Tyttöenergia. Siinä on aikakautemme slogan, jonka nimissä naiset voivat energisinä häärätä ikään ja sosiaaliseen asemaan katsomatta ja olla oikein "tyttömäisiä". Hehän ovat naisia ja heissä on sitä "tyttöenergiaa" ja he näyttävät hyviltä (kuuluu asiaan ainakin heidän mielestään). Tämän "energian" ovat omineet melko kummallisetkin naisryhmittymät ja seuraavassa esitän kuvottavimmat.
Ajatelkaapa vaikka semmosta yli nelikymppistä työpaikan ikiomaa "spaissaria", räikeine teinivaatteineen ja ylimeikattuna keekoilemassa firman nuorten miesten hiplailuetäisyydellä. En oksettavampaa näkyä tiedä kuin tuo poimunaamainen ikinuori, joka unohti vanhenemisen aakkoset ja kuvittelee edelleen olevansa kuustoista vee. Anteeksi, sanoin juuri että en oksettavampaa näkyä tiedä. Se on valetta, nimittäin tuo sama ikinuori firman pikkujouluissa tai risteilyreissulla hirveässä kännissä, itkua tuhertaneena ja meikit poskilla, on vielä karmeampaa katsottavaa. Säälittävää.
Sitten on nämä järjestönaiset. Niissä sitä vasta tyttöenergiaa piisaa. Vauhtia ja toimintaa tuntuu olevan vaikka kuinka. He ovat tärkeitä ja he luulevat, että heillä on valtaa. Ovathan he järjestössä. Näissä piikkikorkokummituksissa on tyttöenergiaa järjestellä Naisten Kymppiä, asukasyhdistysten tapahtumia, leikkikotikekkereitä, puutarhapartyjä, puhumattakaan siitä, että he järjestötoiminnan nimissä hääräävät leipätyössään kaikkea muuta mahdollista kuin sitä itse työtä. Nämä "energikot" kuvittelee, että heillä on langat käsissä kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta, vaikka todellisuudessa he ovat menettäneet oikean otteensa elämään jo kauan sitten. Näiden järjestönaisten henkireikä on yhteiset "naisyhdistyksen" ravintolaillat yms. jossa sitten voi lisää purkaa sitä ylipursuavaa tyttöenergiaa.
Tosikot ja femakkotosikot. Näissä oliojoukoissa majailee valtava tyttöenergiamäärä. Kaikki mitä he tekevät, verhotaan tyttöenergiaan. Nämä naiset kuvittelevat että kun he ovat naisia ja heitä on paljon, heillä on sananvaltaa. Nämä ovat juuri niitä naisia, jotka eivät ymärrä itseään ja omaa katkeruuttaan, saati toisten ihmisten iloisuutta. He paahtavat kuin höyryjunat (tosin päämäärättömästi) ja luulevat olevansa aktiivisia kun ovat niin "tyttöenergisiä". Todellisuudessa tämä mitään aikaansaamaton kohkaaminen ajaa heidät loppuunpalamisen partaalle alle nelikymppisinä ja heistä tulee ennenaikaisian eläkepäivinään, elämäänsä ja muihin ihmisiin katkeroituneita kaunaisuuden lietsojia.
Tällaista on aikamme tyttöenergia. Naurettavasti ympäriinsä poukkoilevia ja hätiköiviä naisia, jotka aiheuttavat häiriötä ympäristöön ja kanssaihmisiin.
Ajatelkaapa vaikka semmosta yli nelikymppistä työpaikan ikiomaa "spaissaria", räikeine teinivaatteineen ja ylimeikattuna keekoilemassa firman nuorten miesten hiplailuetäisyydellä. En oksettavampaa näkyä tiedä kuin tuo poimunaamainen ikinuori, joka unohti vanhenemisen aakkoset ja kuvittelee edelleen olevansa kuustoista vee. Anteeksi, sanoin juuri että en oksettavampaa näkyä tiedä. Se on valetta, nimittäin tuo sama ikinuori firman pikkujouluissa tai risteilyreissulla hirveässä kännissä, itkua tuhertaneena ja meikit poskilla, on vielä karmeampaa katsottavaa. Säälittävää.
