haluaa suhteen naisen kanssa, mutta haluaa pitää sen salassa (toistaiseksi) ystäviltä ja tutuilta? Ystävät ja tutut ovat yhteisiä ja eilen olimme isolla porukalla liikenteessä. Baarista lähdettyämme mies hyppäsi taksiin parin muun naisen ja erään miespuolisen kaverinsa kanssa jättäen naisen, jonka kanssa on siis suhteessa, kadulle seisomaan yksin.
Mitäs mieltä olette tyypistä? Oma mielipiteeni tästä ajattelevasta, toiset huomioonottavasta tyypistä muuttui, sanotaan nyt nätisti - täysin päinvastaiseksi. ;)
En aio olla miehen kanssa enää missään tekemisissä.
Mitäs mieltä olette tyypistä? Oma mielipiteeni tästä ajattelevasta, toiset huomioonottavasta tyypistä muuttui, sanotaan nyt nätisti - täysin päinvastaiseksi. ;)
En aio olla miehen kanssa enää missään tekemisissä.
Vastaukset 42
Vanhimmat
Eli olet se joka oli tämän miehen kanssa suhteessa
siitä, että kirjoitit 'oli' eikä 'on'. Näyttää hyvältä. Vielä kun pystyn pitämään tilanteen tuollaisena. :)
..kun on selkärankaa jolla pitää ryhti =)
taas vaihteeksi sopisi se jonkun vakiokommentti: "No sitä vaan kunnon miehenä ihmettelen mistä te naiset aina noin surkeita miehiä löydättekin."
ei tarvitse päivystää täällä :)
Kaikki "kunnon" miehet taitavat olla juuri niitä 'surkeita'.
:)
taida haluta suhdetta, minä en ainakaan alkaisi tiskirätiksi
En minäkään, en edes eteisen matoksi.
ja seurauksista. Ainaki aika hyvin hän sen suhteen osaa salata, mut miks?
naispuoliset ystävämme ovat niin mustasukkaisia huomiosta...
mulle..
Oma veikkaus on et taitaa vaan tahtoo enemmän ku haluaa antaa...
oikeassa. Eilinen käytöksensä todisti sen.
Hyväksyin tuo syyn kun tapasimme, ettei nyt heti tarvitse koko maailmalle kuuluttaa, mutta että pitäisi esittää ettemme ole missään tekemisissä, aivan naurettavaa. Eikä sovi minulle. Tuskin kenellekään.
Kai se jotku perusteet on salassapidon haluunsa kertonut?
Jos joku nainen haluis mua piilotella, tai suhdettaan muhun, ni mä kyllä katoasin sinne piiloon iäksi. Emmä oo sille naiselle yhtään mitään, jos sen hävetä mua pitäis.
Enkä mä oo kyllä piilotellu ketään 'elämäni naista' keneltäkään, edes niiltä toisilta toisilta elämäni naisilta, vaikka ehkä se joskus olis varmaan suotavaa.
"Jos joku nainen haluis mua piilotella, tai suhdettaan muhun, ni mä kyllä katoasin sinne piiloon iäksi. Emmä oo sille naiselle yhtään mitään, jos sen hävetä mua pitäis."
Häpeämisestä ei ole kyse, sen tiedän, mutta sellainen fiilis kyllä eilen tuli itselle käyttäytymisestään. Enkä voi ymmärtää, että joku niinkin läheinen ihminen voi esittää muille kuin olisimme aivan ventovieraita. Helvetin tyhmä olo siitä tuli, vaikka tiedostan sen, että hän se oli, joka tyhmän itsestään teki.
Katoan tosiaan sinne piiloon, ainakin siltä mieheltä. :)
"Enkä mä oo kyllä piilotellu ketään 'elämäni naista' keneltäkään, edes niiltä toisilta toisilta elämäni naisilta, vaikka ehkä se joskus olis varmaan suotavaa."
:D
Tyhmät miehet ei osaa naisiaan arvostaa, ei niiden perään kannata haikailla.
Kröh. Mähän tietenkään en oo tyhmä. (aivopieru)
perä... :)
vetäytyä hiljaisuuteen ja keskittyä tärkeämpiin asioihin.
Suhde ihmiseen, johon en voi luottaa - ja se luottamus meni eilen - on täysin mahdoton ajatus.
Höh. No et_tietenkään_ole. :)
Välinpitämättömyytensä loistaa kauas. Kurja juttu.
