Se on moi! Joskus olen käynyt täällä juttuja lukemassa, mutta nyt kirjoittelen itse ensimmäistä kertaa.
Mietin tuossa vaan semmoista juttua, että olenkohan ainoa, joka ei pahemmin pidä koskettelusta ja ylenpalttisesta läheisyydestä. Vai onko kaltaisiani enemmänkin?
En ole koskaan pitänyt käsi kädessä kulkemisesta, kyljessä kiehnäämisestä jne. jne. Olen tähän asiaan törmännyt aiemminkin naisten kanssa, mutta suht tuoreen tyttöystäväni kanssa olemme onnistuneet kehittämään asiasta jopa jonkinasteisen ongelman, sillä hän puolestaan on hyvin fyysinen ihminen. Aina tunkemassa syliin, halailemassa, pusuttelemassa, silittelemässä jne. Varsinkin julkisilla paikoilla tapahtuva koskettelu on minusta kiusallista. Olen asiasta maininnut useaan otteeseen viimeisen parin kuukauden aikana, mutta aina se tuntuu jotenkin naiseltani unohtuvan. Eihän kukaan toki mitään mahda luonnolleen, me kaksi vain olemme tässä asiassa kovin erilaisia.
Seksistä pidän ja se onkin niitä harvoja juttuja, jonka yhteydessä pidän koskettelusta. Tosin siinäkin on sellainen pointti, että meikäläinen ei kaipaa seksiä läheskään päivittäin. Molemmat tyttöystäväni(siis tämä nykyinen sekä eksäni) ovat olleet seksuaalisesti melko paljon aktiivisempia kuin allekirjoittanut. Ehkä tämä jotenkin liittyy tuohon "koskettelukammooni". Fyysinen kontakti ja läheisyys eivät vaan ole kovin korkealla omassa tarvehierarkiassani.
Mitenkäs teidän muiden laita on? Ovatko kaikki semmoisia toisiinsa liimautuvia iilimatoja vai onko olemassa muitakin, jotka eivät halua kellon ympäri olla kiinni jossain toisessa henkilössä?
Vai oonko mä nyt vaan jotenkin poikkeuksellisen kylmä kaveri?
Mietin tuossa vaan semmoista juttua, että olenkohan ainoa, joka ei pahemmin pidä koskettelusta ja ylenpalttisesta läheisyydestä. Vai onko kaltaisiani enemmänkin?
En ole koskaan pitänyt käsi kädessä kulkemisesta, kyljessä kiehnäämisestä jne. jne. Olen tähän asiaan törmännyt aiemminkin naisten kanssa, mutta suht tuoreen tyttöystäväni kanssa olemme onnistuneet kehittämään asiasta jopa jonkinasteisen ongelman, sillä hän puolestaan on hyvin fyysinen ihminen. Aina tunkemassa syliin, halailemassa, pusuttelemassa, silittelemässä jne. Varsinkin julkisilla paikoilla tapahtuva koskettelu on minusta kiusallista. Olen asiasta maininnut useaan otteeseen viimeisen parin kuukauden aikana, mutta aina se tuntuu jotenkin naiseltani unohtuvan. Eihän kukaan toki mitään mahda luonnolleen, me kaksi vain olemme tässä asiassa kovin erilaisia.
Seksistä pidän ja se onkin niitä harvoja juttuja, jonka yhteydessä pidän koskettelusta. Tosin siinäkin on sellainen pointti, että meikäläinen ei kaipaa seksiä läheskään päivittäin. Molemmat tyttöystäväni(siis tämä nykyinen sekä eksäni) ovat olleet seksuaalisesti melko paljon aktiivisempia kuin allekirjoittanut. Ehkä tämä jotenkin liittyy tuohon "koskettelukammooni". Fyysinen kontakti ja läheisyys eivät vaan ole kovin korkealla omassa tarvehierarkiassani.
Mitenkäs teidän muiden laita on? Ovatko kaikki semmoisia toisiinsa liimautuvia iilimatoja vai onko olemassa muitakin, jotka eivät halua kellon ympäri olla kiinni jossain toisessa henkilössä?
Vai oonko mä nyt vaan jotenkin poikkeuksellisen kylmä kaveri?
