Mutta eihän elämästä pidemmän päälle mitään tulisi, jos aina naitaisiin kuin kaniinit. Alkuhuuma päättyy kaikilla aikanaan: kahdessa vuodessa tai tiettyn määrän seksiä jälkeen. Mistää huijaamisesta ei ole kyse, vaan biologiasta.
Kai meistä jokainen voisi luetella erilaisia asioita, joita toinen ilmaisi suhteen kuumassa alussa ja sitten arjen tultua unohti ne. Moniko nainen saa kukkia, huomiota ja hellyyttä siihen tahtiin kuin alussa? Voisko sitten syyttää toista siitäkin petturuudesta, että unohti alun hurmaavat tapansa.
joo meidän perheessäkin seksi on jäänyt muinaishistoriaan. nyt on vaimo vain äiti. Olen siis äidin kanssa naimisissa. Haluaisin tyttöystävän, jonka kanssa harrastaisin taas seksiä ja tekisin kaikkea muutakin kivaa. Kun ei tuo äiti jaksa eikä kerkiä ikinä. Ja älkää luulko, etten auta häntä tarpeeksi. Ei ne työt tekemällä lopu.
Ymmärrän kyllä miestäsi hyvin, vaikka olenkin nainen. Itselleni kerran viikossa olisi todellakin liian harvoin! Aina ei tietty voi olla seksissä täysillä mukana, mutta kannattaa mielummin antaa kuin pihdata. Joskus vaikkei huvittaisikaan, niin kun vaan leikkiin ryhtyy se tekeekin yllättävän hyvää.
Mikään muu ei voi tappaa parisuhdetta, sitä liittoa joka on solmittu molempien yhteisestä sopimuksesta kun se ettei anna miehellensä tarpeeksi seksiä. Siis vähimmäismäärä itselläni on 3krt viikossa ja se on liian vähän sekin. Vaimon pitäis olla onnellinen jos tolla 3krt viikossa saa miehen pysymään vierellensä.
Seksiä ei ole se, jos ei saa hyväilyä, ei esileikkiä, vaan vaimo sanoo että se on sitten satasen juoksu.
Pitää väittää että saada vaan nukkua, niin kun se nukkuminen pitäis parisuhteen yllä,joo joo.
Kohta miehes nukkuu sohvalla, ettei joudu olemaan kyrpä pystyssä himoitsevansa naisen vierellä, tai selailee pornosivuja puutteessa.
Ei mikään muu saa tunteita niin pinnalle, riidaksi asti, kun seksin puute jota olis saatavilla, mutta pihdataan niin kun se olis joltakin pois.
Petosta on pihtaaminen, petosta on on myös vieraissa käynti ja tilaisuus tekee varkaan ja koko parisuhde helposti kaatuu periaatteessa pelkästään pihtaamiseen.
Riidat vähenee jos seksuaalliset tarpeet on tyydytetty, silloin on aikaa keskittyä muuhunkin kun ainaiseen vonkaamiseen, joka murentaa seksuaalista itsetuntoa.
Hiton pihtari jos et voi antaa miehelles edes tota kolmee kertaa viikossa, olet itsekäs kun et anna toiselle mielihyvää, onko se sulta pois, vai keneltä se on pois.
m.55 parisuhdetta takana 36v.
kyllä onnellinen, jos mies antaisi edes kerran viikossa.....
Kyllä niitä pihtaajia löytyy miehistäkin, valitettavasti...
se on totta että myöskin niinpäin että miehestä on riitely turn off..
mutta se on hassua vaikka ei pitkään aikaan olisi riidellyt tms.. niin miestä ei kiinnosta meillä näin päin xD hiukan huvittavaakin..
joskus sitä miettii että onko minussa jotakin vikaa kun toinen ei innostu sitten tuijottelee silmät selällään "telkusta tulevia alastomia ihmisiä" niin ja minäkin olen ihan kohtuu näköinen ;D ja miestäni aikalailla nuorempi.. mutta silti se vähän turhauttaa kyllä kun toinen ei edes kerro että mitä miksi milloin..
enkä edes mikään lahna ole pedin puolella:) itse olen sitä mieltä että jos parisuhde ok kyllä sitä touhuilee mielellään toisen kanssa minusta on kyllä turnoff se että ja jos toinen ei puutu pitkällä tikullakaan mutta minkäs teet.. (mutta pettämäänkään en lähde):)
Meillä vähän sama tilanne. Miestä haluttaa huomattavasti harvemmin, kuin minua ja välillä ahdistaa, että mikä minussa on vikana jne. Itse asiassa aloite seksiin tulee yleensä minulta ja sekin pännii, koska haluaisi olla haluttu.Lisäksi torjutuksi tuleminen tuntuu tosi pahalta. Miten sinä selviät tilanteesta? Itse olen ajoittain hyvinkin ahdistunut ja onneton ja itku herkässä.