Samanoloinen kaveri oli tässä mullakin kuvioissa, mutta siinä suhteessa ei sitten muuta ollutkaan, kuin seksi, loppujenlopuksi, ja kokoajan keikuin ajatuksissani kahden vaiheilla -unohtaako vai ei...
Vetovoima mieheen (ja kai päinvastoinkin, huomasin) oli voimakas, mutta näinhän se on, ettei tuollaisen varaan rakenneta mitään.
Ystäviään tai tuttujaan ei vienyt koskaan näkemään, eikä halunnut mun sukulaisia tavata. Yhteys toimi kehnosti puhelimitse. Ei vastannut. Tai puhui jonkun toisen kanssa pitkään. Tekstiviestit olivat hempeitä ja ne viittasivat aina jotenkin eroottisuuteen. Ei tuollaisella muuta mielessä pyöri. Helppo mies, mutta pitihän sekin kantapään kautta kokea.
Kunnon miehiä on, mutta tällaiset tapaukset, josta sinäkin kerroit, kierrän erityisen kaukaa.
tapaa ihmisen, joka on kaikinpuolin avoin, välittävä, lämmin, erityisesti muut ihmiset huomioonottava ja sitten paljastuu yhtäkkiä se toinen puoli, joka onkin pelkkää välinpitämättömyyttä ja ajattelemattomuutta.
No, toiseen ihmiseen tutustumisessa on aina riskinsä.
Niin, ihmettelen itse ainakin jälkeenpäin sitä, kuinka ihminen sellaisen asenteen kera voi olla niin lämmin, erityisen lämmin, mutta se lienee sitten jonkinlaista tasapainoa luonteenominaisuuksissa kun tässä olen sitä koettanut analysoida...
Tottakai, eihän täydellisesti sopivaa kai olekaan, tai mistä sitä tietää, mutta niin, kannattaa silti uskoa ensivaikutelman tuomiin ajatuksiin kaikkinensa. Aina varoitellaan "liian hyvästä ihmisestä ollakseen totta", ja onhan niin, että kuori purkautuu siinä vähitellen, ja sisus tulee esiin kaikkine puolineen. No, me jatketaan etsiskelyä?
koskaan. Eikä kovettaa sydäntään.
Juuri ennen kuin tutustuin tähän mieheen olin päättänyt pitää hiljaiseloa suhderintamalla..ja sitten vietiin jalat alta. Silloin kun sitä vähiten odottaa..
"jonkinlaista tasapainoa luonteenominaisuuksissa"
Hyvin sanottu. Jotta voi olla jotain erityisen hyvää vaatii se harmonian säilymiseksi saman verran jotain todella pahaa?
Tiedätkö, että eilisen päivän minulla oli tunne, että kaikki ei ole hyvin. Vuosien varrella oppinut kuuntelemaan itseään ja sisäistä ääntään, että taisin jo osata odottaa "kuplan puhkeamista". Sekään ei tietenkään helpota fiiliksiä.
Onnea etsintään! :)
Niin, varmaan olit otollinen rakastumiselle, kun sut tavallaan yllätettiin?
No ainakin ajattelen niin, että kukaan ei ole virheetön, mutta ihmisten -jotka haluavat loppujen lopuksi vain "käyttää" toista ihmistä- ominaisuuksiin lukeutuu tuollainen yliromantisoiva käytös. Se peittää alleen sitten sen kaiken, mitä ei haluaisi uskoakaan. Sitä romantiikkaa ei kuitenkaan näissä tapauksissa kestä kuin sen hetken, että se toinen on saanut sut "pauloihinsa"... Onneksi kuitenkin olet fiksu ihminen, etkä suostu pomputeltavakseen.
Toipumisia sulle, ja
Onnea samoin :)
olet. Viittaan tuohon "romantiikkaa ei kuitenkaan näissä tapauksissa kestä kuin sen hetken, että se toinen on saanut sut "pauloihinsa"... "
Olet niin oikeassa. En voi muuta sanoa.
Kaikkea hyvää sinulle. :)
Ikävää olla oikeassa... :´(
Kiitos, samoin sulle, kohtalotoveri...
Kyllä se siitä helpottaa, kun vaan ensin keksisi jotain muuta ajateltavaa. Mutta kun tekee sen päätöksen unohtaa, niin sen jälkeen...
eniten on se, että vasta pari päivää sitten avauduin miehelle tunteistani. Puhuin myös siitä miten kaltaisiaan aidosti_välittäviä (heh) ihmisiä on harvassa nykymaailmassa.
