Suhteeni päättyi vuosi sitten omasta aloitteestani. Olin asunut vuoden yhdessä exäni kanssa, kaikkiaan tunsimme neljä vuotta. Olimme kihloissa.
Erosin, koska exäni oli vainoharhainen. Ei niinkään mustasukkainen (vähän kyllä) vaan hän epäili jatkuvasti, että huiputan häntä raha-asioissa. Milloin oli muka kauppalaskusta hänen osuutensa yli puolet, milloin olin muuten vain "yrittänyt" saada hänet maksamaan omat menoni. Kaikki keksittyä ja totuuden tuolla puolen. Myöhemmin hän aina sanoi, ettei tarkoittanut, mitä sanoi.
Mittani tuli lopulta täyteen, kun hän väitti minun varastaneen häneltä rahaa hänen lompakostaan. Samalla hän kieltäytyi maksamasta osuuttaan asuntomme vuokrasta muka hyvityksenä.
Nyt tapailen uutta naista, mutta hän ei oikeasti kiinnosta minua ja en kai minäkään häntä (?). Mietin pitäisikö sittenkin yrittää uudestaan exän kanssa, kun meillä on ok välit ja välitän hänestä edelleen paljon.
Järki sanoo kyllä, että mikään ei ole muuttunut. Paluu olisi paluuta helvettiin, mutta minkäs näille tunteille voi ....
Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Erosin, koska exäni oli vainoharhainen. Ei niinkään mustasukkainen (vähän kyllä) vaan hän epäili jatkuvasti, että huiputan häntä raha-asioissa. Milloin oli muka kauppalaskusta hänen osuutensa yli puolet, milloin olin muuten vain "yrittänyt" saada hänet maksamaan omat menoni. Kaikki keksittyä ja totuuden tuolla puolen. Myöhemmin hän aina sanoi, ettei tarkoittanut, mitä sanoi.
Mittani tuli lopulta täyteen, kun hän väitti minun varastaneen häneltä rahaa hänen lompakostaan. Samalla hän kieltäytyi maksamasta osuuttaan asuntomme vuokrasta muka hyvityksenä.
Nyt tapailen uutta naista, mutta hän ei oikeasti kiinnosta minua ja en kai minäkään häntä (?). Mietin pitäisikö sittenkin yrittää uudestaan exän kanssa, kun meillä on ok välit ja välitän hänestä edelleen paljon.
Järki sanoo kyllä, että mikään ei ole muuttunut. Paluu olisi paluuta helvettiin, mutta minkäs näille tunteille voi ....
Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kuules kauppakassi,ettet vaan olisi pistänyt hieman syrjään joka kauppareisulla???
Mutta muista millaista arki oli ja mene eteenpäin. Onhan se vaikeeta jonkun aikaa...
Niinhän se järki koko ajan minulle kertoo. Tosin luulisi tuon vuoden jo olevan riittävä aika, minähän se tässä kuitenkin olin se, joka ratkaisun teki.
Mutta tällaista tämä elämä on.
kun aikaa kuluu, huomaa ne hyvät puolet ja arkea ei muista niin hyvin. Sama tilanne mutta eteenpäin kannattaa mennä. Ota enemmän etäisyyttä.
... taidan tehdä. Ja taitaa olla paras etsiä uusi treffiseuralainenkin, kun nykyisin kanssa tökkii jo alle kahden kuukauden jälkeen.
alussa tökkii monilla, ja varsinkin kun rahasta on kysymys. Jos joka centti pitää laskea, niin tarkkaahan se on molemmin puolin. Mutta pitää voida jakaa rehellisesti menot niin, että oikeudenmukaisuus toteutuu. Ja rakkautta osoittaa se, että voi antaa omistaan, silloin kun pystyy. Toisen hyväksikäyttö ei tietenkään osoita välittämistä. Mutta rahatilanteen parannuttua sitä heittää laskemasta joka centtiä. Mutta jos rakkaus suhteesta loppuu, tilannehan palaa siihen, että alkaa ajatella, mitä toinen laittaa itselleen, antaako perheelleen sitä, mitä tarvitaan. Ja antaako lahjoja, osoittaako rakastavansa. Ja sehän pitää muistaa itsekin tehdä.Osoittaa rakkautensa ja kertoa rehellisesti mihin pystyy taloudellisesti.
Olet varmasti oikeassa, mitä sanot rehellisyydestä ja oikeudenmukaisuudesta.
Tässä minun jutussa ei kuitenkaan ole ollut rahasta kyse todellisuudessa lainkaan. Hyvin rahat riitti ulkomaanmatkoihin ym. Mutta sitten aivan järjettömissä pikkuasioissa puoliso paranoidisti väitti, että euro tai kaksi puuttuu.
Lahjojakin vielä ostelin, kuten pitääkin rakastamalleen tehdä. Mutta niitähän ei lasketa eikä pidäkkään laskea kokonaissaldoon. Jos niin tekisin, olisin saajana.