Eli tilanne on tämä:
Olen yleisesti hyvännäköiseksi ihmiseksi ja erittäin sosiaaliseksi luokiteltu 17 vuotias naisen alku.
Tapasin noin vuosi sitten siskoni kaverin toiselta paikkakunnalta: Maailman hellin mies (silloin 18). Hänelle suhteet ja seksi olivat vielä uusia. Olin ennen häntä ollut monissa lyhyissä suhteissa, ja viimeisin oli ihminen joka käytti minua hyväkseen peräti kaksi vuotta ja pakotti minut harrastamaan seksiä kanssaan jopa 5 - 10 kertaa päivässä.
Pääsin hänestä kuitenkin eroon, tapasin nykyisen miehen ja aloimme jo viikon tuntemisen jälkeen seurustelemaan.
Suhde sujui ihanasti ja merkkejä siitä että olimme luodut toisillemme näkyi: Hän onnistui antamaan minulle elämäni ensimmäisen orgasmin samalla, kun hän menetti poikuutensa minulle. Lisäksi meillä oli täysin sama ajatusmaailma (joka on todella omanlainen) ja kun viimeksikin lähetin tekstiviestin hänelle, samalla sekunnilla lähetti hänkin.. Teemme asioita samaan aikaan emmekä tee sitä "tahallaan".
Sitten petin häntä ensimmäisen kerran enintään parin kuukauden yhdessä olon jälkeen, perheeni lomamatkan aikana. En ole varma, luokitellaanko se pettämiseksi, sillä minusta tuntui että kyseinen henkilö (hotellin vastaanottovirkailija, huumeiden käyttäjä) pisti juomaani luultavasti jotakin epämääräistä.
Toinen kerta tapahtui melkein puolen vuoden yhdessäolon jälkeen, jolloin siskoni poikaystävän kaveri (n. 25 vuotias rekkakuski) tuli meille ja pyysi nukkumaan huoneeseeni. Poikaystäväni oli silloin armeijassa ja mukava kun poika oli, päästin hänet vähän ajan vastustelun jälkeen huoneeseeni nukkumaan.
Huoneeni lattialle on levitetty (väliaikaisesti) kaksi suht. leveää patjaa vierekkäin, aivan kuin parisängyksi minulle ja rakkaalleni. Mies nukkui toisella puolella ja minä toisella. Yöllä heräsin siihen, kun hän painoi päätäni (nukuin vatsallani) tyynyyn ja otti alusvaatteeni pois. Lopun voittekin arvata.
Kello oli suunnilleen 5 ja teko jäi häneltä kesken minun rimpuilemiseni vuoksi. Hän puki nopeasti jotenkuten päälleen, ja juoksi ulos talostamme, käynnisti rekan ja ajoi pois. En kertonut tapahtuneesta, muutakuin poikaytävälleni.
Poikaystäväni on shokissa vieläkin ja syyttää minua pettämisestä.
Silti, kun ehdotan eroa jos se häntä kerran niin vaivaa, hän alkaa itkemään ja pyytää, etten jätä häntä. Kerran ero oli oikein voimassakin pari tuntia, jonka koko sen ajan rukoili minua, etten lähde hänen luotaan.
En itsekään haluaisi jättää, mutta kun puhumme tapahtuneista, hän syyttää minua pettämisestä, vaikka mielestäni en ole pettänyt häntä. Silti vähitellen alan itsekin syyttämään itseäni pettämisestä ja en oikein tiedä mitä ajatella. Olenko tosiaan pettäjä?
Mitä oikein teen, jotta saan suhteemme taas toimimaan? Miten poikaystäväni voisi antaa minulle anteeksi?
Kun kysyn häneltä, luottaako hän minuun, hän vastaa että "anna minulle vain aikaa", mutta ajatus häiritsee, että hän ei luota minuun!
Kuinka kauan menee, ennenkuin hän voi taas luottaa?
Seksielämämme on aivan taivaallisen ihanaa! Kun hän on luonani tai minä hänen (viikonloppuisin vielä parin kuukauden ajan, kun armeijaa on jäljellä) rakastelemme kaikissa mahdollisissa asennoissa ja pyrimme jopa vaihtamaan huonetta jne. ja seksi-elämä loistaa, eikä pettämisestä puhuta, ellei jompikumpi ota sitä muun stressin ja pahan olon mukana esille.
Stressiä hänellä siis on valtavasti: Hänen äitinsä painostaa käymään hänenkin luonaan kun isä painostaa käymään taas hänen luonaan (eronneet) ja tämän lisäksi hänellä on tilillään nytkin vain muutamia euroja, mutta silti matkaan Vekaranjärveltä menee Turkuun (minun kotipaikkakuntani) tai Helsinkiin(hänen vanhempansa ja hänen kotinsa) parikymppiä ainakin. Lisäksi, hänellä alkaa minun paikkakunnallani opiskelut ammattikorkeassa, mutta asuntoa hänellä ei ole ja töitä hän on myös etsiskellyt tuloksetta.