Sitten on nämä järjestönaiset. Niissä sitä vasta tyttöenergiaa piisaa. Vauhtia ja toimintaa tuntuu olevan vaikka kuinka. He ovat tärkeitä ja he luulevat, että heillä on valtaa. Ovathan he järjestössä. Näissä piikkikorkokummituksissa on tyttöenergiaa järjestellä Naisten Kymppiä, asukasyhdistysten tapahtumia, leikkikotikekkereitä, puutarhapartyjä, puhumattakaan siitä, että he järjestötoiminnan nimissä hääräävät leipätyössään kaikkea muuta mahdollista kuin sitä itse työtä. Nämä "energikot" kuvittelee, että heillä on langat käsissä kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta, vaikka todellisuudessa he ovat menettäneet oikean otteensa elämään jo kauan sitten. Näiden järjestönaisten henkireikä on yhteiset "naisyhdistyksen" ravintolaillat yms. jossa sitten voi lisää purkaa sitä ylipursuavaa tyttöenergiaa.
Tosikot ja femakkotosikot. Näissä oliojoukoissa majailee valtava tyttöenergiamäärä. Kaikki mitä he tekevät, verhotaan tyttöenergiaan. Nämä naiset kuvittelevat että kun he ovat naisia ja heitä on paljon, heillä on sananvaltaa. Nämä ovat juuri niitä naisia, jotka eivät ymärrä itseään ja omaa katkeruuttaan, saati toisten ihmisten iloisuutta. He paahtavat kuin höyryjunat (tosin päämäärättömästi) ja luulevat olevansa aktiivisia kun ovat niin "tyttöenergisiä". Todellisuudessa tämä mitään aikaansaamaton kohkaaminen ajaa heidät loppuunpalamisen partaalle alle nelikymppisinä ja heistä tulee ennenaikaisian eläkepäivinään, elämäänsä ja muihin ihmisiin katkeroituneita kaunaisuuden lietsojia.
Tällaista on aikamme tyttöenergia. Naurettavasti ympäriinsä poukkoilevia ja hätiköiviä naisia, jotka aiheuttavat häiriötä ympäristöön ja kanssaihmisiin.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Sen naisenergia muodon, joka pitää JoJon ja kaltaiset liikkeellä, sillä ilman sitä naisenergiaa ja kateutta naisia kohtaan sekä katkeruutta kun itse ei ole nainen emme lukisi kirjoituksiasi ja monet naurut ja hauskuudet jäisivät pois.
Kirjoitahan lisää sillä sen avulla kahvihetkistämme muodostuu ratkiriemukkaat. Hyvä poika, koitahan jatkaa valitsemallasi linjalla. Nostat itsetuntoamme päivä päivältä enemmän
Mielestäni tyttöenergia on jo vanha käsite, ei se tänä päivänä mikään oikein ajankohtainen asia on. Uskaltaisin sanoa, että naisenergia on päivän sana. Tosi näiden kahden käsitteiden raja voi välissä tuntua veteen piirretyltä viivalta.
Tyttöenergia (sanonta, jonka Spice Girls taisivat lanseerata) on sekoitus naiivisuutta, tyttömäisyyttä, seksikkyyttä ja rohkeutta. Spice Girls näyttivät levy-yhtiöpomoille ja koko maailmalle, että nainen saa olla oma itsensä. Silti he pukeutuivat todella seksikkäästi, ilmeisesti levymyyntiä parannellen ja miehiä miellyttäen. Mielestäni koko Spice Girls -ilmiö oli yksi suuri ristiriita.
Naisenergia on sitten ihan eri asia. Nyt nainen saa olla nainen, ei mikään pikkutyttö. Mielestäni tämän huomaa muodissakin. Kun kattoo Pariisin tai Lontoon muotiviikkoja niin oikein hämmästyy siitä, kuinka naisellisia ja sensuellejä vaatteet ovat. Enää ei ole "muodikasta" pukeutua pieneen pieneen toppiin, tiukkoihin housuihin ja platookenkiin. Nyt pitää näyttää naiselta!
