Rakkaus sattuu

Sympatiani Sinulle mies!

kuka olet, mistäpäin ?

Voimia sinulle, kirjoituksesi antoi minulle hiukan lisävoimia yrittää pelastaa karikolla oleva suhteeni.

Meille ero päätös oli kyllä pakon sanelema.
En ole unohtanut yhteisiä arkisia puuhiamme ja rakastan miestä loppu elämäni varmaan.

Haluaisin ottaa yhteyttä, mutta se ei onnistu.

Kunpa voisimme palata yhteen.

mä koen ihan samaa kuin sinä.Kauniisti ajateltu ja pohdit tuota asiaa. Et ole ainoa tässä maailmassa. Itse olen jätetty osapuoli ja se sattuu minua niin paljon, että en kestä tästä eteenpäin. Jos haluat privaa niin jutellaan.

Nuo sanat tuntu ihan samanlaisilta, mitä oon itte kirjoottanu koneelle/paperille... Itse jätin jätkän jota rakastin, mutta tein sen siksi, että ystävät alkasivat kadota, hän oli vihane sellasista asioista mulle, joita mä en voinu ymmärtää.. Jätkä oli mua melkei neljä vuotta vanhempi, ja rakastan häntä vieläkin suunnattomasti vaikka erosta onkin pian vissii jo 4kk.. Huomasin tnä että hän on alkanut seurustella, ja aluksi vain tuijotin facessa sitä parisuhdetilaa ja olin vaan ihan hiljaa.. Mutta sitte alko taas se itku puolet pahempana ku mitä oon kokenu täs 4kk aikana... On nii tyhjä olo, etten välittäisi enää vaikka kuolisin. En oo koskaa rakastanu ketään näin paljon, ja tämä oli kuitenki vasta kolmas suhteeni.. Nii pelkään sitä, että kuinka lujaa mua tulee vielä tulevaisuudessa sattumaan... ): Ja mä kuitenki oon vasta 17v tyttö... Olo on nii tyhjä, että toivoisin tukehtuvani tähän itkuun, kun nukun.. Ei mua enää haittaasi vaikka kuolisin pois.

Sinulle, joka olet ollut koko elämäni 3 vuoden ajan. Niin kovasti sinuun rakastuin,enemmän kuin keneenkään koskaan ennen. Olet olet ajatuksissani näiden 3 vuoden ajan heti aamuisin herätessäni ja viimeisenä illalla, joka ikinen päivä. Välillä olen ärsyyntynyt sinuun tai raivostunut sinulle, mutta koskaan en ole rakastanut sen vähempää, olen vain pelännyt menettäväni jotain niin kaunista, jotain kaunista mitä en ollut tajunnut koskaan elämän minulle edes antavan. Nyt kun olemme tulleet tiemme päähän, sinun halustasi, en tiedä miten tätä elämää pystyn jatkamaan...toki selviän varmasti arkiaskareistä, lapsien rakastamisesta, mutta taidan kuolla sisältä, luulen etten enää koskaan palaudu normaaliksi iloiseksi itsekseni.. Niin kovasti halusin kanssasi onnistua, toteuttaa yhdessä unelmamme, saada yhteisiä lapsia, elää kanssasi normaalia, tasapainoista elämää, en haaveillut mitään ihmeitä, vain sinä rinnallani olisit riittänyt, juuri sellaisena ihanana itsenäsi. Nyt olen vain minä..rikkoutunut minä, sydän riistetty väkisin ja poljettu maahan..vaikka ympärilläni on lapset, ystäviä ja sukulaisia, tuntuu että olen niin yksin, ilman sinua minulla ei ole mitään.. Mutta nyt ainakin 34- vuotiaana tiedän sanoa, jos joku kysyy mitä on rakkaus, se on jotain niin kaunista ja vilpitöntä...ja kun jotain niin kovasti rakastaa, haluaa että edes se ihminen joskus löytäisi onnen elämäänsä..toivon sinulle kaikkea hyvää, sydämmessäni olet aina vaikka ystäväsi en pystykään vielä olemaan, se sattuu liikaa... Forever Yours

kirjoitat kauniisti!! :)

escaping night without you my mind is running wild trying hard not to fall.
You told me that you love, me my heart is broken up into pieces Cos i know ill never
free my soul. When my eyes are close the greatest story told i woke and my dreams are shatteres here on the floor.
Why baby why tell me why not me..?
Baby i know i could be all you need..
so why baby not me.. i wanna love you. If you only knew how much i love you.
The day after tomorrow i still be your man, to catch you when you fall and never let you down. you dont really know me and its trappened between true love and being alone.

i dreaming about you baby....

tiedän miltä tuo tuntuu

mitä minun pitäisi tehdä olen ollut poikaystäväni kanssa jokusen aikaa,hän valehtelee minulle ja sanoi hyvälle ystävälleni että se oli virhe että alkoi seurustelemaan kanssani:/ mitta minulle hän ei ole sanonut mitään en enään luota häneen 100% en usko kun hän sanoo minulle "rakastan sua" ja hänellä oli juttu hyvän kaverini kanssa mitä teen pitäisikö jättää????

Rakkaus on raaka sana... Kova... Mutta silti niin ihana, niin kauan kunnes joudut pettymään... Mulla oli ihana tyttöystävä ja hän tärkein oli... Tuin häntä monissa asioissa mm. hänen edellisen suhteen traumojen käsittelyssä ja annoin paljon asioita anteeksi... Nyt kun hän pääsi jaloilleen, niin minut sit hylkäs... Tietääkseni en mitään väärää tehny/sanonu... Oikeesti rakastin ja yks päivä hän ilmoittaa et tää oli ny täs... Tunsin itteni laastariks, joka nyt sitte pois heitettiin... Monia uhrauksia tein ja tähän päädyttiin... Viikkoon en mitää jaksanu tehä ja en mistään välittänyt... En sit tiiä oonko liian hyväntahtoinen kun edelleen hänelle toivon pelkästään hyvää ja en häntä vihaa... En voi vihata...

Mutta miksi jotku ihmiset tekevät näin... Toinen aidosti rakastaa ja tahtoo auttaa ja sitte sitä hyväksikäytetään. En enää uskalla muita lähelleni päästää, koska pelkään että uudestaan näin käy... Erosta on jo pitkä aika, mutta edelleen sattuu...

Muttä älköön kukaan tee näin toiselle ihmiselle, se sattuu ja paljon...