Kaiken tämän päälle, ainoa paikka jossa hän voi enään tavata ystäviään on Wow (joku tietokonepeli) ja hänelle ystävät ovat äärimmäisen tärkeät, mutta hänen täytyisi muuttaa minun paikkakunnalleni opiskelujen takia!
Olemme molemmat syvästi stressaantuneita emmekä oikein tiedä miten jatkaa. Ero ei oikeasti ole mielessä käynyt, vaikka välillä niin uhkaankin. Haluan varmaan vain saada vastauksen kaikkeen.
Olen myös todennut itsessäni huonon puolen: Aloitan riitoja tyhjästä! Välillä saatan suuttua siitäkin, kun hän pelaa Wowia eikä huomioi minua mitenkään esim aamuisin, vaikka olisin aivan alasti! Tiedän hänen rakastavan vartaloani, mutta wowia pelatessaan olen kuin ilmaa!
Esimerkiksi viidenkin tunnin pelaamisen aikana, hän saattaa välillä katsahtaa minuun päin kerran, sanoa huomenta tai pyytää pusua, mutta sitten hän jatkaa pelaamista. Kun pyydän häntä viakka syömään, hän vain huutaa "joo joo" ja jatkaa n. puoli tuntia pelaamistaan.
Onko suhteemme piloilla? voiko tästä enään tulla ikinä mitään?
Tarvitsen kipeästi neuvojanne, ja anteeksi pitkä teksti! Olkaa kilttejä..
Olen yleisesti hyvännäköiseksi ihmiseksi ja erittäin sosiaaliseksi luokiteltu 17 vuotias naisen alku.
Tapasin noin vuosi sitten siskoni kaverin toiselta paikkakunnalta: Maailman hellin mies (silloin 18). Hänelle suhteet ja seksi olivat vielä uusia. Olin ennen häntä ollut monissa lyhyissä suhteissa, ja viimeisin oli ihminen joka käytti minua hyväkseen peräti kaksi vuotta ja pakotti minut harrastamaan seksiä kanssaan jopa 5 - 10 kertaa päivässä.
Pääsin hänestä kuitenkin eroon, tapasin nykyisen miehen ja aloimme jo viikon tuntemisen jälkeen seurustelemaan.
Suhde sujui ihanasti ja merkkejä siitä että olimme luodut toisillemme näkyi: Hän onnistui antamaan minulle elämäni ensimmäisen orgasmin samalla, kun hän menetti poikuutensa minulle. Lisäksi meillä oli täysin sama ajatusmaailma (joka on todella omanlainen) ja kun viimeksikin lähetin tekstiviestin hänelle, samalla sekunnilla lähetti hänkin.. Teemme asioita samaan aikaan emmekä tee sitä "tahallaan".
Sitten petin häntä ensimmäisen kerran enintään parin kuukauden yhdessä olon jälkeen, perheeni lomamatkan aikana. En ole varma, luokitellaanko se pettämiseksi, sillä minusta tuntui että kyseinen henkilö (hotellin vastaanottovirkailija, huumeiden käyttäjä) pisti juomaani luultavasti jotakin epämääräistä.
Toinen kerta tapahtui melkein puolen vuoden yhdessäolon jälkeen, jolloin siskoni poikaystävän kaveri (n. 25 vuotias rekkakuski) tuli meille ja pyysi nukkumaan huoneeseeni. Poikaystäväni oli silloin armeijassa ja mukava kun poika oli, päästin hänet vähän ajan vastustelun jälkeen huoneeseeni nukkumaan.
Huoneeni lattialle on levitetty (väliaikaisesti) kaksi suht. leveää patjaa vierekkäin, aivan kuin parisängyksi minulle ja rakkaalleni. Mies nukkui toisella puolella ja minä toisella. Yöllä heräsin siihen, kun hän painoi päätäni (nukuin vatsallani) tyynyyn ja otti alusvaatteeni pois. Lopun voittekin arvata.
Kello oli suunnilleen 5 ja teko jäi häneltä kesken minun rimpuilemiseni vuoksi. Hän puki nopeasti jotenkuten päälleen, ja juoksi ulos talostamme, käynnisti rekan ja ajoi pois. En kertonut tapahtuneesta, muutakuin poikaytävälleni.
Poikaystäväni on shokissa vieläkin ja syyttää minua pettämisestä.
Silti, kun ehdotan eroa jos se häntä kerran niin vaivaa, hän alkaa itkemään ja pyytää, etten jätä häntä. Kerran ero oli oikein voimassakin pari tuntia, jonka koko sen ajan rukoili minua, etten lähde hänen luotaan.
En itsekään haluaisi jättää, mutta kun puhumme tapahtuneista, hän syyttää minua pettämisestä, vaikka mielestäni en ole pettänyt häntä. Silti vähitellen alan itsekin syyttämään itseäni pettämisestä ja en oikein tiedä mitä ajatella. Olenko tosiaan pettäjä?
Mitä oikein teen, jotta saan suhteemme taas toimimaan? Miten poikaystäväni voisi antaa minulle anteeksi?