Mitä vikaa siinä on, että nainen on omasta mielestään hyvän näköinen? Eikö itseluottamus ole tärkeä asia, ja kauneus katsojan silmässä? Toki myönnän, että keski-ikäinen nainen joka pukeutuu tavalla, joka oli muodissa n. 5 vuotta sitten, eli "tyttömäisesti" on lähinnä säälittävä. Mielestäni jokaisen tulisi pukeutua tavalla, joka sopii iälle ja kropalle. Eli ei stringejä lapsille, teineille "teinivaatteita" ja naisille naisellisia, sensuelleja asuja. Ja sama koskee toki mihiäkin, mikäli kaljamaha on suuri, ei kannata kesällä kulkea ilman paitaa tai missään vuonna 80 Kreikasta ostetussa pienenpienessä t-paidassa.
"Sitten on nämä järjestönaiset."
Millaisista järjestöistä puhut? AY-yhdistys? Martat? Yliopistojen ainejärjestöt? Harrastejärjestöt kuten jumpparyhmät? Ompelukerhot? Onko näissä järjestöissä vain naisia, vai onko miehiä mukana? Mielestäni puutarhapartyjen järjestäminen ei oikein käy järjestöstä, eikä myöskään Naisten kymppi, sillä ainakin täällä Oulussa, suurin osa naisista vaan osallistuu, eivätkä järjestä tapahtumaa.
Itse olen mukana meidän ainejärjestössä, enkä lainkaan tunnistanut itseäni kuvauksestasi:
"He ovat tärkeitä ja he luulevat, että heillä on valtaa." Itse asiassa, minuä olen järjestömme toiminnan kannalta ollut tärkeä, olen ollut puheenjohtajana, se ei silti tehnyt minusta tärkeilevän.
"...että he järjestötoiminnan nimissä hääräävät leipätyössään kaikkea muuta mahdollista kuin sitä itse työtä."
Mitä sinä tällä tarkoitat? Omasta mielestäni järjestöaktiivisuuteni ei ole koskaan vaikuttanut sivutyöhöni (olen päätoiminen opiskelija) mitä nyt kerran lehden toimittaja soitteli minulle työaikana ja pyysi haastattelun. Mielestäni tämä sama vika esiintyy myös miehissä, jotka työaikana suunnittelevat omia harrastuksiaan: katsovat netistä kalastuspaikkoja ja -vinkkejä, puhuvat viime viikonlopun golfturnauksessa, soittelevat kavereille ja suunnittelevat lauantain tulevaa saunailtaa, selailevat veikkauksen sivuja työnteon ohella... Ei tämä harrastuksien vaikuttaminen työhön ole mikään naisten etuoikeus tai ominaisuus, kyllä miehetkin osaavat!
Ehkä olen väärä ihminen kommentoimaan tekstiäsi, olen vasta reilut parikymppinen nainen, enkä nelkikymppinen, kuten suurin osa tekstistäsi naiset. Olen lukenut muitakin tekstejäsi, ja hyvin, hyvin harvoin olen tunnistanut itseäni tai edes tuttaviani. Ehkä ilmiöt, joista puhut ovat tavallisempia vanhempien naisten seassa? Mene ja tiedä.
Tässä minun muutama kommentti, jatketaan keskustelua tästä.
t: Miina
Tyttöenergia, naisenergia - en rakenna niille eroa sukupuolisuudesta johtuen. Ehkä niillä on hieman ilmenemisessä erityismuotoja mutta unohdetaan halkominen ja keskitytään yleisesti tuohon käsitteistöön ja sen ilmiöihin, joista esittämäni ovat valitettavasti olemassaolevia totuuksia.
