Olen seurustellut noin puoli vuotta "miehen" kanssa. Suhteen alusta saakka minulla on ollut epämääräinen olo, ihan kuin kumppanini ei arvostaisi minua ja olisi minusta ylpeä. Tämä voi olla harhaa. Hän on kuitenkin kaunis, minkä takia olen yrittänyt ajatella positiivisesti. Olen yrittänyt punnita, onko vika minussa. En enää tiedosta, olenko väärässä kyseenalaistaessa näitä asioita:
- Asumme eri kaupungeissa, eikä hän "osaa puhua" puhelimessa. Keskustelumme ovat hyvin lyhyitä ja enimmäkseen minä puhun.
- Kun näemme, hän haluaa lähteä heti juhliin, jos sellaiset on tarjolla, vaikka emme ole nähneet pitkään aikaan.
- Hän ei halaile tai pussaile minua. Ainoastaan, kun harrastamme seksiä, mikä on aika hyvää, hän antaa minulle huomiota, varmistaa että tulen tyydytetyksi.
- Hän on sanonut kerran oma-aloitteisesti, että olen kaunis koko seurustelumme aikana.
- Hän ei oikeastaan näytä minkäänlaisia tunteita minulle. Kun sanoin, että olen ehkä ihastunut toiseen, hän sanoi, että noh, en ole mustis, että kyllä me keinot sen selvittämiseen keksimme.
- Hän ei kysele, kuin todella harvoin, mitä olen päivän aikana tehnyt. Hän sanoo, että on huono puhumaan.
- Sitten hän sanoo, että minun on aina pakko tuoda itseäni koko ajan esille.
- Hän ei aina ota yhteyttä koko päivän aikana, sanoo, että se ei vain ole hänen tapansa, että hän tykkää erakoitua joskus.
- Hän ei vastaa aina viesteihini, koska sanoo, että jos hän vastaisi, se olisi sitä, että pelattaisiin minun säännöillä.
- Hän ei pahemmin puolusta minua. Jos joku on sanonut minulle ikävästi, hän käskee minun ajatella eri tavalla, löytää ratkaisu siihen, että ne eivät enää puhuisi ikävästi!
- Jos minulla on paha mieli, hän ei osaa lohduttaa. Hän saattaa jättää minut surulliseksi toiseen kaupunkiin, eikä vastaa puheluun/viestiin!
- En koe olevani turvassa, kuin ainoastaan kun olemme yhdessä.
POSITIIVISIA ASIOITA:
- Minua ei ahdista hänen seurassaan.
- Seksimme on hyvää, vaikka teenkin usein aloitteen.
- Hän on samalla alalla kanssani, joten mielenkiinnon kohteemme ovat samanlaiset.
- Hän kannustaa minua joskus.
- Hän on hyvännäköinen.
- Hän yleensä lopulta tekee niin kuin haluan, en yleensä kamalasti vaadi, jos haluan.
- Hän ei hermostu, vaikka olisin raivostunut.
- Emme tappele, koska hän ei halua tapella, koska ei näe siinä mitään järkeä.
- Kun näeemme, kuvittelen ainakin olevani onnellisempi kuin yksinäni.
Miltä tämä kuulostaa? Olenko aivan väärän tyypin kanssa? Vai olenko itse liian vaativa? Onko tämä normaalia miehen käytöstä?? Kertokaa. Olen tosi surullinen, mutta niin tunteiden vallassa, etten osaa ajatella loogisesti!
- Asumme eri kaupungeissa, eikä hän "osaa puhua" puhelimessa. Keskustelumme ovat hyvin lyhyitä ja enimmäkseen minä puhun.
- Kun näemme, hän haluaa lähteä heti juhliin, jos sellaiset on tarjolla, vaikka emme ole nähneet pitkään aikaan.
- Hän ei halaile tai pussaile minua. Ainoastaan, kun harrastamme seksiä, mikä on aika hyvää, hän antaa minulle huomiota, varmistaa että tulen tyydytetyksi.
- Hän on sanonut kerran oma-aloitteisesti, että olen kaunis koko seurustelumme aikana.
- Hän ei oikeastaan näytä minkäänlaisia tunteita minulle. Kun sanoin, että olen ehkä ihastunut toiseen, hän sanoi, että noh, en ole mustis, että kyllä me keinot sen selvittämiseen keksimme.