Kun kysyn häneltä, luottaako hän minuun, hän vastaa että "anna minulle vain aikaa", mutta ajatus häiritsee, että hän ei luota minuun!
Kuinka kauan menee, ennenkuin hän voi taas luottaa?
Seksielämämme on aivan taivaallisen ihanaa! Kun hän on luonani tai minä hänen (viikonloppuisin vielä parin kuukauden ajan, kun armeijaa on jäljellä) rakastelemme kaikissa mahdollisissa asennoissa ja pyrimme jopa vaihtamaan huonetta jne. ja seksi-elämä loistaa, eikä pettämisestä puhuta, ellei jompikumpi ota sitä muun stressin ja pahan olon mukana esille.
Stressiä hänellä siis on valtavasti: Hänen äitinsä painostaa käymään hänenkin luonaan kun isä painostaa käymään taas hänen luonaan (eronneet) ja tämän lisäksi hänellä on tilillään nytkin vain muutamia euroja, mutta silti matkaan Vekaranjärveltä menee Turkuun (minun kotipaikkakuntani) tai Helsinkiin(hänen vanhempansa ja hänen kotinsa) parikymppiä ainakin. Lisäksi, hänellä alkaa minun paikkakunnallani opiskelut ammattikorkeassa, mutta asuntoa hänellä ei ole ja töitä hän on myös etsiskellyt tuloksetta.
Kaiken tämän päälle, ainoa paikka jossa hän voi enään tavata ystäviään on Wow (joku tietokonepeli) ja hänelle ystävät ovat äärimmäisen tärkeät, mutta hänen täytyisi muuttaa minun paikkakunnalleni opiskelujen takia!
Olemme molemmat syvästi stressaantuneita emmekä oikein tiedä miten jatkaa. Ero ei oikeasti ole mielessä käynyt, vaikka välillä niin uhkaankin. Haluan varmaan vain saada vastauksen kaikkeen.
Olen myös todennut itsessäni huonon puolen: Aloitan riitoja tyhjästä! Välillä saatan suuttua siitäkin, kun hän pelaa Wowia eikä huomioi minua mitenkään esim aamuisin, vaikka olisin aivan alasti! Tiedän hänen rakastavan vartaloani, mutta wowia pelatessaan olen kuin ilmaa!
Esimerkiksi viidenkin tunnin pelaamisen aikana, hän saattaa välillä katsahtaa minuun päin kerran, sanoa huomenta tai pyytää pusua, mutta sitten hän jatkaa pelaamista. Kun pyydän häntä viakka syömään, hän vain huutaa "joo joo" ja jatkaa n. puoli tuntia pelaamistaan.
Onko suhteemme piloilla? voiko tästä enään tulla ikinä mitään?
Tarvitsen kipeästi neuvojanne, ja anteeksi pitkä teksti! Olkaa kilttejä..
Vastaukset 2
Vanhimmat
pettäjä, aina pettäjä.
Mieti ensin rauhassa, oletko mielestäsi pettänyt lainkaan, vai et? Jos päädyt siihen lopputulokseen, että olet, pyydä sitä anteeksi. Jos et ole, kannattaa ehkä rehellisyyden nimissä pyytää anteeksi sinisilmäisyyttään, miehen päästäminen "nukkumaan" samaan huoneeseen on kyllä varsin tyhmää, vaikka olisitkin ollut vilpitön.
Naiseni petti minua n. 10 vuotta sitten ja se oli helvetin kova paikka. Hän kuitenkin osoitti jatkossa sanoin ja teoin olevansa oikeasti pahoillaan ja pitäneensä sitä virheenä. Selvisimme siitä ja olen pystynyt antamaan hänelle anteeksi. Täytyy muistaa, että vaikka en ole koskaan itse pettänyt, kukaan tuskin voi pitää itseään täydellisenä. Pahaa voi tehdä toiselle muutenkin kuin pettämällä. Muista, että vaikka tekisitte töitä asian selvittämiseksi, ei se tule selviämään muutamassa kuukaudessa, tuskin vuodessakaan kokonaan. Mutta jos todellista tahtoa löytyy, on toivoa olemassa. On myös mahdollista, ettei miehesi kykene käsittelemään asiaa ja antamaan anteeksi, vaikka kuinka haluaisit jatkaa ja tehdä töitä suhteen eteen. Ei kannata kuitenkaan yrittämättä luovuttaa, se on minun neuvoni. Jos asiat etenevät hyvin, joskus koittaa se päivä, kun asia ei ole enää ajankohtainen joka päivä. Sitten ei ehkä enää joka viikkokaan ja lopulta se tulee mieleen vain silloin tällöin. Tekemätöntä ei saa tekemättömäksi, mutta en itse usko, että kenelläkään voi olla pitkää suhdetta (luokkaa yli 10 vuotta), jossa ei koskaan olisi rankkoja vastoinkäymisiä. Se hinta on maksettava, mutta kyllä se myös parhaimmillaan antaa niin paljon, että kaikki negatiivinen jää taka-alalle.