Järjestötoiminnalla tarkoitin nimenomaan ainejärjestöjä, AY -toimintaa, seuratoimintaa ja erilaisia yhdistystoiminnan muotoja. Maininnat puutarhajuhlista ja muusta touhuilusta yhdistin vain somasti samaan yhteyteen ja olen pahoillani siitä, että lukija ei erottanut sitä pientä nyanssieroa. Kuten jo olen aiemminkin todennut, en lähde erikseen selittelemään seuraavaksi puhuttavan aiheen taustoja, vaan laitan sen aikaa ja tilaa säästääkseni samaan syssyyn. Osaava lukija kyllä huomaa niissä piilevän vivahde-eron ja automaattisesti kytkee ne omaksi asia-alueekseen.
Korostaisin nyt sitä, että en kirjoita kenestäkään yksilönä, kuten varmaan ymmärrät. Kerron kuvaelmia havaitsemistani ilmiöistä ja vaikka kuinka naiset aina täällä väittävät, että heistä ei löydy sitä ja tätä piirrettä mutta jostainhan nämä silti tulee. Miksi naisille on niin vaikea havaita omassa egossaan piilevät heikkoudet ja virheet? Kyse ei ole lukea tekstiä kuin piru raamattua, vaan ymmärtää kokonaisuus.
Olet lukiessasi varmaan huomannut, että nämä esimerkit ja lukuisat muut kirjoitukseni ovat kuvanneet juuri niitä tapauksia, joiden vuoksi inhoan naisia ylettömän paljon.
Hei!
Olet aivan oikeassa, olet hyvin elävästi kuvanut tapahtumia, jotka ovat johtaneet siihen, että vihaat naisia. Siitä ei ole jäänyt epäilystäkään. Olen saanut sellaisen käsityksen, että et ole juuri saanut positiivisia kokemuksia naisista. Tämä on harmillista.
Ymmärrän, että kirjoitat naisista joukkona, ei yksilöinä. Karrikoit, liioittelet ja yleistät näkemiäsi piirteitä. Samaa minä voisin tehdä miehistä, paitsi että minun kertomuksistani tulisi ehkä vähän monipuolisempia, sillä minulla on sekä hyviä, että pahoja kokemuksia miehistä.
Itse aloin miettimään, miten järjestöaktiivinen nainen toimii, mikäli järjestössä on miehiä? Onko meno silloinkin sama vai muuttuuko hän ja hänen käytöksensä? Itse en ole ikinä ollut mukana järjestössä, jossa olisi vain ollut naisia mukana, mikäli nyt joitain tyttöjen iltoja lasketaan pois. (Ne eivät mielestäni ole järjestöjä, vaan yksittäisiä tapahtumia ja tapaamisia). Olisi kivaa tietää, muuttuuko meidän käyttäytyminen sen mukaan, ketä muuta paikalla on. Käytös muuttuu varmasti, mutta muuttuuko se ratkaisevasti?
Mitä mieltä olet ns. sikariklubeista, motoristikerhoista, ryyppy- tai saunaporukoista, eli miehen vastaavista järjestöistä jossa he voivat toimia keskenään miten haluavat? Voitko sanoa, että miehet eivät tärkeille näisä asioissa, eivät usko "pitävänsä langat käsissä" vaikka kaikki menee pieleen, ja eivätkö he anna sen häiritä työtään? Itse olen todellakin ollut huomaavani tällaista, mm. kun entinen pomo jatkuvasti jutteli ja asioi golfharrastuksensa ympärillä. Tämä häiritsi niin hänen, kuin myös hänen alaisensa työtä. Tämä ei silti tarkoita, että alkaisin leimaamaan kaikkia järjestöaktiivisia miehiä häiriköiksi tai lusmureiksi...
