Iltaa kaikille,
Mitä olet mies mieltä, jos nainen suhteellisen lyhyen tuttavuuden jälkeen puhuu suoraan tunteistaan? Ei siis mitenkään painostamalla, vaan kertoo vain mitkä on omat fiilikset, koska haluaa tehdä tilanteen selväksi? Onko se ahdistavaa ja saa perääntymään, vai haluatteko tekin tietää missä mennään?
Mitä olet mies mieltä, jos nainen suhteellisen lyhyen tuttavuuden jälkeen puhuu suoraan tunteistaan? Ei siis mitenkään painostamalla, vaan kertoo vain mitkä on omat fiilikset, koska haluaa tehdä tilanteen selväksi? Onko se ahdistavaa ja saa perääntymään, vai haluatteko tekin tietää missä mennään?
Vastaukset 63
Vanhimmat
mikä on reaktio. Sopisi minulle.
Toivoisin suomalaisilta naisilta enemmän suoraa puhetta, vähemmän ajatustenlukua.
Kyl mie kuuntelen mitä sillä on sanottavaa. Se tuntuu olevan naiselle tärkeetä sanoo ääneen ne asiat joita se ajattelee ja saada niihin jonkilainen vastine. Jos siihen ei sisälly vastakysymystä niin se on aika helppotoimenpide, mut kun mun tapauksissa aina on vaadittu vastine siihen tunteiden selvittämiseen.
Se on ehkä vähän ahdistavaa kun itse ei ajattele siinä vaiheessa vielä sitäkään vertaan vaan "antaa nyt mennä vaan siltä kun hyvältä tuntuu."
kehottaisin olemaan puhumatta tunteista liian aikaisessa vaiheessa. Sanoi nämä höpönöpönenät täällä sitten mitä muuta tahansa. Et edes kysyisi tuota kysymystäsi, ellet tietäisi vastausta itsekin.
Rosessin täytyy antaa edetä omaa vauhtiaan. Se on kuin pullataikinan kohoaminen. Ottaa aikansa ja puheet on hyvä sovittaa sen mukaan. Kyllähän toinen huomaa muustakin kuin puheesta missä mennään.
kyseessä seurustelusuhde vaan satunnainen tuttavuus ja vähän hankala tilannekin. Tilaisuutta huomata siitä muustakin ei jatkossa ole, jos ei jotain vihjaise.
äkkiä poistelemaan vanhoja kirjoituksiaan...
ihan vaan varmuuden vuoksi...
;)
mitään vikaa ole. Vastauksille ei ehkä kannata aina antaa kovin suurta painoarvoa. No, täytyy muistaa, että miehiä on erilaisia. Joskus joku vastaa ihan järkevästikin kysymyksiin.
Et sä mitenkään ihan eilisen teeren tytöltä mun mielestä vaikuta. :)
Jos suhetta ei vielä ole muuta kuin toiveissa, sitten pitää olla aktiivisempi. Sittenkään ei ehkä kannata tunteitaan kauheasti paljastaa, mutta tyyliin viihdyn kanssasi tms. Jos tunteiden kasvaminen on eri asteella, voi peljästys iskeä siihen toiseen.
Tai: alakko oleen. 15v. iässä sopiva, mutta voihan sitä vanhempanakin kokeilla ;)
Oikeastaan en ole kysellyt, kertonut vain. Mikä lie mielenhäiriö, harvinaisen pitkäkestoinenkin vielä.
Kiitos tuosta "eilisen teeren tytöstä". :)
"Tai: alakko oleen. 15v. iässä sopiva, mutta voihan sitä vanhempanakin kokeilla ;)"
No tuota ei tullutkaan kokeiltua...viiskymppiseen. :D
Tuumasta toimeen, voi hämmästyä niin, että alkaa oitis oleen.
Yksi kaveri, joka nimittää mielenkiintoisia naisia förstkottaraisiksi. "Mikäs förstkottarainen siihen pyrähti?"
Parempi kuin eilisen teeren tyttö tai vanha kotka.
eikä tunteiden osoittaminen olis silloin paikallaan? Mitä tunteita muuten voi edes olla satunnaista tuttavuutta kohtaan? Ne tunteet on silloin kuviteltua ihmistä kohtaan, ei todellista. Samaan tyyliin kuin joku teinityttö ihailee rokkistaraa. Se on melko heikko asema mistä lähteä eteen päin. Sillä tavalla pääset vain bändäriksi. :)
Mielelläni olisin förstkottarainen. :D
Ai mutta, söisikö katti kottaraisen? Nielaisisinko itseni?
kiinnostus, ihastus, halu...
voi olla ilman suurempia tunteita, samoin halua ja ihastusta. Ihastus voi nääs olla ihan vaan siihen ulkokuoreen kohdistuvaa.
vaikka pienempikin. Ja voi perustua moneen muuhunkin asiaan kuin ulkonäköön, tai ulkonäön lisäksi. Miten "suuriin tunteisiin" voi edes päästä, jos ensin tarvittavat pienemmät heitetään romukoppaan?
lähinnä viettiperäiset "tunteet" tyyliin: "hei, mulla on todella syviä tunteita sun persettä kohtaan" ovat ihan hyvä alku suhteelle, mutta vain alku.
Mihin moneen muuhun asiaan kuin ulkonäköön ne pienet tunteet voivat perustua?
nyt ihan kertaluonteisesta tapaamisesta ollut kyse, eikä varsinkaan missään "baariolosuhteissa". Ajatuksiakin on vaihdettu, toisen eleitä, ilmeitä, reaktioita tarkkailtu, tekemisiä seurattu vaikkakin osin vähän etäämmältä. Ja ainakin tuntuu ja lujaa, olisi sitten tunne tai ei.