- Hän ei kysele, kuin todella harvoin, mitä olen päivän aikana tehnyt. Hän sanoo, että on huono puhumaan.
- Sitten hän sanoo, että minun on aina pakko tuoda itseäni koko ajan esille.
- Hän ei aina ota yhteyttä koko päivän aikana, sanoo, että se ei vain ole hänen tapansa, että hän tykkää erakoitua joskus.
- Hän ei vastaa aina viesteihini, koska sanoo, että jos hän vastaisi, se olisi sitä, että pelattaisiin minun säännöillä.
- Hän ei pahemmin puolusta minua. Jos joku on sanonut minulle ikävästi, hän käskee minun ajatella eri tavalla, löytää ratkaisu siihen, että ne eivät enää puhuisi ikävästi!
- Jos minulla on paha mieli, hän ei osaa lohduttaa. Hän saattaa jättää minut surulliseksi toiseen kaupunkiin, eikä vastaa puheluun/viestiin!
- En koe olevani turvassa, kuin ainoastaan kun olemme yhdessä.
POSITIIVISIA ASIOITA:
- Minua ei ahdista hänen seurassaan.
- Seksimme on hyvää, vaikka teenkin usein aloitteen.
- Hän on samalla alalla kanssani, joten mielenkiinnon kohteemme ovat samanlaiset.
- Hän kannustaa minua joskus.
- Hän on hyvännäköinen.
- Hän yleensä lopulta tekee niin kuin haluan, en yleensä kamalasti vaadi, jos haluan.
- Hän ei hermostu, vaikka olisin raivostunut.
- Emme tappele, koska hän ei halua tapella, koska ei näe siinä mitään järkeä.
- Kun näeemme, kuvittelen ainakin olevani onnellisempi kuin yksinäni.
Miltä tämä kuulostaa? Olenko aivan väärän tyypin kanssa? Vai olenko itse liian vaativa? Onko tämä normaalia miehen käytöstä?? Kertokaa. Olen tosi surullinen, mutta niin tunteiden vallassa, etten osaa ajatella loogisesti!
Vastaukset 32
Vanhimmat
- Asumme eri kaupungeissa, eikä hän "osaa puhua" puhelimessa. Keskustelumme ovat hyvin lyhyitä ja enimmäkseen minä puhun.
- Kun näemme, hän haluaa lähteä heti juhliin, jos sellaiset on tarjolla, vaikka emme ole nähneet pitkään aikaan.
- Hän ei halaile tai pussaile minua. Ainoastaan, kun harrastamme seksiä, mikä on aika hyvää, hän antaa minulle huomiota, varmistaa että tulen tyydytetyksi.
- Hän on sanonut kerran oma-aloitteisesti, että olen kaunis koko seurustelumme aikana.
- Hän ei oikeastaan näytä minkäänlaisia tunteita minulle. Kun sanoin, että olen ehkä ihastunut toiseen, hän sanoi, että noh, en ole mustis, että kyllä me keinot sen selvittämiseen keksimme.
- Hän ei kysele, kuin todella harvoin, mitä olen päivän aikana tehnyt. Hän sanoo, että on huono puhumaan.
- Sitten hän sanoo, että minun on aina pakko tuoda itseäni koko ajan esille.
- Hän ei aina ota yhteyttä koko päivän aikana, sanoo, että se ei vain ole hänen tapansa, että hän tykkää erakoitua joskus.
- Hän ei vastaa aina viesteihini, koska sanoo, että jos hän vastaisi, se olisi sitä, että pelattaisiin minun säännöillä.
- Hän ei pahemmin puolusta minua. Jos joku on sanonut minulle ikävästi, hän käskee minun ajatella eri tavalla, löytää ratkaisu siihen, että ne eivät enää puhuisi ikävästi!
- Jos minulla on paha mieli, hän ei osaa lohduttaa. Hän saattaa jättää minut surulliseksi toiseen kaupunkiin, eikä vastaa puheluun/viestiin!
- En koe olevani turvassa, kuin ainoastaan kun olemme yhdessä.
POSITIIVISIA ASIOITA:
- Minua ei ahdista hänen seurassaan.
Mitään ajatuksia?