Minulla ei ole lainkaan vaikeuksia löytää tai myöntää virheitäni tai huonoja puoliani. En ole täydellinen. Mutta minulla ei myöskään ole vaikeuksia löytää itsestäni vahvuuksia ja hyviä puoliä. Koitankin keskittyä huonojen puolien muuttamiseen ja hyvien puolien korostamiseen. Mutta olen aivan varma, että naisille on vaikeampaa myöntää virheitään kuin miehille. En tiedä mistä tämä johtuu, olisi helppoa syyttää yhteiskuntaa tästä (naisen pitää olla täydellinen, naisen tehtävä on olla hyvä äiti, nainen ei saa epäonnistua) mutta en usko, että syy on kokonaan yhteiskunnassa. Meidän naisten tulisi opittava rentoilemaan, olla stressailematta turhista ja ennen kaikkea, meidän pitäisi oppia nauramaan itsellemme ja ymmärtämään, että meidän ei tarvitse olla täydellisiä, meidän ei tarvitse miellyttää kaikkia, me emme ole huonoja naisia mikäli uskallamme nauraa itsellemme ja myöntämään virheemme.
Mielestäni miehet eivät ota itseään niin vakavasti, "sou, tein virheen, nyt korjaan sen, mitäs siitä" tai "en osaa kokata, en oo täydellinen, ei se haittaa ja jos haittaa, voin aina opetella kokkaamista" näyttää olevan miesten keskuudessa vallitseva ajatus. Tähän meidän naistenkin tulisi pyrkiä. Toisaalta, miehet voisivat oppia, ettei tuommonen rento asenne aina ole hyvä, vaan välissä voisi ottaa asiat tosissaankin.
Tuon jojon juttuihin verrattuna vaikutat ihailtavan viksulta. Vastaat tyynen rauhallisesti ja puhut pelkkää asiaa, etkä vain tunteiden pohjalta pauhaa kuten eräs..
Ihmettelen tuota jojoa, joka inhoaa naisissa kaikkia niitä piirteitä jotka selvästi löytyvät hänestä itsestäänkin, kuten katkeruus, huono käytös, ilkeys ja mitä niitä oli..
Mitenköhän hän voi vaatia naisia olemaan jotakin sellaista mitä ei itsekään osaa olla?
Ja totta se on, että naiset on luonteeltaan joskus vähän "hankalia", siis eivät osaa olla niin huumoriveikkoja kun miehet, mutta ei sitä nyt tarvitse sentään noin äärimmäisyyksiin vetää!
Miehissäkin on paljon yhteneväisiä "vikoja", mutta itse en jaksaisi olla niin lapsellinen että ottaisin elämäntehtäväkseni niistä saarnata kaiket päivät.
Osaan jättää sellaiset tyypit omaan arvoonsa ja jatkan elämääni, eikös huonoista kokemuksista pidä oppia eikä taantua?
Hei!
Kiitoksia kehuista, kiva että joku arvostaa :)
Minulla on lyhyt pinna (kuten tuossa GALLUP-viestissä kerroin) mutta osaan olla provosoitumatta, ainakin melko pitkään.
Toki ymmärrän JoJoa, hänelle on sattunut kohdalleen todella paljon ikäviä naisia, eikä hyviä kokemuksia naisista juuri ole. Eli ei ihme, että hän on vihainen, katkera ja ilkeä. Olisin varmasti itse samanlainen, jos minulla olisi vain huonoja mieskokemuksia.
Itse en ole omasta mielestäni "hankala", siis naiseksi. En nalkuta enkä jäkätä, enkä myöskään ole hankala miehelleni. Mutta tottakai välissä on kivaa tehdä kuten huvittaa, vaihtaa mielipidettään 5 minuutin välein ja muuten vaan olla "naisellisen hankala".
Äärimmäisyydet ovat aina pahasta, ja toivon, että JoJon käsitys meistä naisista muuttuisi edes vähän parempaan. En voi kuin ihmetellä, millainen suhde äitiinsä noin katkeralla ja naisiin pettyneellä miehellä on. Toivottavasti heidän suhde on hyvä, siitä huolimatta, että hänen äitinsä on mies. Noh, tämä vähän otsikon vierestä, mutta näitä ajatuksia mielessäni on käynyt lukiessani JoJon viestejä.
