Yhdessä jo melkein 6 vuotta. Asuttu samassa asunnossa yli 2 suotta. Kihloissa oltu jo yli 4 vuotta. Koska sitä oikeasti mennään naimisiin? Jaksanko enää odottaa? Vitsillä ollaan pilailtu keskenämme, että vuonna 2009. Tuskinpa tuo on totta? Hänelle se on leikkiä, minulle oikeata elämää... Kannattaakö suhteeseen enää panostaa, kun toinen ei ole enää tosissaan?
Koska se kosinta oikeasti tulee??
Odottava epätoivoinen
71224
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
... kosaisitkin itse?
Ei tarvi odotella turhia ja asia selviää kivuttomasti.Avoimuus näissäkin kysymyksissä helpottaa yhteiseloa.
Pysy linjassasi ja odota kosintaa jonkun tietyn ajan (toki kerrot sen myös miehellesi, että odotat kosintaa)...Mä en suosittele, että itse lähtisit pyyteleen naimisiin; on hianoo sitte jälkikäteen hämmästellä että miksi mies ei osallistunut siihen eikä tuohon...ei ollu kiinnostunut, eikä ottanut vastuuta...Mieti
Jos olette ollut kihloissa yli neljä vuotta niin kosinta on tapahtunut yli neljä vuotta sitten ;-)
Kihlaus alkaa kosinnalla, eli jompi kumpi kysyy mennäänkö naimisiin tai muutoin päädytään sopimukseen avioliittoon menosta jota sopimusta nimenomaan kutsutaan kihlaukseksi.
Nyt teidän enää tarvitsee sopia hääpäivästä jos avioliittoon aiotte.
Joo, mieheltäni saan kuulla aika useasti: "sitten joskus tulevaisuudessa, ei nyt" "sitten syssymmällä" "siihen on vielä aikaa". En viitsi tivata häneltä tarkkaa aikaa, että milloin... Hän ei näytä vaan oikeasti haluavan naimisiin. Kunhan pelleilee kanssani. Tai sitten se sanoo 25 vuoden päästä, että nyt voisi jo harkita....
Onko sinulla jotenkin kiire naimisiin? Oletteko lapsia tekemässä vai haluatko pitää kunnon kemut vai mikä ajaa?
Mikäli olette kihloissa hän oletettavasti haluaa naimisiin. Kysypä häneltä haluaako hän vielä naimisiin. Ei hän välttämättä mitään pelleile kanssasi. Ehkä hänellä ei ole kiire. Jospa hänelle on mahdollista rakastaa sinua ja elää kanssasi onnellisena ilman vihkitodistusta.
Miksi oikeastaan stressaat naimisiinmenosta?
Tiedätkö itsekään millaiseen lupaukseen olet sitoutunut yli neljä vuotta sitten? Tietääkö miehesi? Kuulostaa niin näiltä nykyajan trendi-/teinikihlauksilta... Mennään kihloihin mutta odotetaan kosintaa, anna mun kaikki kestää! :)
Nyt suosittelisin että joko selvittelet itsellesi kihlauksen ja avioliiton sekä yleensä parisuhteen merkityksiä TAI kysyt kylmän rauhallisesti mieheltäsi että joko voidaan sopia päivämäärä, olettehan eläneet lupaustenne kanssa jo vuosia.
Kerro sit miten meni.
Miksi mies sitoisi laillisesti itsensä kun hän nyt jo saa kaiken mitä haluaa ilman pysyviä velvollisuuksia. sitten kun sinä saat tarpeeksesi ja poistut kuvioista, hän seuraavalla viikolla ottaa toisen sängynlämmittäjän - katsos, teitä kun riittää ja riittää.
Jos todella haluat viettää koko lopun elämää tuon miehen kanssa, sinun on aivan turha odottaa enää. Vain yksinkertaisesti sanot että ensi perjantaina, lounastunnilla piipahdetaan maistraatissa laillistamassa meidän yhdessäolo. Ei mitään muuta.
Unohda muodolliset häät, te olette jo reippaasti ylittäneet sen vaiheen.
Ellei mies ole siellä sovittuna aikana, on sinun aika etsiä oma asunto ja alkaaa elämään ilman tuota miestä.