Kyllä mä tiedän oikein hyvin, että missä se tuntuu. =)
Olisi kiva tietää miten ne suuret tunteet taivaasta tippuvat ilman että missään vaiheessa heräävät. Ei käsitä, ei. Aika rajoittunutta elämää erotella joku utopistinen suuri rakkaus normaalielämän hienoista ja hyvistä vaikkei ehkä ihan maailmaa syleilevistä tunteista. Enpä haluaisi ajatella tavallasi, ikävää elämää.
realisti: en sen enempää kyynikko kuin pumpulissa elävä. Suuret tunteet eivät tipu taivaasta, vaan kehittyvät vuorovaikutuksessa toiseen ihmiseen. Jatkuvassa, vastavuoroisessa eikä niinkään satunnaisessa ja "pinnallisessa" vuorovaikutuksessa. Vaikka miehet ovatkin tavallaan yksinkertaisempia ja suorempia kuin naiset, niin eivät hekään paljasta tuntemattomalle tai satunnaiselle ihmiselle muuta kuin eräänlaisen kuoren itsestään. Jos sä kuvittelet sulla olevan kovin syvällisiä tunteita tuota kuorta kohtaan, niin sehän on vain sun häpeä.
Mitähän ne syvälliset tunteet sitten ovat? Missä kohtaa olen puhunut syvällisistä tunteista? Puhuiko aloittaja syvällisistä tunteista? Käsittääkseni me molemmat olemme puhuneet tunteista. Ja tunteita minä tunnen. Hiukan erikoista sinun täysin ulkopuolisena on kertoa minulle tunteistani, niiden puutteesta, arvosta tai syvällisyydstä. Kuvitteletko sinä tuntevasi minut ja tietäväsi jotakin minun ja tunteideni kohteen tuttavuudesta? Mitäpä, jos palaisit takaisin maan pinnalle sieltä käsittämättömästä ja perusteettomasta ylemmyydentunnostasi.
elätkö itse "syvällisessä vuorovaikutuksessa"?
Jos, niin oliko liitto järjestetty vai valitsitkto puolisosi vain esimerkiksi rahan tai aseman perusteella? Tunteethan eivät voineet sinun ajattelusi mukaan olla suhteen aloittamisen syynä. Niitähän ei voi olla ennen kuin pitkään jatkuneen vuorovaikutuksen jälkeen. Vai onko nyt kyse siitä, että pelkäät jollakin muulla olevan tunteita puolisoasi kohtaan ja pelkäät jääväsi toiseksi?
tällä hetkellä "syvällisessä vuorovaikutuksessa" muiden kuin ystävieni ja perheeni kanssa. Vaikuttaako tämä jotenkin siihen, miten tulkitset vastauksiani vai miksi kyselet henkilökohtaisia?
Kiinnostus ja ihastuminen saavat naisen ja miehen haluamaan tutustua toisiinsa. Ajan myötä kiinnostus ja ihastuminen muuttuvat rakastumiseksi tai sitten ne hupsista vaan häviävät tai vähitellen vaimenevat pois. Toinen ei ollutkaan semmoinen, mitä odotti tai kuvitteli. Jos vuorovaikutus sen kun vaan syvenee vielä rakastumisen loputtuakin, niin silloin voidaan puhua jo vakiintuneesta parisuhteesta. Tunteiden syvyys ja voimakkuus siis joko kasvaa suhteen myötä tai sitten ei.
Mun käsitykseni ja kokemusteni mukaan alun kiinnostus ja ihastus perustuu ennen kaikkea omiin haaveisiin ja odotuksiin sekä seksuaaliseen viettiin. Niillä ei ole vielä paljoakaan tekemistä aitojen ja syvien tunteiden kanssa, vaan tarpeiden ja joskus myöskin epärealististen odotusten kanssa.
sun kannattaisi ryömiä takaisin maanpinnalle ja päästä eroon alemmuudentunteestasi.
Juu, en tiedä mitään suhteestasi. Itse asiassa en tiennyt kirjoittelenko aloittajan vai kenen kanssa, millä sinänsä ei ole mitään merkitystä. Aloittaja puhui tunteista, joita mä puolestaan pidin lähinnä seksivietin aiheuttamina tuntemuksina. Lue aikaisempia vastauksiani, en jaksa toistaa itseäni tämän enempää.
mikä on oikeaa tunnetta ja mikä ei.
Olen edelleen sitä mieltä, että kiinnostus, ihastus ja halu ovat tunteita, vieläpä arvokkaita ja hyviä tunteita. Sinulla tuntuu olevan käsitys, että seksuaalinen halu on jotakin likaista ja arvotonta. Minusta se taas on tärkeä ja kaunis osa ihmiselämää. Lisäksi sinulla tuntuu olevan taipumusta tehdä aika pitkälle meneviä johtopäätöksiä toisten asioista pelkästään omiin ennakkoluuloihisi perustuen. Edelleen ihmettelen, miten suhde voi alkaa, jos alun tunteet ovat rumia ja arvottomia ja niistä pitää ehdottomasti vaieta.
kertoo alemmuudentunteesta? Sanoisin, että omien tunteidensa hyväksyminen ja kunnioittaminen kertoo jostain ihan muusta.
Kauniiden asioiden kieltäminen ja typistäminen "pelkkään kuoreen perustuvaksi vietiksi" sen sijaan kertoo, että tunne-elämän alueella taitaa olla vähän ongelmia. Tai sitten on vain syntynyt kaikkien kurttuotsien äidiksi.
"Edelleen ihmettelen, miten suhde voi alkaa, jos alun tunteet ovat rumia ja arvottomia ja niistä pitää ehdottomasti vaieta."
"Lisäksi sinulla tuntuu olevan taipumusta tehdä aika pitkälle meneviä johtopäätöksiä toisten asioista pelkästään omiin ennakkoluuloihisi perustuen."
Hyvää jatkoa vaan sinne kauniiden tunteiden maailmaasi. =)
Aloittaja:
”Mitä olet mies mieltä, jos nainen suhteellisen lyhyen tuttavuuden jälkeen puhuu suoraan tunteistaan? Ei siis mitenkään painostamalla, vaan kertoo vain mitkä on omat fiilikset, koska haluaa tehdä tilanteen selväksi? Onko se ahdistavaa ja saa perääntymään, vai haluatteko tekin tietää missä mennään?”
Sinä:
” Aloittaja puhui tunteista, joita mä puolestaan pidin lähinnä seksivietin aiheuttamina tuntemuksina.”