Ehkä sun pitäisi nyt laskea onko enemmän miinuksia kuin plussia. Oletko enemmän tyytyväine suhteessanne kuin tyytymätön. Oletko oikeasti onnellinen hänen kanssaan vai haluatko vain olla? Miksi olet hänen kanssaan yleensäkkään? Voisiko teillä olla yhteinen tulevaisuus? Onko välillänne oikeaa rakkautta? Tukeeko hän sinua kun on vaikeaa vai vain kun menee hyvin? Onko hän kertonut mitä hän haluaa suhteeltanne? Riittääkö tämä sinulle vai tahdotko enemmän?
Kysymyksiähän riittää. Pitää miettiä ensin, mitä itse haluaa, että voi sen saada. Jos toinen ei halua samaa, se on väärä ihminen sinulle. Niin se vaan menee.
plussat ja miinukset ei oikeen oo lähelläkään sitä mitä sen pitäis olla.
Pelkkä komeus ja kauneus ei riitä poikaystävälle.
ja A.P!
Jos ei pysty tekemään toista onnelliseksi, onko järkeä yrittää. Rakkaus ei oo peliä jossa on joko voittajia ja häviäjiä. Luovuttaminen ei sun tapauksessa suinkaa olis tappio. Jos sen noin raadollisesti kattos
Onko hän mahdollisesti insinööri tai vastaava tekniikan alan ihminen?
" En koe olevani turvassa, kuin ainoastaan kun olemme yhdessä"
Olet sä ihan sekaisin...???
En nyt tiedä, mitä tolla tarkotat..En minä ainakaan omasta mielestäni ole sekaisin, paitsi tunnemaailmassa tietenkin. Mä tarkotin tolla, että eikä se turvallisuudentunne pitäisi yltää myös sinne, milloin ei olla yhdessä, kun tietää kuitenkin toisen olevan "siellä jossakin". voin tietysti olla ihan väärässä!
Niin ja jatkoa vielä, että kyllä se hyvin mahdollista on että olen tunnesekaisin, siksi minä tänne kirjoitinkin.
Olet saanut itsellesi suomalaisen miehen stereotypian =D..
Onko se niin vaikea kuvitella etteikö miehesi oikeasti välittäisi vaikkei sitä olekaan kokoajan tuomassa esille?
Vaikuttaa kuitenkin pohjimmiltaan ihan asiatyypiltä. En nyt masentuisi siellä!!
Ootko tosissas? Mitä järkeä on suhteessa, jossa mies haluaa mielummin baariin kun nähdä tyttöystäväää, jota ei ole pitkään aikaan nähnyt?
Eihän siinä kunnioita toisen tunteita ollenkaan. Tai siinä, että ei puhu puhelimessa, jos ei kerta voida nähdä?
Mun mielestä tässä ei ole kyse mistään tavallisesta suomalaisesta miehestä, vaan miehestä, jota ei nyt vaan syystä tai toisesta nappaa seurustella tämän aloittajan kanssa. Etsii parempaa ja roikottaa toista onnetonta vain varalla. Koettu on ja samat on oireet.
Stereotypiat harvoin vastaavat todellisuutta..
Siis voihan tuon juhliin lähdön ottaa sitenkin että mies haluaa esitellä emäntäänsä kavereille. Miksi kaikki pitää aina kääntää huonoiksi asioiksi.
Korjaa jos olen väärässä, mutta on varmasti naisia jotka valittavat myös sitä että "Aina ollaan vaan toisen kotona eikä tehdä oikein mitään"
Kyllä siis on ihan ok lähteä juhlimaan yhdessä joskus, ei se kotona nyhjääminen ole aina kivaa. Mutta suhde rakennetaan juuri kahdestaan. Ja ei kait sitä emäntää tarvi moneen kertaan esitellä. Parisuhteeseen tarvitaan niitä yhteisiä hetkiä ja iltoja, varsinkin jos ei olla pitkään aikaan yhteistä aikaa vietetty. Isossa lössissä ollaan vaan osa porukkaa ja ns. kavereita muiden joukossa.
"Ja ei kait sitä emäntää tarvi moneen kertaan esitellä."
Ehkei.. mutta kai se kavereihin tutustuminen tarvitsee useammankin kerran. Nainenkin pääsee osaksi porukkaa ja silloin myös mies uskaltaa näyttää tunteensa ja olla luonnollisempi naisen seurassa..