Varmaan kaikissa suhteissa on elämäntilanteiden, iän, lasten yms. mukaan erilaisia vaiheita. Muistan itsekkin jossain vaiheessa kärsineeni haluttomuudesta. Seksi oli pakkopullaa. Mieheni oli kuitenkin kärsivällinen, jaksoi rakastaa tai ainakin jotenkin käsitti tilanteen.
Nyt kun ikää on tullut ja olemme olleet jo pitkään yhdessä, on tilanne kääntynyt toisin päin. Voisin rakastella vaikka kaksi kertaa päivässä, mutta nyt mieheni ei jaksa eikä halua kun pari kertaa viikossa, nyyh...
Vaikka tunnistin ed. kirjoittajan tuntemukset myös omakseni yritän nyt vuorostani ymmärtää miestäni. Olemme puhuneet asiasta useasti ja se helpottaa jonkin verran. Ja silloin kun saan, nautin siitä täysillä!!!
Kai tämä on sitä normaalia parisuhteen arkea, pitää yrittää rakastaa toista myötä- ja vastoinkäymisissä.
Mikään muu ei auta kuin vaihtaa miestä! Löydät kyllä seksuaalisesti itseäsi vastaavaa seuraa, lopulta. Sen koommin ei sitten tarvitse olla itkuinen ja surullinen... ;)
lähinnä yrittänyt sitten itsekkin käydä pienemmillä kierroksilla ja vähän miettiä muuta kun touhuilua..
mutta pein kyllä tossa taannoin puhuttelun hänelle aiheesta ja hän sitten hoksasi että mitäh niinko vähän meillä on seksiä...?!
eli lienee voi olla että toinen ei sitä huomaakkaan että on ollut passiivinen. (mutta siis meillä toki muuta hellyyttäkin myös niin ehkä sekin auttaa jaksamaan vaisumman vaiheen yli).
puhuin myös tuosta että onko minussa jotakin vikaa kun ei ole innostunut ja mieheni totesi että ei sinussa vaan hänessä. sanoin että kyllä sitä luulee ihan muuta jos toinen on passiivinen. (eli kannattaa puhua:)) niin asioita selviää.. mutta en tiedä tuoko se lisää läheisempiä hetkiä parisuhteeseen:)
saman asian kanssa elän, samoja tuntemuksia myös.
miehellä usein joku syy,,,,miksi nyt ei voi,,,,
Tottakai sitä alkuhuumassa naidaan vaikka missä ja milloin vain tahansa. Miehesi vaikuttaa aika itsekkäältä ja lapselliselta siinä mielessä, että vaatii sinulta kohtuuttomia. Ja tollainen painostaminen ei tee hyvää suhteelle, se ei ole avoin ja reilu. Eihän parisuhde ole pelkkää naimista. Kuuluuhan siihen muutakin, yhdessäoloa, lämpöä välittämistä ja kunnioitusta toista kohtaan. Jos miehesi on noin typerä ja kasvamaton, niin ei kannata ottaa paineita, hän ei ole arvoisesi. Nainen ei ole mikään robotti tai panokone tai jotain muuta mitä mies vaatii, vaan inhimillinen ihminen. Ei aina voi haluta.
Niinpä. Ei ole nainen panokone eikä mieskään vaikka toisinaan kovasti voi siltä näyttääkin.
Lyönpä vetoa, että tässäkin tapauksessa pahimman konfliktin synnyttää se, että nainen ei edes halua ymmärtää miksi mies ajattelee näin.
Ja mies ei ymmärrä miksi nainen niin mielestään kevyesti ohittaa hänen halunsa, joka kuitenkin kohdistuu ko. naiseen eikä seksiin itseensä - muutenhan hän hakisi jo seksinsä muualta.
Väitän, että kumpi sukupuoli sattuukin ottamaan epäsuhdan puheeksi, kokee sen voimakkaammin ja jos toinen yhtään välittää hänestä, olisi syytä ottaa sellaiset tunteet tosissaan eikä vain olettaa että toinen kokee näin vain lapsellisuuttaan ja kohtuuttomuuttaan.
Toisen kokemusmaailma voi ihan oikeasti olla hyvin toisenlainen.
Miehet ja naiset todella ovat erilaisia. Siitähän se kaikki ihanuuskin juontuu. Myönnettäisiinkö se ja suhtauduttaisiin toisiimme ymmärryksellä? Muuten ajan mittaan näistä solmuista voi tulla todella mittavia ja sitten ihmetellään miten näin kävi.
Suhteen alussa mies viihtyi jatkuvasti seurassani,vietimme vapaa-aikaa paljon yhdessä. Seksi sujui myös hyvin.