Eikö siis muka ollut aihetta tulkintasi kommentointiin? :D
Mutta hyvää jatkoa. Mieluummin täällä kuin siellä, todellakin.
” Aloittaja puhui tunteista, joita mä puolestaan pidin lähinnä seksivietin aiheuttamina tuntemuksina.”
Miksi näet tuossa jotakin pahaa ja rumaa, vai miten sen kuvasitkaan? Mitäs pahaa ja outoa tuossa nyt on? Montako pariskuntaa kuvittelisit maapallolla asustelevan, jos suhteessa ei olisi seksivietin aiheuttamia tuntemuksia?
Kato ku mä en jaksa sokerikuorruttaa normaaleja asioita, mitkä vaikuttais aiheuttavan sinussa ahdistusta. Kasva aikuiseksi naiseksi ja lakkaa olemasta draamarinsessa. Tuon parempaa ohjetta et muuten pahemmin taida tältä palstalta saada, joten ota onkeesi vaan, ole hyvä.
Ei se oikein sovi naisen rooliin avautua tuolla lailla..
Sehän on kiva kuulla mitä nainen ajattelee ja tuntee. Hyvä vaan puhua suoraan ainakin sen sijaan, että alkaisi Tosi Oudoilla Naisellisilla eleillä yrittää saada miestä ymmärtämään jotain muuta kuin suoraa puhetta. Siitä ei tule vittujakaan, usko pois.
Oletuksena on ilmeisesti että mies ahdistuu kun hänelle puhutaan tunteista... ja sitten mies sanoo, että ei kiinnosta?
... on se, että haluan kertoa miehelle pitäväni hänen seurastaan, mutta koska mies itse on epäselvä viesteissään, en myöskään haluaisi tuhlata tunteitani ja ihastua enempää, jos tunne ei ole molemminpuolinen.
... ja venytellä koko hommaa puhumalla niitänäitä? Ei kai se voi pahaa tehdä kellekään, että sanoo tykkäävänsä toisen seurasta. Ellei se mies sitten ole joku yksinäinen mies Jokelasta?
Ja muista rakas Tinttamari, että miehen epäselvät viestit voi aina selvittää kysymällä, mitä mies tarkoittaa. Asiaa auttaa myös se, että kerrot miten sinä ymmärsit viestin.
Aionkin ottaa asian miehen kanssa esille, kunhan vain tapaamme. Onneksi emme kumpikaan ole Jokelasta kotoisin. Kiitos rohkaisusta, nyt ei kun itseä niskasta kiinni ja puhumaan.
Minusta ei draamaprindessaa saa tekemälläkään ja aikuinen nainen olen. Onneksi sellainen aikuinen nainen, joka näkee maailmassa useamman kuin yhden ulottuvuuden. Minun maailmassani eivät kiinnostus ja ihastus ja toisesta ihmisestä pitäminen typisty seksivietiksi, vaikka sekin tärkeä osa elämää ja miehen ja naisen välistä suhdetta on. Minä tunnen monenlaisia tunteita. Ei ole tarvetta kulkea otsa rypyssä ja elämän kauneutta halveksien, kuten eräillä.
välinen vetovoima saa alkunsa seksivietistä. Jos et tuota tiennyt, niin et ole aikuinen nainen. Varhaiset ihastuksentuntemukset ovat myöskin seksivietistä lähtöisin sekä omista sydämen tarpeista ja odotuksista, jotka haluavat löytää kohteensa. Sitä, onko kohde lainkaan niiden tarpeiden ja odotusten täyttäjä, on mahdotonta sanoa ennen kuin tuntee ihastuksen kohteensa. Niinpä kaikki tunteet suhteen alkuvaiheessa perustuvat illuusiolle, ei todellisuudelle. Aidot tunteet perustuvat totuuteen, ei illuusioon.
Tätä vois jankata ilmeisesti loputtomiin, eikä silti menisi perille. Niin kauniita kuin sun tunteet sitä satunnaista miestä kohtaan ovatkin, niin ota huomioon, että ne voivat haihtua kuin pieru saharaan, kun opit häntä paremmin tuntemaan. En panisi kovinkaan paljon painoarvoa tunteille, jotka voivat silmänräpäyksessä haihtua. Tietysti niistä nauttia kannattaa, mutta ei ehkä kuitenkaan riemuita. Tässä pätee niin kuin kaikessa muussakin: ei kannata nuolaista ennen kuin tipahtaa.
Hyvää jatkoa.
varmaan totta. Mutta meille, jotka emme kulmat kurtussa tee pitkän tähtäimen suunnitelmia, vaan osaamme nauttia elämästä, pettymyksetkin kestäen, elämä on toisenlaista: iloisempaa, parempaa, antoisampaa. En ihmettele, että ihmissuhteet epäonnistuvat, jos oma onni tuolla tapaa laitetaan toisen kannettavaksi. Että jos toinen ei olekaan täydellinen, maailma kaatuu. Minun maailmani ei siihen kaadu. Olen näet aikuinen nainen, ja aikuinen nainen tietää, että kukaan ei ole täydellinen.
Seksiviettiä en kiellä, vaan nautin siitä. En vain ymmärrä, miksi se sinusta on jokin valhe tai petos. Halu on edelleen tunne. Minä tunnen halua tuota miestä kohtaan. Sinä et ilmeisesti tunne halua ketään kohtaan, koska halu ei mielestäsi ole tunne. Ehkä sinä järkeilet halua, sitten kun miehen lompakon paksuus selviää tai jotain vastaavaa.
on ikääni nähden todella sileä ja melkeinpä rypytön. =)
"Seksiviettiä en kiellä, vaan nautin siitä. En vain ymmärrä, miksi se sinusta on jokin valhe tai petos."
Päin vastoin. Seksi on erittäin totta, mutta omista tarpeista ja odotuksista lähtöisin olevat ihastuksen tunteet ihmistä kohtaan, jota ei edes tunne on lähinnä illuusiota. Ei ihme, että ihmisistä tulee melkoisen höperöitä ihastuttuaan. :) Sinänsä se tunnehan on oikein kutkuttavan suloinen, mutta onko sillä nyt todellisuuden kanssa loppupeleissä mitään tekemistä onkin eri asia.