"suhde rakennetaan kahdestaan"
ihanko totta?
Ihan totta :)
Mutta se voi olla aika vaikeaa, jos toinen ei edes pussaile tai halaile ja se on aina se nainen kun ehdottaa seksiäkin. Menee pikkasen yksipuoliseksi tuollainen seukkaus.
..että todellisuus ei ole ihan näin karu..
..Aloittaja ehkä haluaisi näitä vain enemmän, tuskin ne kokonaan puuttuu..
Tuohtuneena tulee liioiteltua.. yleensä
Mutta, monesti sitä intuitio on oikeassa. Jos tuntuu siltä, että toinen ei välitä, niin ei se silloin ehkä välitä. Ainakaan tarpeeksi toisen kriteereihin verrattuna. Jotkut on liian erilaisia toisilleen. Haluaa eri asoita. Eikö silloin kannattaisi miettiä mitä itse haluaa, eikä tuudittautua siihen, että miehet on vain sellaisia. Sitäpaitsi kaikki miehet eivät ole sellaisia. Ja rakastuneina äijätkin paijaa ja pussaa :)
Kuulostaa aika normaalilta. En minäkään osaa puhua puhelimessa (puhelinlasku muutaman kerran vuodessa).
Minäkään en kehu kauniiksi jos on ekana kärtetty sanomaan kauniiksi. Halailun ja pussailun oon oppinu, mut jos ois kaukosuhde, vois sen oppiminen olla hankalaa/mahdotonta. Miehet ei näytä tunteita (itse joutunut opettelemaan tätä, mutta ei se luonnolliselta tunnu), paitsi metroseksuaalit, jotka on taas pois muodista, äijät on in. En kysele työasioista vapaa-aikana, työt jätetään töihin jos mahdollista. Enkä tasantarkkaan ota yhteyttä kerran kahdessa tunnissa (tosin messengerit ja muut on tehneet yhteydenpidosta helpompaa).
Ei miehet mieti tunteita. Jos valitat mitä joku on sanonut, niin pitäisikö soittaa sanojalle ja alkaa riitaa haastamaan, vai käsitellä asiaa ongelmana, joka se sinulle tuntuu olevan, ja ratkaista se. Ei, ratkaisu ei ole se että mies tulee vahtimaan ja paapomaan sinua. Aikuistu. Kaikki ei aina sano kivasti. Mielummin paskaa päin naamaa kuin puukkoa selkään, kuten useasti naisvaltaisilla työpaikoilla tuntuu tapahtuvan.
Hyvä että teet seksissä aloitteita, miehiä on kahden laisia: toisia torjutuksi tuleminen ei pelota ja heillä on naisia joka sormelle, sekä sellaisia joita torjutuksi tuleminen pelottaa ja siksi ei uskalla kysyä... heillä on yksi nainen. ;)
Omalta osalta kuulostaa siltä että haluaisit naisen, etkä miestä. Miehet ovat erilaisia kuin naiset, muutenkin kuin ulkopuolelta. Toki miehissäkin on eroja, mutta noin perstuntumalta tuntuu että äijäily on taas muodissa ja homppelit ja muut metroseksuaalit päätyvät taas marginaaliin. Muista vanha sanonta, suomalainen mies ei puhu eikä pussaa. Pitänee vieläkin hyvin paikkansa.
Vai on se äijää, että ei näytetä tunteita? pah! tosi äijä kertoo, että rakastaa jos rakastaa ja näyttää sen myös teoin. Näihin tekoihin ei kuulu se, että ei oteta toista huomioon eikä se että ei saada toista tuntemaan itsensä halutuksi. Sitä voi mun puolesta äijäillä ihan yksinään metsämökissä, jos se tarkoittaa sitä, että naisen pitää ensin rakentaa suhde yksin ja sitten vielä yksin sitä ylläpitämään. Ja vain siksi, että äijä ei pysty kun on niin äijä ja se ei sovi äijille. Joku voi vielä luulla homoksi, jos tekee naiselle mieliksi.
No onneksi mä seurustelen ilmeisesti homon kanssa.
