mitä tehdä? tilanne on seuraava olen mies, mutta seuraavana aamuna kello ei herättänytkään tavalliseen tapaansa. Kun katsoin sivulle näin järven. Pian sen jälkeen sanoi kulmantakana seissyt henkilö, että hän oli vain ohikulku matkalla.
Kun nousin pulpetista, olin hiessä. Maassa makaava nainen oli ehkä 50-vuotias, pitkät suorat housut ja hän hymyili kauniisti. Sen jälkeen palasin kirjastoon ohittaen monta kirjastonhoitajaa. En ollut koskaan nähnyt mitään niin kaunista ja harmonista. Painoin pääni hänen vahvaa rintaansa vasten ja kuuntelin kuinka sydän pamppaili. Lopulta otin paperia ja piirsin siihen avaimen. Hän kysyi nauraen: "olinko sekaisin päästäni?"
Myöhemmin saman vuonna tuli naapuriimme uusi sarja tuoleja. Olin kauhuissani ja pelkäsin, että sukseni varastettaisiin. Mieltäni kuitenkin vaivasi se, että olin ehkä loukannut häntä. Tuon illan jälkeen emme ole rikkoneet yhtä ainutta astiaa. Vain tyhjä viinipullo oli enää jäljellä.
Mutta sitten koitti uusi aika. Katsoin peiliin ja luin hänen kasvojaan. En nähnyt mitään mikä sopisi hänelle. Puoli kolmelta minua alkoi väsyttää ja kömmin pehmeiden lakanoiden väliin. Olin autossa. Hengitin syvään ja heitin pallon ilmaan!
Kun nousin pulpetista, olin hiessä. Maassa makaava nainen oli ehkä 50-vuotias, pitkät suorat housut ja hän hymyili kauniisti. Sen jälkeen palasin kirjastoon ohittaen monta kirjastonhoitajaa. En ollut koskaan nähnyt mitään niin kaunista ja harmonista. Painoin pääni hänen vahvaa rintaansa vasten ja kuuntelin kuinka sydän pamppaili. Lopulta otin paperia ja piirsin siihen avaimen. Hän kysyi nauraen: "olinko sekaisin päästäni?"
Myöhemmin saman vuonna tuli naapuriimme uusi sarja tuoleja. Olin kauhuissani ja pelkäsin, että sukseni varastettaisiin. Mieltäni kuitenkin vaivasi se, että olin ehkä loukannut häntä. Tuon illan jälkeen emme ole rikkoneet yhtä ainutta astiaa. Vain tyhjä viinipullo oli enää jäljellä.
Mutta sitten koitti uusi aika. Katsoin peiliin ja luin hänen kasvojaan. En nähnyt mitään mikä sopisi hänelle. Puoli kolmelta minua alkoi väsyttää ja kömmin pehmeiden lakanoiden väliin. Olin autossa. Hengitin syvään ja heitin pallon ilmaan!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tää on loistava. :D
oikeesti vai leikisti? voin jatkaa jos haluatte...kieleni suorastaan pyörii suussani odottaen että saan tulittaa sanoja näppäimistöllä maailmaanne!
"Mitä sitten?", kuiskasi hän ääneti ja jatkoi matkaansa. En ollut vielä virittäytynyt tunnelmaan, että voisin arvostella heitä. En kuitenkaan jaksanut laittaa kenkiä jalkaani vaan siirsin ne takaisin pöydän alle. Samassa näin kuinka hän tiputti pienen vihreän kuulan oven raosta. Talvi oli alkanut.
Ei mennyt montaakaan hetkeä kun ääni alkoi taas soida kimeänä ja tulisena. Siellä oli mutaa virkkoi vanha mies verkkaasit ja siirtyi seuraavaan pöytään. En halunnut tuijotaa, joten siirsin käteni syliini. Matka oli kulunut kuulemma normaalisti, ei kiirettä. Aavistin siinä hetkessä, että jotain oli vialla ja rypistin paperin. Jokin kiskoi minua hihasta ja ummistin silmäni nopeasti. "Vain valailla on tuollaiset jalat!!" huusi nainen liukuportassa ja piteli peiliä kädessään. Vapisin hiljaa.