Seksihalu on fyysinen tuntemus, ainakin mulla. Ihmisellä on seksuaalisia tarpeita ja läheisyyden tarpeita. Niillä ei kuitenkaan välttämättä ole mitään tekemistä aitojen tunteiden kanssa. Jollekin kelpaa melkein kuka tahansa yhdeksi yöksi seksuaalisia ja läheisyydentarpeita tyydyttämään.
Tunnen halua ja lievää ihastusta useampaakin miestä kohtaan tällä hetkellä, mutta huomenna voi olla jo toisin. Sillä puolestaan ei ole mitään tekemistä rahan kanssa.
Jos mä olisin sinä, niin hoitaisin itsessäni ensin tuon viestiesi perusteella varmasti jokaiselle selvänä havaittavan draamaprinsessapuolesi, ja vasta sitten lähestyisin miehiä. Nimittäin tuommoisella "tunnetasolla" varustettua naista miehet käyttävät korkeintaan yhteen tarkoitukseen, mikä tietty aiheuttaa sulle epäonnea suhteissasi miehiin, jos siis haet muitakin tunteita kuin vain noita alkuajan ihastuksentunteita.
Edelleen voimme todeta että tulkintataidoissasi on pahasti vikaa. Draamaprinsessaa ei minusta saa tekemälläkään, olen hyvin jalat maassa tyyppi. Minulla ei vain ole tapana asetella elämälle ehtoja ja erotella tunteita aitoihin ja epäaitoihin. Minua ei myöskään yksikään mies ole käyttänyt vain yhteen tarkoitukseen. Koko ilmaisu kertoo aika paljon sinun kokemuksistasi, mutta ei mitään minun kokemuksistani. Minulla ei myöskään ole ollut juurikaan ongelmia suhteissani miehiin. Johtuisiko siitä, että en aseta heille listakaupalla ehtoja täytettäviksi, vaan uskallan pitää epätäydellisistäkin ihmisistä.
Voihan elämänsä viettää odottamalla maahan törmäävää meteoriittia ja murehtimalla sitä etukäteen, mutta miksi. Ehkä eromme on tämä:
Mangusti: "Aurinkoisen päivän jälkeen tulee aina sade."
Minä: "Sateen jälkeen tulee aina aurinkoinen päivä."
Lisäksi se, että minun ei ole pakko löytää ikuisesti kestävää rakkautta hintaan mihin hyvänsä. Sinun laillasi ajattelee ihminen, jolla tuo pakko on ja jota pelottavat kaikenlaiset poikkeamat suunnitelmista.
"Ehkä eromme on tämä:
Mangusti: "Aurinkoisen päivän jälkeen tulee aina sade."
Minä: "Sateen jälkeen tulee aina aurinkoinen päivä.""
Mä sanoisin, että eromme on ennen kaikkea siinä, että mun ei tarvi kysellä voinko paljastaa tunteitani satunnaisesti tapaamalle viiskymppiselle miehelle, koska muuten mulla ei olis mahdollisuuksia häneen. =)
tehnyt sen jo kauan ennen keskustelun alkua :).
Kunhan keskustelin. Oli kevyt heitto ilman tarkoitusta, sitten vain juutuin ihmettelemään miten joku voi nähdä maailman niin tosikkomaisesti ja mustavalkoisesti kuin sinä tunnut tekevän. Minun ajatteluuni eivät kertakaikkiaan sovi tuollaiset aidot tunteet ja muut tunteet jaottelu. Se muuten sopii oikein hyvin draamaprinsessalle, joten taidat kutsua minua nimellä, joka sopii itsellesi. Eivätkö "aidot", "suuret" tunteet ole nimenomaan ylidramatisointia (ja ajattelua, joka kyllä todellakin voi ajaa miehet karkuun)? Minusta aito on jokainen tunne, jonka ihminen tuntee.
uteliaisuuteni heräsi... millä tavoin paljastit tunteesi sille miehelle ja mikä oli hänen reaktionsa?
Juu, kaikki tunteet ovat ihania pumppernakkelimoiskismuiskismukkelis aitoja semmoisia. =) Jopa silloin, kun ne perustuvat "vain" ;) ja ainoastaan seksuaaliselle halulle. Ihan aidolta ne tunteet tuntuu joo, vaikka ne perustuisivatkin vain omiin kuvitelmiin toisesta ihmisestä ja haihtuisivat kuin pieru saharaan, kun näkeekin toisen semmoisena kuin tämä on eikä semmoisena miltä ne ihqut ihastuksen tunteet kertovat hänen olevan.
Aidot tunteet eivät tarvitse dramaattista ilmaisua. Aidot tunteet ovat lähtöisin sydämestä ja totuudesta. Yleensä aidot rakkauteen liittyvät tunteet ilmaistaan hiljaisuudessa. Jos mies kovin suurieleisesti sanoo: Minä rakastan sinua, niin voit kyseenalaistaa hänen tunteensa aitouden. Siinä sulle lisävinkki, ole hyvä. :)
Pinnalliset tai ailahtelevat tunteet aiheuttavat monissa kaikenlaisia tragikoomisia purkauksia ja tekoja, jotka perustuvat lähinnä epätoivolle, ei aidoille ihastuksen tai rakkaudentunteille.
maailmaasi.
Minun tunteeni perustuvat siihen, mitä näen ja koen. Tottakai tiedän, että tunnen vain pikkiriikkisen osan ihmisestä. Mutta jos tunnen pitäväni siitä, mitä tunnen, se on aitoa ja totta. Mitä väliä sillä, jos siitä ei kasvakaan jotain suurta ja ihmeellistä. En minä tarvitse suurta ja ihmeellistä, minulle kelpaa ihan tavallinen hyvä elämä pienine ja joskus vähän suurempine iloineen.