Vastaukset 24
Vanhimmat
Mieki olin aikanaan sellanen.... oman tieni kulkija. Tyttökaverin ja mun välillä piti mieluusti olla käsivarren mitta tilaa ainaki julkisesti.
Sit yks päättäväinen huomionkipee tyttö muutti sen =) parivuotta siihen meni mut kyllä siihenki oppii, etenki ku se toiselle on niin kovin tärkeetä. Pois oppiminen on taas oma projektinsa, mut varmasti käy paljon nopeemmin.
Onneksi on meitä päättäväisiä ja huomionkipeitä tyttöjä. Mä opetin alle vuodessa!...ja sit tosissaan kun se on ajatellut että jotkin asiat on mulle tärkeitä. Minä taas tiedän mitkä asiat on hänelle tärkeitä. Sillä tavalla pääsee hienosti eteenpäin :o)
sä kuullostat aikalailla tervejärkiseltä normimieheltä. Kyllä se sunkin eukkos vielä oppii ettei sua moinen paska kiinnosta, eihän se koirakaan samantien opi narussa käveleen, alussa varsinkin saa nykiä narusta käsi kipeänä.
Sä voisit vaikka ryhtyä suunnittelemaan tekstejä ystävänpäiväkortteihin. :P
Et kai sä nyt mikään poikkeuksellisen kylmä ole. Varsinkin julkinen koskettelu on monelle vähän sellainen ahdistava juttu. Se on käsittääkseni aika yleistä, varsinkin miesten keskuudessa. Mulle se ei ole ongelma, mutta kyllä munkin entinen poikaystävä jaksoi aina huomauttaa, että "yritäs nyt hillitä itsesi" tai "älä viitti koko ajan hiplata". Ja mä kun vaan halusin olla lähellä rakastamaani miestä.. :(
Toi on kyllä siinä mielessä ongelmallinen juttu, että kyllä mä itsekin muistan kokeneeni oloni jotenkin surulliseksi kun ei sitä läheisyyttä saanut niin paljon kuin olisi halunnut. En nyt tarkoita että teidän suhteenne olisi tuomittu epäonnistumaan tämän asian takia, mutta kyllä siihen kannattaa kiinnittää huomiota. Voi olla, että lopulta satutat sitä tyttöäsi pahastikin, jos joudut koko ajan kieltämään häneltä läheisyyden ja koskettelun.
koska kyllä sun tekstistä huomaa, että olet ihan normaali ajatteleva ja tunteva yksilö.
Mä ymmärrän ainakin ihan täysin tuon, ettei julkisesti tarvii hiplailla ja "esitellä" sitä yhdessäoloaan. En ole koskaan itsekään tottunut siihen, joten sen vuoksi ymmärrän ihan täysin, jossei mies koe sitä mukavaksi ja luonnolliseksi (esim. just käsi kädessä kävely yms).
Mutta sitten kahden kesken kaipaan sitä hellyyttä.
Ei se tarkoita, että kokoajan tarvii kiehnata toisessa kiinni, mutta aina välillä tulee sellainen olo, että on pakko saada koskettaa ja päästä lähelle, niin silloin se vois tuntua oudolta, jos mies ei halua vastata mun kosketuksiin.
Uskon, että jollain tavalla varmaan vaikuttaa se, miten lapsuudessa on tottunut näkemään ja kokemaan sitä läheisyyttä. Mutta kyllä varmasti siihen läheisyyteenkin voi opetella, joten uskon että saat varmasti puhumalla tuonkin ongelman selvitetyksi. Jos toinen silti vaan "käy päälle", niin eikai auta kuin ottaa kovemmat aseet käyttöön. Mutta yritä nyt puhumalla vielä selvittää.
Jos se johtuu siitä, että nainen kokee, ettei saa tarpeeksi rakkautta/huomiota muuten ja sentakia kaipaa niitä fyysisiä tunteidenosoituksia enemmän...?
Epäilen vahvasti, miten nainen oppii elämään ilman fyysistä läheisyyttä. Voi toki tottua siihen, mutta siinä on riski, että vastaan kävelee mies, joka vastaa tarpeisiin. Jos vain seurustelette, niin juttuhan on siinä.