Mimi...mie ajattelen vähän samalla tavalla, että jos tykkää niin sen voisi joskus sanoa oma-aloitteisestikin. Siksi oonki ymmällä, kun tuntuu että ei jää itselle oikeestaan mitään käteen, muuta kuin se että "Saan" olla hänen kanssaan.
Pitäisiköhän teidän keskustella siitä, mitä te tunnette ja haluatte toisiltanne. Kyllä äijistä äijimmältäkin voi kysyä, haluaako hän olla kanssasi. Jos on epävarma, niin ei se siitä kovin varmaksi tulekkaan. Mihinkään puolivillaiseen ei kenenkään tarvitse tyytyä. Kulman takan voi olla sinulle tarjolla jotain paljon parempaa. Nimittäin ihminen, joka haluaa antaa yhtä paljon kuin sinä :)
"Vai on se äijää, että ei näytetä tunteita? pah! tosi äijä kertoo, että rakastaa jos rakastaa ja näyttää sen myös teoin."
-Toki näyttää. En tarkoittanut että ei näyttäisi tunteita laisinkaan. Ennemminkin sitä, että tunteita näytetään "hillitymmin". Termiä äijä käytän karikatyyrinomaisesti (kt:n hynynen?) ja liioitellen. Hynysen tekstejä kannattaa muutenkin lukea, tuntuvat pitävän yllättävän hyvin paikkansa.
"Näihin tekoihin ei kuulu se, että ei oteta toista huomioon eikä se että ei saada toista tuntemaan itsensä halutuksi."
-Totta. Ja anteeksipyydellen tässä pyytäisinkin että sanoittaisiin sitten asia suoraan. Tuntuu meillä kaksilahkeisilla olevan ongelmia naisten tulkinnassa.
Homokommentilla viittasin metroseksuaaliseen, hieman androgyyniin miesihanteeseen, jollainen on ollut muodissa viimeaikoina. En siis nostanut äijjää jalustalle tai luullut ei-äijämäisesti käyttäytyvää miestä homoksi. Jos ulosantini on heikkoa, voi sen pistää huoleti äijäilyni piikkiin; hallitsen paremmin matematiikan ja koneet, kuin äidinkielen ja psykologian :)
"...koska pelattaisiin minun säännöilläni..."
Tuo särähti korvaan ja on muuten todella yleistä parisuhteissa. On se kummallista ettei voi yksinkertaisissa asioissa tehdä toisen mieliksi jos toiselle se asia on tärkeä. Mun exäni ei suostunut halaamaan mua kun pyysin, siis pelkästään halaamaan, koska hänen mielestään halaaminen tapahtuu vain kun hän sitä haluaa eikä sitä voi tehdä käskystä. Kun hän kaipasi halausta ja pään silittelyä niin kaikki keskeneräiset työt piti laittaa sivuun ja keskittyä miehen paijjaamiseen. Jos sitä en tehnyt niin mies totesi että en välitä ja nyyh nyyh... Eron jälkeen ex soittelee edelleen mulle joskus iltaisin kun kaipaa sitä henkistä pään silitystä. Mikäs siinä, lohdutan, ei se minulta ole pois.
ottaa kauhean vakavasti. nyt et selkeästikkään ymmärrä tätä juttua, koska olet nainen. tilanne vaatii valkoisen heteromiehen logiikkaa.
näin aluksi..sinussa ei ole vikaa. vain läheisyyden näyttämisestä julkisesti on. ajattele kokonaisuutta. toiset ihmiset kokevat tietyt asiat vaikeampina kuin toiset. esim. itselleni ei ole todellakaan ongelma juosta espa alasti alusta loppuun..mutta joillekkin se on kiusallista. kaverihan teki emämunauksen sanavalinnassaan ja siitä tässä on kyse..
ps. en itsekkään tykkää halaile tai pidä kädestä kiinni..jne. en tosin ole niin idiootti, että sanoisin sitä häpeämiseksi....muista! olemme erilaisia.
Voi kiitos näistä ihanista vastauksista, mitä on tullut. Ja toi miesnäkökulma asialle on hyödyllinen,kiitos siitä. Yksi kysymys? Onko miehelle hankalampaa olla näkemättä pitkään aikaan? Kun minusta tuntuu, että miehillä se välittäminen perustuu siihen, että ollaan lähietäisyydellä. Että puhelimessa puhumisen he näkevät täysin turhana.