Meillä on tässä nyt se ero, että sinun tunteesi ovat tarkoitushakuisia ja sinusta oikeita vain, jos ne johtavat haluttuun lopputulokseen. Minun tunteeni ovat aina aitoja ja tosia, eikä niihin liity ehtoja. Tunteet voivat muuttua monestakin syystä - myös vuosien yhteiselon jälkeen. Mikä sitten on mielestäsi se raja, milloin tunteet muuttuvat "oikeiksi"? Ja milloin taas "vääriksi"? Täysin keinotekoista on tuollainen. Suorastaan naurettavaa silloin kun joku alkaa luokitella toisten tunteita.
En nyt viitsi kertoa miten kerroin, mutta sen voin sanoa, että mitään tragikoomista ei asiassa ollut. Ei myöskään vastaanotossa :). Sinä nyt vain kuvittelet tietäväsi paljon sellaista, mitä et tiedä. On muuten yksi ikävimpiä piirteitä ihmissuhteessa. Parempi olisi katsella ja kuunnella toista, jotta todella tietäisi eikä vain kuvittelisi. Siinä sinulle neuvo :)
Vielä vertaus tuohon sinun pieru saharaan -logiikkaasi liittyen: Se on yhtä aikuista ja kypsää kuin on lapsen toiminta silloin kun hän syö ensin keittoa hyvällä ruokahalulla, mutta alkaa inhota sitä kun kuulee että siinä oli lanttua. Että se ajattelusi aikuisuudesta.
Täytyy sanoa, että ne tunteet, joita koin miestä kohtaan, jota rakastin ovat mulle huomattavasti arvokkaampia kuin ne tunteet, joita koen jotakin satunnaista ihastusta kohtaan. Ei niin, että ihastumisessakaan mitään vikaa ole. Mutta tosiaan, ne "tunteet" voivat kaikota hyvinkin nopeasti, jos ihmisestä paljastuu esim. se, että hänellä on alko-ongelmia. Myös monesta paljon vähäisemmästä syystä voi mielenkiinto suhteen alkuaikoina kadota hyvinkin nopeasti, se ei paljon vaadi. Olen varma, että olet huomannut itsekin omalla kohdallasi asian, ainakin miehen kohdalla jos ei omallasi.
Mistä päättelit, että suhtaudun ahdasmielisesti suhteisiin, joista ei välttämättä kehity mitään sen kummempaa? Mullahan on tällä hetkelläkin semmoisia suhteita alullaan muutama kpl. Tai oikeastaan ei vielä voida puhua muusta kuin tapailusta. Aika näyttää, kehkeytyykö niistä jostakin jotakin vai ei.
Eikö siinä jotakin vaikeaa jos ei kerran tragikoomista ollut siinä "suhteessanne"? Onko mies kenties varattu?
Enhän minäkään ole väittänyt, että kaikki tunteet ovat yhtä tärkeitä. Olen vain vain väittänyt, että kaikki tunteet - ne pienemmätkin - ovat tunteita, ihan oikeita tunteita. En näe mitään mieltä kieltää niitä ja siten typistää omaa elämäänsä, vaikka se riski onkin olemassa, etteivät ne muuksi kehity.
Tunteminen vaatii tietysti uskallusta, sen hyväksymistä, että kun tuntee, voi tulla satutetuksi. Tai että ne tunteet voivat kuolla. Tottakai se on minulle tuttua. Vaikea tilannehan se on, etenkin silloin kun omat tunteet hiipuvat pois, mutta toisen eivät. Mutta se kaikki on elämää.
Elämää on sekin, että toista ei voi koskaan, ei koskaan oppia tuntemaan niin hyvin, että tietää hänestä kaiken ja sen perusteella voisi tuntea niitä "suuria tunteita". Minusta ainoa keino elää täysipainoista elämää on luottaa omiin tunteisiinsa ja ajatuksiinsa, hyväksyä ne, nauttia niistä ja samalla tietää, että on kyllin vahva selviämään myös pettymyksistä.
Jostain syystä sinä kuvittelet, että tunteiden kertominen on sama asia kuin ikuisen rakkauden vannominen. Minulle se ei ole sitä. Minulle se on niiden tunteiden kertomista, jotka minulla kulloinkin on. Ylidramatisoinnista minua tuskin saa kiinni. Toisaalta en sinun laillasi virittele useita koeluonteisia suhteita yhtä aikaa. Jos en tunne riittävästi tietääkseni ketä kohtaan jotakin tunnen, olen mieluummin yksin.
Ja kyllä, mies on varattu. Ja kyllä, omatuntoni on puhdas.
ei ole kyse vaan niiden tunnistamisesta. Jos tunnen heikohkoa ihastusta jotakuta kohtaan, niin ei mulla ole mitään tarvetta siinä vaiheessa paljastella tunteitani ainakaan verbaalisti miehelle. Eikä mulla ole myöskään tarvetta kysyä mieheltä, että mitä hän tuntee mua kohtaan. Kyllä se mies kertoo sitten, kun tuntee jotakin enemmän. En siis typistä mitenkään tunteitani, vaan elän niitä lävitse sekä tarkkailen ja olen niistä tietoinen.
Järjellä ei voi mitään suuria tunteita saada aikaiseksi. Et ymmärrä alkuunkaan mistä olen tässä koko ajan puhunut. En yritä saada suuria tunteita aikaiseksi kenenkään kanssa, ne tulevat jos tulevat ja sitten kun tulevat. Järjellä voin auttaa itseäni valitsemaan hyvän miehen itselleni ja erottamaan epäsopivan miehen sopivasta. Järjen käyttö ei ole kiellettyä vaan suotavaa elämässä.
Miten niin kuvittelen, että tunteiden kertominen on ikuisen rakkauden vannomista? Ei tietenkään ole. Kukapa tietää kuinka pitkään ihastus tai rakkaus kestää. Mielestäni on vain liian aikaista paljastella tunteitaan suhteen alkuvaiheessa, koska se saattaa pelästyttää toisen osapuolen ja ihan turhaan. Moni mies pelästyy, jos kokee että nainen haluaa edetä liian nopeasti hänen mielestään. Vaikkei nainen edes tarkoittais sitä, niin mies helposti tulkitsee sen niin. Samoin nainen, jos mies kertoo tunteistaan liian aikaisin, eikä nainen ole samalla tunteiden tasolla vielä menossa. On siis pelkästään järkevää hieman lykätä tunteista puhumista ja vain rauhassa tutustua.