Mutta jos naisella on kova usko kouluttajankykyihinsä, juttunne saattaa kestää vuosia. Ja hups, teillä on muksu ja asuntolainaa. Sitten vastaan käveleekin mies, joka mieluusti tarttuu tarjottuun käteen. Kohta istutkin mietiskelemässä, että miksi kaikki akat pettää.
Ja mistäkö tiedän? Aivan, sinulla on paljon kohtalotovereita ja olen tavannut monia heidän himokkaita pikkurouviaan...
Läheisyyttä ajautuu helposti hakemaan joltain, jolta sitä saa jos ei omalta saa. Surullista, mut uskon et näitä naisia on paljon. En puhu itsestäni silti. En mä tollasessa tilanteessa toisen miehen syliin lankeaisi, vaan koittaisin tehdä kaikkeni, et oma mies ymmärtäisi tilanteen.
Yksi syy kariutuneeseen seurusteluyritykseeni oli se, että mies ei valitettavasti osoittanut minua kohtaan hellyyttä, ei kädestä pitämistä kävellessä tms., mutta seksin harrastaminen kanssani hänellä tuli puheissaan esiin nopeasti, olisiko ollut neljäs tapaamiskerta. Se ei oikein tuntunut luontevalta, kun hän ei osoittanut hellyyttä muuten. Hellyyden tarve ja sen osoittaminen tulevat kai ihmiseltä luonnostaan, jos sellaisia tunteita on ja hellyyteen on tottunut. Toista ei oikein sellaiseen voi käskeäkään. Itse "kylmetyn", jos mies ei halua osoittaa hellyyttä muuten kuin seksin kautta. En ole vain väline seksin harrastamiseen. Kaipaan enemmän alusta asti, hellyyttä, halimista, pusuttelua jne. Me ihmiset olemme erilaisia ja tässä asiassa ainakin koen, että samankaltaisten olisi parempi tavata toisensa.
rajansa siinäkin. Ei sitä toisen kyljessä kiinni huvita olla koko ajan. Mitä julkisil paikoil kosketteluun tulee ni kieltämättä vähän kiusallista, mut jos siinäkin kohtuus ni ok. En vaa tykkää mistää jatkuvasta lääppimisestä.
yhden naisen, joka ei pidä koskettelusta (muuten kuin seksin yhteydessä). Siis yhden naisen.
hän pidä?
Ei ole pakko vastata jos et halua.
pitää liian nössönä touhuna, en tiedä.
Onko se sun tuntemasi nainen ihan täysin haluamaton kosketukseen muuten kuin seksin yhteydessä vai osittain niinkuin minä? Olen jo lapsena ollut sellainen etten viihtynyt äidin sylissä ja halaamiseen olen vasta nyt pikku hiljaa tottunut kun hyvä ystäväni kaappasi syliinsä aina kun tavattiin ja tavataan. Vuosia meni siihen etten enää kokenut sitä reviirilleni tunkeutumisena.
Parisuhteessa haluan halata kun oikein kovasti toinen tuntuu rakkaalta ja haluan sen osoittaa, mutta suukottelusta ja jatkuvasta kiehnäämisestä en tykkää. En tiedä mistä se johtuu, ehkä jotkut vaan ovat sellaisia.
Kuulostat täysin normaalilta mieheltä. Käsittääkseni hyvin harvalla miehellä on suuri tarvet tulla kosketetuksi. Sen sijaan tarve koskettaa saattaa olla hyvinkin suuri.
Minäkään en pidä yhtään siitä, että minuun kosketaan. Olen hyvin tarkka siitä, kenen annan itseeni koskea ja missä tilanteissa. Yksityisesti koskettelu ja hellyyden osoittaminen on ihan ok, kunhan ei ole ylitsevuotavaista.
Sen verran pitäisi jokaisella aikuisella ihmisellä olla hienotunteisuutta ja käytöstapoja, ettei lähtisi lääppimään toisia julkisella paikalla. Se ei ole kohteliasta lääpittävää henkilöä kohtaan eikä varsinkaan muita ihmisiä kohtaan. Tuollainen käytös luultavasti kumpuaa omasta epävarmuuden tunteesta ja näyttämisen halusta.