Kuinka välinpitämättömyys on muodostunut normiksi ja monet tuntuvat pitävän ihmisiä hetkellisenä kulutustuotteena, joka tarpeettomana heitetään pois.
Sanoin myös kuinka vaikea on avautua ja olla alaston toisen ihmisen edessä. (ei konkr.;)
Silloin altistaa itsensä myös torjunnalle.
Siksi edellinen kommenttisi kolahti ja kovaa.
"Mutta kun tekee sen päätöksen unohtaa, niin sen jälkeen..."
.......
Ikävä iskee vielä ja lujaa. Sitä odotellessa..
Mietin montako haavaa sydän kestää vai onko se vain yhtä suurta haavaa joka vuotaa kerta toisensa jälkeen uudelleen ja uudelleen..
Ei nähnyt omasta mielestään mitään kummallista käytöksessään. Kysyin mikä oli syy kylmään, välinpitämättömään käytökseensä. "ai tää meni tähän, ei nyt jaksa". En jaksa minäkään sanoin ja löin luurin kiinni.
Tällä hetkellä ei ole ikävä yhtään. :)
Niin, ei taida kestää edes asioiden käsittelyä...
Kuulostaa hirmu "tutulta" tuollainen käytös. Puhelimessa ei mies suostu puhumaan, kun ei halua "riidellä". Eli on melkoisen yhdentekevää, mitä SINÄ asioista ajattelet?
Miehen oma valtti lienee se, että kun tietää olevansa silti niin vastustamaton, niin luottaa siihen, että kun sä taas hänet näet, niin "unohdat" sen, miten hän on käyttäytynyt...?
hänelle, että on aina mahtavaa miten mies omassa täydellisyydessään onnistuu kääntämään asiat niin, että loppujen lopuksi oma huono käytöksensäkin on naisen syy. Siihenkin hän taisi todeta "ai tää on tätä".
"Eli on melkoisen yhdentekevää, mitä SINÄ asioista ajattelet?"
"tietää olevansa silti niin vastustamaton, niin luottaa siihen, että kun sä taas hänet näet, niin "unohdat" sen, miten hän on käyttäytynyt...?"
Kaiken sanomani jälkeen mies kysyi oliko minulla sanottavaa hänelle(!!). Ilmeisesti odotti kuulevansa, että haluaisin tavata tai jtn. Vastasin, että eipä taida olla sanottavaa.
Voi että, "tää on tätä"... (oikeastaan tuo kuulostaa ihan surkuhupaisalta, vaikka ärsyttää suunnattomasti samalla).
Niin, se on kaikkein surullisinta, että varmasti säkin kuitenkin jotenkin toivoit, että mies suoristaisi selkänsä.
On niin lohdutonta kuitenkin sanoa miehelle se, mikä sitten lienee peruuttamatonta- ettei "taida" olla asiaa...enää... ja kun sen tietää, että mies sitten menee menojaan...
Niin surullista,
ja huonoa tuuria. :(
Jotenkin vaan toivoo, että mieskin joskus sitten alkaisi miettimään vähän tarkemmin, eikä sivuuttaisi kaikkea kritiikkiä. Voi olla, että mies jääkin loppujen lopuksi muuten melkoisen yksin tässä elämässä...
ettei syyt salailuun olleet mitään oikeita syitä.
Mutta mitäs jos olis ihan oikea syy? Sanotaanko vaikka että mies virittelis suhteenpoikasta naispuolisen pomon kanssa, joka päättää miehen ja myös tämän kollegojen palkan sekä aseman firmassa. Mies ei tietenkään halua tätä kollegojen tai yleensäkään työpaikan ihmisten tietoon. Miten suhtautuisit silloin salailuun? Salailu olisi ehdotonta ja voisi olla noinkin jyrkkää kuin kuvauksessasi.
Vaikea tilanne, koska tuollaisen suhteen paljastuminen tietäisi kollegojen suhtautumisen muuttumista ehkä hyvinkin radikaalisti.
Henk.koht.en kuitenkaan voisi kuvitella itseäni tuollaiseen suhteeseen, jossa koko ajan saisi katsella olkansa yli. Salailu kuluttaa ja vie energiaa. Yhdistän salailun valehteluun, enkä halua kietoa elämääni epärehellisyyteen.