En tarkoituksellisesti virittele monia suhteita yhtä aikaa, mutta jos niitä sattuu tulemaan kohdalle samaan aikaan, niin miksi en voisi tapailla useampaa kerrallaan? Jos lupaudun treffeille miehen kanssa, se ei tarkoita sitä, että alan seurustella välittömästi hänen kanssaan. Semmoista tapahtui lähinnä teini-iässä, jolloin seurusteli seurustelun vuoksi - kokemuksia saadakseen. Mulla on ihan tarpeeksi seurustelukokemuksia, joten en seurustele kenenkään kanssa, ennen kuin tuntuu siltä, että tuossa on ihminen jonka kanssa haluan olla vakavammassa suhteessa. Tapaileminen on vasta tutustumista ja katsomista, että haluaisiko jonkun kanssa edetä seuraavalle tasolle.
En oikein ymmärrä, että mitä sait siitä, kun tunnustit varatulle miehelle tunteesi? Ei mene mun jakeluun. Ellet sitten halua rikkoa hänen suhdettaan.
se oli kaukana siitä. Siksi se olikin liian arvokasta peitettäväksi ja kiellettäväksi. En silti kuvittele, että se välttämättä on jotakin ikuisesti kestävää.
Mitäkö sain? Sain ilon kertoa jotakin hyvää toiselle ihmiselle. Sain nähdä ilon hänen silmissään. Sain säästettyä itseni jossittelulta, mitä jos kuitenkin olisin kertonut. Hänen suhdettaan en halunnut enkä halua rikkoa. Mutta jos se minusta riippumatta rikkoutuu, haluan hänen tietävän, mitä ajattelen ja tunnen. Mitään ratkaisuja en ole häneltä vaatinut, en yhtään kysymystä kysynyt. Hän osaa kyllä tehdä omat ratkaisunsa ihan itse.
nuorena tyttönä kaukaa ihastunut varattuun mieheen, mutta enää en viittis haihatella kenenkään perään. Se oli tavallaan turvallista olla ihastunut semmoiseen, mistä ei olis mitään koskaan voinut tullakaan. En ollut silloin valmis suhteeseen kenenkään kanssa.
Varatut miehet kannattaa jättää väliin. Vaikket sä itse haluakaan rikkoa hänen suhdettaan, niin ehkä sä kuitenkin haluat, että hän itse rikkoisi sen sun puolesta. ;) Jos järjen avulla ei voi herätellä tunteita, niin sen avulla voi oikein hyvin sammuttaa niitä. Mulla tulee arvot ja luonnekin vastaan tässä asiassa. Ensinnäkään en piruuttaankaan soisi varatulle miehelle sitä iloa, että kävisi viettämässä herkkiä hetkiä kanssani ja sen jälkeen menisi "kiltisti" taikaisin vaimonsa luokse. :) Toiseksi, mä en haluais että varattuna ollessani joku nainen yrittäisi edes 'passiivisesti' viedä mun miestäni (tekemällä itseään tykö), joten en tee sitä itsekään kenellekään naiselle.
Maailmassa on ihan liikaakin pettämistä ja mun mielestä meidän naisten tulee olla solidaarisia toisiamme kohtaan eikä auttaa tai tehdä miehille helpoksi pettämistä.
Mut jokainen valitsee tietty itse omat arvonsa ja sanoisin jopa että tunteensa.
Tunteminen ei ole pettämistä eikä tunteiden kertominen pettämiseen houkuttelua. Eikä edes houkuttelu johtaisi mihinkään, jos kaikki siellä toisaalla on kunnossa. Aika erikoinen tuo "hän rikkoisi suhteensa puolestani" -ajatus. Nimenomaan hän sen voisi rikkoa, tai hänen vaimonsa. Minä en ole osa sitä suhdetta, joten minä en sitä voisi rikkoa vaikka haluaisin.
Tottakai minä sisimmässäni toivon, että kuvio voisi muuttua. Turha minun on hurskauden nimissä muuta itselleni tai kenellekään muullekaan valehdella. Ajatukset ja tunteet ovat kuitenkin eri asia kuin teot. Lisäksi suhteen lopettaminen ja uuden aloittaminen on täysin eri asia kuin pettäminen. Se pitäisi jokaisen ihmisen aikuisiässä jo ymmärtää.
Eikä mikään suhde voi muuten perustua siihen luuloon, ettei muita ottajia jommalle kummalle tai molemmille olisi. Johonkin muuhun sen täytyy perustua. En myöskään näe minään ihanteena pysymistä ikuisesti samassa suhteessa, jos se suhde ei toimi. Myös itselleen täytyy olla uskollinen. Eivät kaikki liitot ole kovinkaan onnellisia. Minusta on reilua ja rehellistä kertoa toiselle, että kiinnostusta ja tunteita häntä kohtaan on. Miehetkin ovat aikuisia ihmisiä, jotka osaavat tehdä oikeita ratkaisuja. Ei meidän naisten tarvitse heitä paimentaa.
jos se mies on jo viimeisiä vetelevässä suhteessa, niin nythän hänellä on valmiiksi uusi nainen odottamassa, jos haluaa muutosta elämäänsä. Miehet siirtyvät usein suhteesta toiseen "saumattomasti". Välivaiheet voivat olla hyvin ikäviä: asunnon hankkiminen ja kalustaminen, yksin eläminen kun on tottunut seuraan, ruoan laittaminen, pyykin peseminen kun on tottunut siihen, että arki sujuu leppoisasti eli vaimo hoitaa suurimman osan kotihommista. Näinhän varsinkin 50-vuotiaiden kohdalla on. Siksipä jos vaihto uuteen "valmiiseen suhteeseen" voi tapahtua lennossa, niin mies voi rohkaistua eroon. Riippuu varmaan siitäkin, onko lapsia ja miten sukulaiset ja ystävät suhtautuisivat eroon. Siinä on riskinsä, joita ukkomies pohtii mielessään. Onhan niitä tapauksia, joissa mies menettää ystävänsä ja lapsensakin erossa. Kaiken lisäksi jos uusi suhde kariutuukin, niin mies jää yksin tyhjän päälle. Luulen, että mies on riskin ottaakseen oltava todella rakastunut naiseen tai todella kypsynyt omaan suhteeseensa.
kirjoitit. Eihän ero ja lähtö edes huonosta suhteesta ole kenellekään helppo. Siinäkin olet oikeassa, että minä todellakin olisin valmis yrittämään tämän miehen kanssa, vaikeuksista huolimatta.