Monet kahden ihmisen väliset asiat on parasta pitää kahden ihmisen välisinä asioina. Hellyyden osoittaminen on täysin luonnollista, kyllä - niin on myös masturbointi, siltikin hyvin harva masturboi julkisesti.
läheisyys parisuhteeseen kuuluu ja suosittelen sen sietämistä...pääset vitun paljon helpommalla, kun annat muijan kiehnätä vapaasti
Henkilökohtaisesti en viihtyisi tuollaisessa suhteessa. Tarvitsen hellimistä ja haluan helliä. Olen kasvanut siihen. Vieläkin annan äidille hyvänyönsuukon jos olen lapsuudenkotona käymässä. Mummin ja isän kanssa aina halataan kun erotaan. Pienenä halusin aina nukkua jonkun vieressä. Osaan minä kyllä yksinkin nukkua.
Onneksi kaikki poikaystäväni ovat minua aina hellineet. Myös julkisesti, joten ei ole tarvinnut ajatella koko asiaa. Jos en saisi huomiota, sortuisin varmasti itse kiehnäämään enemmän. Joten suosittelen, että huomioit tyttöystävääsi aina välillä pienellä hipaisulla tai pusulla. Silloin sen ei tarvitse kerjätä hellyyttä kiehnäämällä.
Yksi juttu voi olla myös se, että ei ole todella kovasti rakastunut. Yleensä, jos todella rakastaa, tekee mitä vaan toisen takia. Myös pussaa julkisesti ja pitää kädestä. On siis niin onnellinen, että ei pysty sitä peittämään. Näin minä sen näen.
Kosketttaminen on ihmiselle luonnollista mutta siinä on hyvin suuria eroja yksilöstä riippuen. Toiset kaipaavat kosketusta hyvinkin paljon kun taas toisia liika koskettaminen ahdistaa. Ei se kenestäkään poikkeavaa tee jollei pidä koskettelusta erityisemmin tai vastaavasti haluaisi kiehnata koko ajan. Vaikeaahan siitä tulee siinä kohdin jos pariskunnan käsitykset kosketuksista poikkeaa rajusti kuten teillä ilmeisesti on. Ehkä kumpikin voisitte tulla puolitiehen vastaan, sinä opettelisit hiukan enemmän koskettamaan ja antamaan myös fyysistä huomiota tyttöystävällesi ja vastaavasti hän opettelisi antamaan sinulle enemmän omaa tilaa. Se ettei halua jatkuvasti olla iho vasten ihoa ei tarkoita etteikö aidosti välittäisi toisesta.
Itse pidän koskettelusta paljonkin. Julkisesti hellyydenosoitukset jää tosin minultakin käsistä pitelyyn ja pieniin pusuihin, harvoin koen mitään suurempaa tarvetta julkisesti kiehnata varsinkaan jos on muita paikalla mutta en kuitenkaan aristele julkista suutelua mitenkään erityisemmin.
Kotioloissa sitten nautin kosketuksista täysin rinnoin, hakeudun helpolla miehen kainaloon, pusuttelen ja halin mutta yritän huomioida myös sen miten vastapuoli reagoi. Tähän mennessä onneksi ei kukaan ole ajanut pois kainalosta sen takia kun kosketus ahdistaa.
Miksi tämä "julkinen hellyyden osoitus" on mörkö?
Jänskä huomata että moni ajattelee sen olevan jotain "esittelyä" tms. Että nyt julkisesti näytetään kaikille että me ollaan pari. No hyi helvetti. Ihan kun sillä muulla maailmalla olisi mitään merkitystä. Mulla ainakin muuta maailmaa ei ole välttämättä edes olemassa siinä vaiheessa kun katson miestäni ja painaudun häntä vasten vaikka liukuportaissa. Siinä on vaan minä ja hän ja hyvä olo. Ei välttämättä edes mitään ajatuksia. Vaan se hyvä olo. Jos joku siitä maailmasta mitä ei ole, on sitä mieltä että siinä nyt esitellään niin sillä ei oo mulle mitään v*tun väliä. Jos kokee tilanteen todella kiusalliseksi, ei taida olla kovinkaan rakastunut?
