Minulla on takana pitkä avioliitto miehen kanssa, joka on jo alusta asti ollut oikea "hermokimppu". Ensimmäistä lasta odottaessani sain jo tuntea nahoissani, mikä hän todella on. Olen kitunut tässä helvetissä jo vuosia, mutta en uskalla lähteä, koska mies on uhkaillut itsemurhalla. pelkään myös, että jotain kauheaa tapahtuu, jos lähden..Tiedän, että olisin jo pakannut kamppeeni, jos meillä ei olisi lapsia. Heitä säälinkin eniten ,mutta minulla ei vain ole ollut rohkeutta lähteä.hankalaksi asian tekee myös se, että mies on sellaisessa työpaikassa, jossa häntä pidetään erittäin sympaattisena. Minähän se syntipukki olisin. Ja huono äiti, kun riistäisin lapsilta isän.On surullista huomata, miten yksin sitä loppujen lopuksi jää, ystävien kaikotessa ympäriltä. Pelkään, etten jaksa kohta enää..
Hajalla
Yksin..
91213
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
itse? Montako lasta ja minkä ikäisiä? Uhkaus, kiristys ja lahjonta, millä muulla keinoin suhdetta ylläpidetään? Oletkos ottanut yhteyttä ammattiauttajiin tai kriisipuhelimeen?
Siis en voi muuta sanoa näin alkuun kuin, että ole vaan rohkea, ja tee juuri niinkuin ITSE PARHAAKSI NÄET!!!!
Minä olen viimeinkin monien vaiheiden jälkeen muuttanut pois yhteisestä kodistamme. Takana yli 30 vuotta kestänyt helvetti. Jo vuosia suunnittelin, että jonakin päivänä minä uskallan lähteä lopullisesti, mieshän koko ajan uhkaili itsemurhalla ym . kauheuksilla minua, jos lähtisin, mutta nyt ajattelen , että hän on niiiiiiin itserakas, ettei hän muiden takia mitään itsemurhia tee, se oli pelkkä uhkaus, että minä vaan pysyisin siinä hänen tarpeitaan tyydyttämässä. Nyt aikuiset lapsemme jopa syyttävät minua siitä, että minä en tehnyt ratkaisua jo heidän lapsuudessaan , vaan he joutuivat kärsimään sen helvetin. En siis nää mitään perustetta, että lasten takia tarvitsee kenenkään kärsiä, ja se on jopa parempi vaihtoehto myös lasten kannnalta. Hyvin pienetkin lapset vaistoavat vanhempien riitaisuuden, vaikka lasten kuulten ei riideltäisikään. Eihän sitä jaksa olla hyvä vanhempi, jos koko ajan parisuhde on katkolla.
Ajattelin, että kokisin alkuun jotakin "eroahdistusta", mutta päinvastoin tunnen ihanaa vapauden tunnetta. En siksi, että haluaisin mennä viihteelle, ei sinnepäinkään, minulla ei ole mitään haluja luoda mitään suhteita miehiin, mulla on niistä niiiiiin huonoja kokemuksia. Haluan viimeinkin nauttia elämästäni, niin ettei joku sanele mitä minä saaaaaan tehdä. Minun haluni eivät ole koskaan suuria olleet, muutama kynttilä pimeiden iltojen ratoksi ym. samantasoista, mutta kun kaikki oli hänen mielestään huuuhaaaaata...kaikki muu paitsi hänen halunsa ja tarpeensa.
kiitos vastauksesta. Oikeassa olet, täytyy kuunnella järjen ääntä, ehkä jonain päivänä minäkin uskallan. Henkinenkin väkivalta vain osaa olla niin lamauttavaa. Sitä tavallaan elää vain "puolikkaana". Muistan, kun nuorena ajattelin, ystäväni agressiivista perheen isää katsellessa, ettei kyllä minua kukaan noin kohtele. Ja nyt olen samassa jamassa. Joskus tuntuu, että täytyy vain keskittyä hengittämiseen, niin jaksaa elää..Olen puolestasi onnellinen, olet vapautesi ansainnut, nauti siitä täysin siemauksin!!
