Mitä mieltä ootte seuraavasta?
Olen 29-vuotias nainen ja tapaillut yhtä miestä nyt n. viisi kuukautta, tai tässä vaiheessa voi kai puhua jo seurustelusta. Mies on ollut kovin ihastunut alusta saakka, itse olen lämmennyt hitaammin. Alusta asti olen tuntenut oloni hyväksi hänen kanssaan ja kaikesta voidaan puhua ja ollaan alusti asti voitu olla omia itsejämme toistemme seurassa. Aiemmissa suhteissani on aina ollut kaikenlaista säätöä ja hankaluutta, nyt on ollut jotenkin tosi luontevaa on ollut koko ajan. Ainoastaan itselläni tunteet on kehittyneet hitaanlaisesti. Nyt alan olla kuitenkin totaalisen "nalkissa" :-). Etenkin pieni yhteinen matka lähensi meitä entisestään. Voiko näin lyhyen ajan perusteella jo "tietää", että tämän ihmisen kanssa voisin viettää koko loppuelämäni?
Olen 29-vuotias nainen ja tapaillut yhtä miestä nyt n. viisi kuukautta, tai tässä vaiheessa voi kai puhua jo seurustelusta. Mies on ollut kovin ihastunut alusta saakka, itse olen lämmennyt hitaammin. Alusta asti olen tuntenut oloni hyväksi hänen kanssaan ja kaikesta voidaan puhua ja ollaan alusti asti voitu olla omia itsejämme toistemme seurassa. Aiemmissa suhteissani on aina ollut kaikenlaista säätöä ja hankaluutta, nyt on ollut jotenkin tosi luontevaa on ollut koko ajan. Ainoastaan itselläni tunteet on kehittyneet hitaanlaisesti. Nyt alan olla kuitenkin totaalisen "nalkissa" :-). Etenkin pieni yhteinen matka lähensi meitä entisestään. Voiko näin lyhyen ajan perusteella jo "tietää", että tämän ihmisen kanssa voisin viettää koko loppuelämäni?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kyllä sen voi tietää, mutta oikeampi ilmaus on; haluatko olla toisen kanssa loppuelämäsi, eikä voitko olla...
Just kun olin lähettänyt viestin, niin mietin, että tuo "haluan" olis ollut oikeampi ilmaus... :-)
Toisaalta oon tosi kunnianhimoinen työssäni, mikä vaatii asumista pääkaupunkiseudulla. Oman alani töitä ei myöskään pienistä kaupungeista löydy. Mies taas haluaisi asua pikkukaupungissa. Kauhee ristiveto, kun mietin, mihin järjestykseen nämä asiat elämässäni asetan. Ei olla asiasta hirveesti puhuttu, voihan tietty olla että mieskin suostuisi tässä asiassa joustamaan.
Turha tehdä mitään kauaskantoisia ratkaisuja ennenkuin tietää mitä haluaa...
Voihan olla, että tunteet saa joskus mielen muuttumaan. Itsekään en usko viihtyväni koskaan susirajan eteläpuolella ( tai pienemmässäkään kaupungissa ), mutta voisihan jokin saada houkutelluksi...
Mulla sama tilanne, paitsi, että olen 26-vuotias. Ei kannata liikaa analysoida. Antaa vaan mennä kun on mennäkseen. Tulevaisuutta on turha murehtia, ei se mene ikinä niin kuin sen suunnittelee. Tsemiä suhteeseen. Nautitaan rakkaudesta kun sitä kerranki on ja paljon :)