Mielestäni en kommentissani ilmaissut missään että julkiset hellyydenosoitukset olisivat mitään mörköjä tai että ajattelisin niiden olevan aina jotain esittelyä. Sanoin vain että minulla ne jäävät tuollaisen kevyempään kosketteluun, (pieneen pusutteluun, käsistä pitämiseen, silloin tällöin hellästi hipaisuun) ja kumppanini ovat olleet samoilla linjoilla tässä joten koskaan ei tämän takia ole joutunut vänkäämään.
Kaikki eivät koe rakkautta samalla tavalla. Toisilla se ilmenee vahvemmin koskettamisen tarpeena kuin toisilla. Mun mielestä kukaan toinen ei voi määritellä kuinka rakastunut kukakin on perustuen julkisen koskettelun määrään. Meillä jokaisella on ne omat tapamme, mieltymyksemme ja ajatusmaailmamme ja tärkeintä on että ne kohtaavat kumppanin kanssa.
Jatka siis ihan rauhassa julkisia hellyydenosoituksia, eivät ne minua haittaa. Ihmisten toisistaan välittäminenhän on vain kaunis asia.
Mun mies oli semmonen suhteen alussa, että oudoksui "lääppimistä". Ei halunnut kävellä käsi kädessä. Se "hankaloitti kulkemista" jne. Semmonen kuulemma vaan aina ollut. Mut sitte jossain vaiheessa tilanne vaan muuttui. Ehkä sitä on pelottanu päästää liian lähelle tms. Tai itseasiassa on se jotain semmosta höpissytkin. Hän mietti kanssa ääneen että onko hän kylmä ihminen? Ja että olisi ihan kiva tietää miksi hän käyttäytyy niinkun käyttäytyy. No,nykypäivänä ollaan kuulemma jopa symbioottisen näköinen pari. Se oli kauniisti sanottu eräältä tuttavalta. "Lääpitään" ihan missä vaan huvittaa ja yleensä huvittaa. Ehkä sulla on joku jumi omien tunteitten kanssa? Tai sitten se tyttö ei herätä sussa semmosia tuntemuksia. Mun mies oli halukas tutustumaan omaan tunnemaailmaansa (pitkän vastaanpyristelyn jälkeen) ja huomasi muun muassa kuinka tärkeä hänelle olen. Sen jälkeen olen saanut hurjasti läheisyyttä yksityisesti ja julkisesti. Hän siis vissiin halusi oppia nauttimaan läheisyydestä ja itsekin olen hösääjän oppinut häneltä paljon rauhallisuutta ja muuta fiksua.
Johan on prkle, ettei muka saa koskea!!
Ei auta tuommoisen miehen hankkia itelleen naista, joka ei myöskään koskemisesta pidä. mitä niistä lapsistakin sitten tulee, jos ei koskemalla hellyyttä saa? Varmaan jotain tunnevammaisia, jälkeenjääneitä ja ilottomia!!!
Järkyttävää on seurustella sellaisen miehen kanssa, jonka kosketuksesta sitten tietää: Aha...nyt se siis haluaa seksiä! Älkää vaan luuko, miehet että tuo linja onnistuu. Toi on epänormaalia.
Monessa ammatissa kuuluu koskettaa toiseen, on myöskin aivan luonnollista SAADA toisen ihmisen kosketuksia. Tässä asiassa yliherkät menkööt siedätyshoitoon hierojille, kosmetologeille ja kampaajille sun muille kehon toimintoja hoitaville henkilöille. tai sitten hankkikaa semmoinen harrastu, jossa kosketaan toiseen ihmiseen: tanssi, paini jne.
Älkää hyvät ihmiset koskemattomuutta hyväksykö!
Osittain juuri tuon takia pakoilen parturissa käyntiä aina viimeiseen asti, kun siinä väkisinkin joutuu kosketetuksi. En tykkää siitä yhtään, että täysin vieras ihminen sorkkii käpälineen. Mun piti käydä parturissa jo syyskuussa, mutta toistaiseksi olen sitä lykännyt.
En pidä myöskään siitä, että mua hierotaan.
ja sun onneksesi olet mies. Sullehan se on vain normaalia ja miehekästäki käytöstä.
Meidät naiset vastaavassa tilanteessa sen sijaan leimataan jääpuikoiksi ja tunteettomiksi jääkuningattariksi.
Olen sentään opettelemalla opetellut lääppimään ja kerjäämään huomiota, joten ehkä minustakin vielä kunnon nainen tulee...