jätä lapset miehellesi.palaavat kyllä varmasti luoksesi,kun aika on,tai huomaavat,mikä on pielessä. ei varmaan miehesikään halua erota lapsistaan,vaikka teille ero tulisikin.
mies ei ikänä tuosta muutu. Ei lasten takia kannata jatkaa yhteiseloa. Lapsilla parempi olla kun ei ahdistusta eikä riitaa elämässä. Näkeväthän he isäänsä jokatapauksessa....enemmän tai vähemmän. Erotkaa lasten takia sovussa, pystytte siihen. Sovussa kun ollaan, niin ero on helppo myös lapsille. Kaikki riippuu siitä miten asia kerrotaan lapsille ja miten se käsitellään. Ei rakkaudetonta liittoa tarvi elää. Onni on suotava jokaiselle...... Monesti ero on helpotus ja väylä normaaliin elämään.
se, että miestä pidetään työpaikassa sympaattisena? Onko työpaikka jotenkin erityinen johonkin muuhun työpaikkaan verrattuna? Mitä merkitystä ketä työpaikka pitää syntipukkina? Mitä merkitystä sillä, kuka on syntipukki? Eikö elämä ole tarkoitettu elettäväksi niin kuin itsestä tuntuu parhaalle, eikä mitä joku toinen sanoo tai ajattelee? Voimia ja käänny ammattilaisten puoleen, jos omat verkostot eivät ole riittävät.
Miehen työpaikallani. Todella häikäilemätön muita kohtaan, mutta tietenkin pelaa itsensä esimiehen näkökulmasta oikein. Mietityttää vain, millaista hänen perheellä oikein on. Meinattiin käydä "muilutusreissulla" viikonloppuna hänen luonaan.
Et sinä jää yksin. se vain tuntuu siltä. minulla takana 25 v. ja nyt ero.Ei saa alistua toisen uhkailuun. Mutta onko omat tunteesi miestäsi kohtaan millaiset oikeasti? Itse koin olevani onnellinen, mutta joskus se vain käy näin. Meidän pitää muistaa että maailmassa on monta ihmeellistä asiaa. Joskus se ero vain helpottaa kun se on ohitse. Ainahan me äidit tunnemme olevamme huonoja jos lapsemme kärsivät. Itselläni lapset jo ymmärtävät että on parempi erota kuin jatkaa tappeleua. Kirjoitukseni on varmaan sekava, kun ei oma tilakaan helppo ole. Jaksamisia sinulle ja kohtalotovereille.
kirjoitit. Ala-aste ikäisenä näin äitini tuskan ja voimattomuuden isäni takia. Äitini oli myös yksin, hän oli uhrannut elämänsä perheelleen ja vanhat ystävät oli jääneet.
Tänä päivänä kunnioitan äitiäni suuresti. Hän antoi minulle mallin vahvasta naisesta. Äiti on aina suuri roolimalli lapselle joten minusta olisi tärkeää näyttää omille lapsille ettei heitä eikä toisia saa kohdella kaltoin.
Enkä koskaan ole kokenut jääväni ilman isää vaikka vanhempani erosivatkin. Molemmista vanhemmistani löytyi eron jälkeen aivan uusia hyviä piirteitäkin kun sairas ilmapiiri laukesi.
Ja mitä muihin ihmisiin tulee... Aina on ilkeitä ihmisiä mutta on myös niitä jotka ymmärtävät ja jotka saattavat jopa harkita itse suuren askeleen ottamista elämässään. Ajatuksia voi myös jakaa chatissa anonyymisti. Älä pelkää muita ihmisiä tai heidän mielipiteitään. He ovat nyt pienin murheesi. Sinä ja lapsesi olette nyt etusijalla.
Ota ensimmäinen askel ja tee päätös mitä haluat tehdä. Punnitse ja mieti mikä on parasta sinulle ja lapsillesi.
Todella paljon voimia ja tsemppiä elämän haasteisiin :)