Mietin mielessäni edellistä huonetta. Hitaasti ja varmasti hän otti pullon hyllystä, käänsi ja ravisti sitä. Pieniä kuplia vain - Olin ollut raukka! Soitin hänen ovikelloaan kuitenkin vielä uudestaan. Pariskunta alkoi mumista takanani jotain avonaisesta kaula-aukosta. Katsoin taakseni ja näin valojen vilkkuvan. Päätin asettaa tikkaat seinää vasten ja voittaa pelkoni.
En muista tarkkaan mutta seuraavaksi näin hänen sanovan jotain miehelle ovien edessä. En kuullut mitään, vain hänen huulensa liikkuivat silmieni edessä ja tajusin hänen väittelevän kanssani. Haukoin henkeäni ja syljin kaiken pois. Tunsin kuinka krapula vyöryi ylitseni, hitaasti ja varmsti.
Olin kalsareissani pihalla ja pitelin mattopiiskaa kädessäni. Tiesin että olin väärässä paikassa väärään aikaan. Liikaa kärpäsiä tarkastaja toisti monotonisesti. En kuitenkaan ehtinyt rukoilla, joten jätin tavarani ja hyppäsin seuraavalla pysäkillä pois. He katsoivat toisiaan ihmeissään ja lähtivät eri suuntiin. Nauroin mielessäni ja heitin pallon ilmaan!
Ihan oikeasti oli hyviä kirjoituksia. Mielenkiintoisia. Noista tulee minulla ainakin mieleen hieman Edgar Allan Poen kirjoitukset.
Samassa vaivuin koomaan ja taivutin likaisen oksan rikki sormieni välissä. Hän heilautti kättä merkiksi ja juna pysähtyi. Tunsin jonkin tuijottavan minua ja heittäydyin ojaan likaisten lasien ja palojen sekaan. Seisoin torilla ilman kenkiä ja häpesin köyhyyttäni.
Viimein hän malttoi ojentaa kätensä ja tartuin siihen kuin viimeiseen toivooni. Kaikki kirjat olivat suorassa rivissä maakuopassa. Rapsutin likaa sormellani ja tahtomattani aivastin. Pisara valui pitkin selkääni. Sitä oli harjoiteltu pitkään. Unohdin sanani, mutta ajatus oli ollut kaunis. Hän kyykistyi.
Tyttö ja poika tuijottivat minua. En osannut arvata. Keinuja oli siirretty kauemmas, etäämmälle ja keskemmälle. Näin oven läpi. Otin toisen oksan ja kätkin sen hiekkaan. Tavoitin hänen lempeän katseensa joka kiinnostuneena tutki minua. Painoin nappia ja sain palast irti toisistaan. Tuli loimusi riehuen. Tanssiaisissa oli liian paljon ihmisiä.
Poimin maasta marjan ja painoin sitä kevyesti huulillani. "Ettekö osaa kävellä suorassa! Painakaa olkapäät alas!", näin kyyneleen hänen silmässään. Varjo oli pitkä ja suora. Pelkäsin katsoa ja juoksin sitä kohti. "Täällä on vain laaksoja", huusi mies vieressäni nauraen silmät kiinni. Toivoin jotain. Ennemmin oli tässä tornissa ollut ovikin. Jatkoin matkaa ja löysin taas saman pallon. Se oli pyöreämpi kuin aiemmin.
Mut nyt mä lopetan nää jutut, kirjoittakaa joku loppu tolle tarinalle, en tiiä miks jaksan kirjoittaa tollasta..on kai vähän luovan tekemisen puute tai jotain.. :)
n83
Hyviä öitä ja kauniita unia myös sulle.
T: Fanisi ;)