Hyvää alkanutta kesää!
t: Miina
Analysoin juuri omassa kirjoituksessani Miinan kirjoitusta, jota sinä pidit ihailtavan fiksuna. Koska itse päädyin päinvastaisiin tuloksiin, niin minun on ilmeisesti pidettävä sinua samalla tavalla "ihailtavan fiksuna" kuin Miinaa, ellet sitten osoita argumentaatiossani kriittisiä virheitä. Kykysi tunnistaa "pelkkä asia" vaikuttaa sekin yhtä heikolta kuin Miinalla, sillä niin Miina kuin sinä pauhaatte tunteiden pohjalta eikä pelkästä asiasta ole tietoakaan. Tämä voisi olla jotenkin siedettävää ellet samaan aikaan vauhkoaisi pelkän asian puhumisen puolesta.
Hei!
Kiittäisin rakentavasta kritiikistä tai asiallisista huomautuksista, mutta tekstissäsi en sellaisia huomannut.
Voisitko ystävällisesti kertoa minulle, missä kohtaa tekstissäni pauhaan tunteiden pohjalta ilman tietoa asiasta. Määrittele myös mikä se "asia" on, josta minun pitäisi puhua.
Mikä väärää tai vikaa siinä on, että antaa tunteilleen tilaa? En tietenkään tarkoita, että järkeä pitäisi unohtaa, vaan puhun tasapainosta. Eikö päätökset ovat parhaimpia silloin, kun ne pohjautuvat sopivasti tietoon ja tunteeseen? Pelkällä tiedolla tai pelkällä tunteella ei pitkälle potkita, vai mitä mieltä sinä olet?
t: Miina
Muuten tarkkanäköisestä kirjoituksestasi oli unohtunut yksi toinen ällöttävä ilmiö. Onko mitään oksettavampaa kuin terhakka setäenergia?! Kun tietyt miehet lähestyvät sitä kuuluistaa viidenkympin ikää,"unohtavat" 30 vuotta elämästään ja alkavat silmät kiimasta kiiluen vongata työpaikan 17-vuotiaalta kesätytöltä.
Oksettavuuden huippuun päästään sitten kun tällaiselta setäenergikolta katoaa todellisuudentaju aivan täysin. Eli siis hän kuvittelee olevansa kyseiselle tytölle potentiaalinen sussu vaikka itsellään on vaimo, kolme lasta ja tytöllä raavas nuori poikaystävä.
Setäenergiasta kärsivän mies alkaa tehdä säälittäviä hankintoja. Yksi yleisimmistä on punainen urheiluauto, mutta mikä tahansa muukin epäkäytännöllinen kulkuväline käy. Lisäksi alkaa epätoivoinen laihdutusvimma, kun setä tajuaa että nuorilla kolleilla ei olekaan rantapalloa muistuttavaa pötsiä sylissä. Ostetaan kalliit lenkkitossut urheiluliikkeen teini-ikäiseltä kesäapulaistypyltä ja valehdellaan sujuvasti, että "juu lenkkeilty on jo kohta viisi vuotta" ja samalla pyydetää kätevästi typykkää drinkille tai jotain, ja onnistutaan olemaan huomaamatta tytön vaivautunutta silmienpyörittelyä ja työtoverien hihitystä ja tirskuntaa.
No hei onhan se ihanaa että näitä vapaaehtoisia pellejä löytyy, ettei tarvitse sirkukseen maksaa!
haukut naisia ahdasmielisiksi!
Osoitit juuri itse olevasi ahdasmielinen, kun sinua häiritsee toisten pukeutumiset ja käyttäytymiset tietyssä iässä yms.
Tunnen kyllä kuvailemasi kaltaisia naisia, mutta minusta on vaan hienoa että meitä löytyy moneen junaan!
Itse kuljen aina huomaamattomissa kirppisrääsyissäni ja ehkäpä jopa vähän kadehdin kanssasisariani, jotka rohkeasti tälläytyvät juhliin..
On meitä harmaavarpusiakin (joita ilmeisesti kaipaat?) mutta meitä vaan ei kukaan huomaa..