Jossain vaiheessa mies lakkasi viettämästä vapaa-aikaa kanssani, alkoi veneen korjaaminen kiinnostamaan enemmän.
Silloin mies kävi vaan öisin kotona, vapaa-aikaa hän vietti veneellä.
Silloin minä menetin mielenkiinnon seksiä ja miestä kohtaan eli jos mies ei viihdy naisensa kanssa muuten kuin sängyssä tai seksin merkeissä niin voi tosiaankin käydä niin, että nainen lakkaa haluamasta seksiä.
Olin niin loukkaantunut siitä, että mies vuosikausia laiminlöi parisuhdetta, etten halunnut edes nähdä koko tyyppiä.
Ero oli helpotus. Vihdoinkin kelpaan ihmiselle..
voi herra mun reiteni...minäkin uskottelin ennen... nyt revin hyödyt mistä saan, ja saan ne juuri tälläisistä tapauksista.eihän meidän mikko, sillähän on tennistunti, kokus, se on vaihtamassa talvirenkaita, ....älkää olko hyvät lajitoverit noin sumeita.eihän se teidän pertti toki! teillähän on lapset ja kaikki!!!!eikä se ole koskaan iltaisin pois!? jaa entäs päivällä?
miehet vaan yksinkertaisesti tarvii seksiä. jos sitä ei tule teiltä se tulee muualta. valintoja.
minulle on käynyt samoin,tosin minä olen se joka haluaa seksiä joka päivä. Aluksi meilläkin oli riitoja joka päivä ja kaikki luultavasti johtui juuri seksin puutteesta, ainakin minun osaltani. seksi on minulle muutakin kuin pelkkää panoa, se on sellainen lähentävä asia ja tavallaan rakkauden tunnustus. Ajattelin että eikö mieheni enää rakasta minua ja halua hellyyttä minulta. Ei ollut täysillä mukana jos kerranki olimme siihen vaiheeseen päässyt. Se vei minultakin halut ja sai ajattelemaan entinstä enemmän että en kelpaa hänelle enään. Suhteen alussa meilläkin oli hyvin vauhdikasta makkarin puolella mutta tottakai se laimeni suhteen edetessä ja yhteiseen kotiin muutettaessa. En vain jaksanut ymmärtää että tässäkö se on? joko se rakkaus loppui? Olemme puhuneet asiasta ja kerroin mitä seksi minulle on ja mitä tunnen. Hän sanoi ymmärtävänsä minua ja että rakastaa minua vielä aivan yhtä paljon kuin aikaisemminkin, hänellä vain on ollut muita huolia jonka takia ei ole ollut haluja. Me vain puhuimme ja puhuimme ja kuinka ollakkaan, asiat ovat nyt aivan toisin! :) On ihana kun saan taas mieheltäni huomiota ja hellyyttä,läheisyyttä.
Ehkä miehesikin ajattelee seksin olevan muutakin kuin juuri sitä tunteetonta jyystämistä. Ja mitä sinä ajattelet seksistä? Mielestäni teidän kannattaa puhua asiasta, olen varma että asiat muuttuvat teidän kummankin kannalta parempaan suuntaan kun vain ymmärrätte toisianne asiassa. Onnea teille! :)
mitäs siitä ajattelette; ollaan rakasteltu aamulla ja jos minua ei huvita saman päivän illalla, mies suuttuu ja rupea kiukuttelemaan. Ollaan naimisissa 11 v. ja kaksi pientä lasta. Rakastelemme 3-5 kertaa viikossa. Mieheni haluaa paljon enemmän, hän ei ole lainkaan tyytyväinen. Minuakin on ruvennut tämä tilanne rassaamaan. Pisin tauko on ollut meillä 1 kk (lasten jälkeen). Mulla on aina niin helvetinmoinen syyllinen olo, mä vaan en jaksa enemmän. Koko vastuu lapsista on täysin minulla, herään ammulla kuudelta ja menen sänkyyn klo. 11 illalla. silloin mun pitäisi olla oikein seksy ja tyydyttää hänet. Mulle riittäisi hyvin se 3 kertaa viikossa. Pitäiskö mies olla tyytyväinen tähän seksimäärään?
Huijaukselta kuulostaa. Alussa seksiä on tarjolla ja sitten pian jo sitä säännöstelläänkin. Monet naiset itse haluavat seksiä yhtä usein miehet. Ja monien naisten mielstä seksi tuntuu ihanalta oman miehen kanssa. Etkö sitten suhteen alkuvaiheessa voinut kertoa, ettet ehkä sittenkään ole niin kiinnostunut seksistä?
tiennyt asiasta etukäteen.
Osaako mies informoida naistaan mahdollisesta impotenssista tulevaisuudessa??? Teettekö tekin sen pihtaamisen silloin tahallanne?