Sitä en sen sijaan ymmärrä, että sinusta lähtö huonostakin liitosta tuntuisi aina olevan huono asia. Miksi? Sitäpaitsi vaikuttaa siltä kuin olettaisit miehen jotenkin järjestelleen varavaihtoehtoa. Väärin oletat, mitään sellaista hän ei ole tehnyt. Onko sinun jotenkin vaikea hyväksyä ajatusta, että joku mies voisi ihan oikeasti ja vilpittömästi pitää jostakin naisesta? Sinulla ei taida olla kovin onnistuneita suhteita takanasi?
Voit kuitenkin lakata murhehtimasta. Minä en tiedä onko miehen liitto onnellinen vai onneton. Hänen vuokseen toivon, että onnellinen. Emme ole siitä puhuneet. En odota mitään tapahtuvaksi, mutta iloitsen, jos saan häneen joskus paremmin tutustua. En todellakaan käsitä miksi minun pitäisi järkeillä tunteeni kuoliaaksi. Keneltä se on pois, että minä hänestä pidän ja sen hänelle myös kerroin? Miksi elämä pitäisi väkisin vääntää joksikin muuksi kuin mitä se on? Varsinkin, kun se on hyvää juuri näin.
"Sitä en sen sijaan ymmärrä, että sinusta lähtö huonostakin liitosta tuntuisi aina olevan huono asia. Miksi?"
Huonosta liitosta kannattaa mielestäni ehdottomasti lähteä. Olet siis tulkinnut tämän asioita omien ajatusmalliesi mukaan, et minun.
"Sitäpaitsi vaikuttaa siltä kuin olettaisit miehen jotenkin järjestelleen varavaihtoehtoa. Väärin oletat, mitään sellaista hän ei ole tehnyt."
Miten ihmeessä voisin tietää, mitä kyseinen "miehesi" on järjestellyt tai ollut järjestelemättä? Tämä on taas sun omien ajatustesi tulosta vain. Siitä olen kuitenkin varma, että ukkomies miettii eron plussat ja miinukset tarkkaan järkeään käyttäen - luultavasti enemmän kuin nainen vastaavassa tilanteessa. Naiset ovat tunteidensa vietävissä huomattavasti helpommin kuin miehet. Ellei mies siis ole korviaan myöten rakastunut.
"Onko sinun jotenkin vaikea hyväksyä ajatusta, että joku mies voisi ihan oikeasti ja vilpittömästi pitää jostakin naisesta? Sinulla ei taida olla kovin onnistuneita suhteita takanasi?"
Mistäköhän tämäkin epäloogisuus mieleesi putkahti? Ei voi muuta kuin ihmetellä ajatuskulkuasi. Mulla ei siis ole mitään vaikeuksia hyväksyä ajatusta, että esim. joku varattu mies voisi ihan oikeasti ja vilpittömästi pitää esim. minusta. Mitäs vaikeeta tuossa olis hyväksyä? =) Koen miesten pitävän minusta ihan oikeasti ja vilpittömästi ja mulla on siinä mielessä onnistuneita suhteita takanani, että olen saanut kokea molemminpuolista rakkautta ja välittämistä. Ne ovat kuitenkin kaikki päättyneet jossakin vaiheessa. Ehkä se on sinusta merkki epäonnistumisesta?
"Voit kuitenkin lakata murhehtimasta. Minä en tiedä onko miehen liitto onnellinen vai onneton. Hänen vuokseen toivon, että onnellinen. Emme ole siitä puhuneet. En odota mitään tapahtuvaksi, mutta iloitsen, jos saan häneen joskus paremmin tutustua. En todellakaan käsitä miksi minun pitäisi järkeillä tunteeni kuoliaaksi. Keneltä se on pois, että minä hänestä pidän ja sen hänelle myös kerroin? Miksi elämä pitäisi väkisin vääntää joksikin muuksi kuin mitä se on? Varsinkin, kun se on hyvää juuri näin."
En murehdi varsinkaan tuntemattomien ihmisten vuoksi. Harvoin muuten ylipäätään murehdin mistään: asioihin löytyy aina ratkaisu. En vain ymmärrä, miksi koet ukkomiehen perään haihattelussa olevan jotakin tavoittelemisen arvoista? Mä en muutenkaan jaksaisi odotella jotakin miestä, että josko hänen tunteensa heräisivät ja josko hän jättäisi vaimonsa. Elämä on liian lyhyt odottelemiseen. Yksipuolinen ihastus tai vaikeat tilanteet esim. varatun miehen kanssa eivät ole koskaan oikein saaneet mua "kuumaksi". =)
"... jos se mies on jo viimeisiä vetelevässä suhteessa, niin nythän hänellä on valmiiksi uusi nainen odottamassa, jos haluaa muutosta elämäänsä. Miehet siirtyvät usein suhteesta toiseen "saumattomasti". Välivaiheet voivat olla hyvin ikäviä: asunnon hankkiminen ja kalustaminen, yksin eläminen kun on tottunut seuraan, ruoan laittaminen, pyykin peseminen kun on tottunut siihen, että arki sujuu leppoisasti eli vaimo hoitaa suurimman osan kotihommista. Näinhän varsinkin 50-vuotiaiden kohdalla on."
Kyllä tuo kirjoittamasi antoi aika hyvän kuvan siitä, minkä oletit tilanteen olevan. Sekä aiemmat "tietosi" siitä, mitä muiden tunteet ovat tai eivät ole. Olen kuitenkin pelkästään iloinen, jos minä tällä kertaa tulkitsin väärin. Osoittaisi, että ajattelusi ei sittenkään ole aivan niin kaavamaista kuin miltä se on vaikuttanut.