Ainakin jossain määrin..
Ennemmin sitä jättää puhuttavat asiat siihen kun näkee taas.. Tietysti jos ollaan pitkään erossa. esim yli kuukausi niin sitten tekee kyllä mieli soitellakin.
Eihän miehessä ollut kuin yksi miinus, tuo juhliin lähteminen.
Kaikki muut luettelemasi ominaisuudet olivat tavallisen miehen logiikan peruspilareita.
Tätä en kyllä ymmartänyt;
"- En koe olevani turvassa, kuin ainoastaan kun olemme yhdessä. "???????
Vastaus kysymykseesi;
Kyllä, olet aivan liian vaativa.
Siksi mie tänne tätä viestiä pistänkin, koska en ole varma dramatisoinko vai onko tuo normaalia käytöstä. Mulla ei oo niin paljon kokemusta parisuhteista, mutta kun katselen veljeni käytöstä, se on erilaista, siksi olen ollut hämilläni..
Niin siis tarkoitan sillä turvallisuudella sitä, että kun meillä nyt on sellainen paikka, että joudutaan asumaan ainakin puoli vuotta vielä toisissa paikkakunnissa, mulla tulee tosi turvaton olo, kun lähen poikaystävän luota pois, sellanen, että se ei "ikään kuin ole siellä mua tarvittaessa", siksi koska se ei vastaa viesteihin, jos vaikka joku asia menee päin mönkää täällä toisella paikkakunnalla ja tarttisin siihen hänen kommentin pikapuoliin, ku luotan hänen näkemyksiin kuitenkin. Se aiheuttaa sen turvattomuuden ja nakertaa varmaan myös luottamusta, miksi sitten haluaisin "jonkinlaiseen" yhteyteen hänen kanassa. Äh, en tiedä osaanko selittää tätä tarpeeksi hyvin. Voi olla, että vika on myös minussa, että olen liian riippuvainen jostakin, tiedä sitten mistä, mutta olen myös sitä mieltä, että jos hän oikeasti välittää, niin eikö hän silloin haluaisi, että minulla on turvallinen ja tyytyväinen olo.....AAAARG! Nyt menee liian syvälle. En pysy itsekkään enää perässä!
Kyllähän jokainen haluaisi, että toisella olisi turvallinen olo, mutta ei sitä kukaan pysty toiselle takaamaan. Itsestään se luottamus on löydettävä.
Kyllä miestä alkaa ahdistamaan, jos kaukosuhteessa ei luottamus pelaa ilman jatkuvaa viestittelyä.
Kaappihomon kulissisuhde! Ihan selvä juttu !
En haluaisi muutaman rivin perusteella tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä, mutta kirjoittamasi perusteella teillä tuntuu olevan lapsen ja aikuisen välinen seurustelusuhde. Sinä olet se lapsi ja miehesi harvinaisen järkevä aikuinen.
Hyvänä esimerkkinä käy tämä:
"Kun sanoin, että olen ehkä ihastunut toiseen, hän sanoi, että noh, en ole mustis, että kyllä me keinot sen selvittämiseen keksimme"
Kerjäät huomiota noin lapsellisella tavalla ja mies siltikin jaksaa suhtautua käytökseesi kärsivällisesti ja rakentavasti. En voi muuta kuin antaa kundille aplodit!
Muutenkin luot kaverista erittäin järkevän ja kypsän kuvan. Kehottaisin tarkastelemaan omaa käytöstäsi vielä lisää. Miksi kaipaat niin paljon huomiota? Miksi tunnet itsesi niin epävarmaksi?
Johtuisiko se kenties siitä, että EN SAA SITÄ HUOMIOTA! Enkä saa yhteyttä häneen, mikä tekee itseni epävarmaksi. Niin yksinkertaista!
Ei seksiäkään halua siksi, että sitä ei saa, vaan muista syistä.
Samoin epävarmuutesi johtuu Sinusta itsestäsi, ei siitä ettet saa yhteyttä seurustelukumppaniisi. Luultavasti olet ollut epävarma jo ennen kuin edes tapasit nykyisen seurustelukumppanisi, ei hänellä ole mitään tekemistä sen kanssa.
Mutta olen sitä mieltä, että luottamus pitää ansaita!