Voiko tuollainen salasuhde pidemmän päälle olla tyydyttävä ja tasapainoinen - en usko, että voi. Tämän omankin suhteen salaaminen tuntui pettämiseltä ystäviä kohtaan.
sekä jo sen ikäiset ihmiset, että avioliitto tai lasten hankkiminen ei ole enää kummankaan suunnitelmissa. Yhteenmuutto harkinnassa, mutta sitä ennen jomman kumman (eli miehen, kun se on pienempipalkkainen) pitää vaihtaa työpaikkaa.
Eikö kävis sittenkään?
sekin kummallista jos pitää työpaikkaa vaihtaa sen vuoksi, että voi olla yhdessä rakastamansa ihmisen kanssa.
Jos oikein kuvittelen itseni tuohon tilanteeseen, salailu olisi ainoa vaihtoehto väärinkäsitysten estämiseksi..ehkä sitten pystyisin pitämään asian salassa, siellä työpaikalla. Siinä ei kai olisi niin ongelmaa kuin siinä, että joutuisin salaamaan suhteen ystäviltäni, tuttaviltani, perheeltäni.
Mutta, ja iso mutta onkin, sitten se, että pysyykö mikään salassa? Salaisuuksilla on tapana tulla julki, tavalla tai toisella. Rakkauden ollessa kyseessä siihen riittää pelkkä katse.
Miks sen pitää salailla? onkohan kenties varattu vai mikä. Riippuu tietenkin, että kauan olette tapailleet, ei sitä alkuun tarvi mennäkkään kaikille kertomaan, mutta luulis jo pidemmän ajan kuluttua, että muillekkin kertois. Ja oli aika törkeetä jättää sut yksin kadulle.
aika epätasapainoinen nuori nainen, jonka kanssa miehellä oli kuukauden kestänyt tapailusuhde, lähinnä seksiä. Tämä nainen suunnittelee naimisiinmenoa ja uskoo vakaasti seurustelevansa miehen kanssa, vaikka tapaamiset ovat loppuneet aika päiviä sitten. Nainen tekstaa ja soittaa päivittäin kymmeniä kertoja ja mies kokee olevansa vastuussa 'pehmeästä' maan pinnalle pudottamisesta mitä vaikeuttaa naisen itsemurhaviestit jos mies ei tälle vastaa.
Sanoin jo heti alussa, että suora ja rehellinen lähestymistapa on ainoa oikea, ei ole oikein naista kohtaan pitää yllä hänen vääriä kuvitelmiaan asioiden laidasta.
Eilinen riitti minulle tätä soppaa, jätän 'lusikoinnin' muille. :)
ps. mistäs minä tiedän tuostakaan hommasta koko totuutta. Eilinen sai aikaan sen, että aloin miettiä josko mies haluaa pitää "kaikki" naiset pelissä mukana. Kohta voi olla, että huomaa jäävänsä kokonaan ilman.
siltä, että kierroksessa olit sinä, tämä epätasapaino ja varmaan pari muutakin. Ei kannata edes ajatella koko tyyppiä tuollaisen tempun jälkeen.
vaikuttaa kun tilannetta nyt realistisesti miettii.
Huonotkin selitykset tuntuvat hyväksyttäviltä ja muka-järkeenkäyviltä kun Tunne puhuu. ;)
En ajatellut pyrkiä seuraavalle kierrokselle. Tämäkin vielä hengästyttää.
näin. kokemukseni mukaan nainen tarvitsee tietyn määrän vittuilua ettei aleta määräilemään ja pitämään itsestäänselvyytenä...siitä tässä on kyse
sittenkään niin viisasta..? Tässäkin tapauksessa fiksu nainen ei tuollasta itsekästä äijää kattellu,vaan mies sai kenkää heti alkumetreillä.
Itsekeskeistä, päätänsä aukovaa ja muutenkin huonosti käyttäytyvää munatonta miestä on kovin vaikea arvostaa. Kyllä mä ainakin haluan miehen jota voin kunnioittaa alusta lähtien, eikä kunnioitettaviin ominaisuuksiin liity millään muotoa kumppanille vittuilu.
ämmä imee mehtiksen munaa :p
sullekkin, pieni positiivinen söpöliini :)
teoriassa on. käytäntö on sitten toinen asia, koska naiset tuppaavat parisuhteessa muuttamaan asennettaan aika lailla...pennusta leijonaksi ja sitä kompensoidaan ikävällä käytöksellä