Kaavamaisuuteen tosin viittaa taas tuo "haihattelu" ja "odottelu". Minä en haihattele enkä odottele mitään. Minä elän elämääni. Ymmärrän näkemyksesi tapauksessa, jossa joku epätoivon vimmalla etsii miestä rinnalleen. Minä en niin tee. Viihdyn omassa elämässäni juuri näin kun se on. Kun kohdalle osui kyllin kiinnostava mies, olisin ollut (olen) valmis muuttamaan elämääni. Siinä kaikki. Minusta elämä on liian lyhyt ja liian arvokas tungettavaksi valmiisiin kaavoihin ja malleihin. Minä hyväksyn elämän sellaisena kun se vastaan tulee ja pidän siitä juuri sellaisena. Minun elämäni ei tarvitse mennä minkään suunnitelman mukaisesti. Siksi sitä - eikä omia tunteitani - tarvitse väkipakolla muuttaa ja muokata muuksi kuin mitä ne ovat.
Viittasin kirjoituksellani tähän kohtaan: "Miehetkin ovat aikuisia ihmisiä, jotka osaavat tehdä oikeita ratkaisuja. Ei meidän naisten tarvitse heitä paimentaa."
Enhän mä voi tietää, mikä miehen tilanne on jos edes sinä et tiedä sitä. Jos tarkoittaa sitä mitä jos tarkoittaa. Jos miehellä on mainitunlainen tilanne elämässään, niin hän saattaa tehdä ratkaisun ja lähteä suhteestaan. Jos ei ole, niin eihän hänellä silloin ole mitään ratkaisua tehtävänään. Hyvänen aika sentään.
Mun mielestä varatun miehen perään haikaileminen ja tunteilu on yhtä tyhjän kanssa. Jotenkin epätoivoista ja epäarvostusta itseään kohtaan. Tietty, jos säkin olet jo valmiiksi varattu ja haluat vaihtelua elämään, niin nuo ihastuksentunteet voivat olla sitä sulle. Pakoa arjesta tms. Mä elän mieluummin todellisuudessa ja varatun miehen kohdalla se on se, että hän on varattu eikä mun sinkkuna ole mitään järkeä tuhlata häneen tunteitani. Järki on siis hyvänä apuna myös tunneasioissa.
"Mä elän mieluummin todellisuudessa ja varatun miehen kohdalla se on se, että hän on varattu eikä mun sinkkuna ole mitään järkeä tuhlata häneen tunteitani. Järki on siis hyvänä apuna myös tunneasioissa."
Tuossahan taas yksi ero välillämme onkin. Minä olen kiinnostunut aidosta, oikeasta, olemassa olevasta ihmisestä ja pidän hänestä. Sinä olet kiinnostunut suhteesta jonkun miehen kanssa. Minusta minun tunteeni perustuvat nimenomaan todellisuuteen, sinä taas etsit järkeillen jotain tietynlaista suhdetta. Ei siinä mitään, niinkin voi tehdä. Minä vain en ole niin parisuhdeorientoitunut. Minä pidän enemmän ihmisestä kuin parisuhteesta parisuhteen vuoksi.
Minulle hyvät tunteet ja arvostus toista ihmistä kohtaan eivät myöskään todellakaan ole tuhlaamista. Koita nyt ymmärtää, että kaikkien ihmisten tunteet eivät ole tarkoitushakuisia. Joiden ihmisten tunteet ovat juuri sitä mitä ovat, rehellisesti.
Eiköhän lopeteta tämä. Olen entistäkin iloisempi kyvystäni elää elämääni aidosti, kuvitelematta että elämää voi täysin hallita. En edes ymmärrä miksi pitäisi. Järjellä on paikkansa ihmiselämässä, mutta tunteiden tuhkahduttaminen järkeen vedoten on joko laskelmointia tai tunneköyhyyttä.
Ollaan tosiaankin hyvin erilaisia, mutta mitäs se haittaa? Kyllä mäkin olen ensisijaisesti kiinnostunut aidosti ja oikeesti miehestä, mutta jätän silti varatut ihan suosiolla väliin. =)
Hyviä jatkoja ja toivottavasti saat mitä haluat. Tai siis jos ylipäätään haluat muuta kuin niitä aitoja ja ihania tunteita saavuttamattomia miehiä kohtaan.
Kaavamaisen ajattelusi kuitenkin paljastit vielä kerran: Olen mielestäni puhunut koko ajan miehestä, en miehistä. Ihan ensimmäinen varattu on, jota kohtaan olen näin tuntenut. Mutta turha kai tätä enää selittää, sinulle ei näytä yksi mies toisesta miehestä eroavan, kunhan sopivat kriteerit täyttyvät ja asia on järjellä selitettävissä. Tunteeseen se järjen ylikorostaminenkin tosin perustuu. Pelkoon nimittäin, tunteiden pelkoon tai sen pelkoon, ettei hallitse tunteitaan. Miksi ne muuten pitäisi kieltää ja tappaa?
Varattuun mieheen kohdistuvien tunteiden unohtaminen ei ole muuta kuin viisautta. Varattuun tai varattuihin miehiin ihastuminen on merkki siitä, että pelkää suhdetta vapaan ja saatavissa olevan miehen kanssa. Samoin se on merkki draamaprinsessuudesta: varattu mies herättää jännittäviä ja kutkuttavia tunteita draamaan taipuvaisessa naisessa kun taas tasapainoinen nainen kokee mieluummin terveitä rakkaudellisia tunteita mieheen, jonka kanssa suhteesta voisi tullakin jotakin. Saavuttamaton tai muuten vain vaikea tilanne ei vedä puoleensa, toisin kuin epätasapainoista "tunnekimppua".
:D :D
Sinä todellakin luulet tietäväsi kaikesta kaiken!
Elämä minua kaltaisiltasi varjelkoon! Toivottavasti paljastat niille etsimillesi miehillekin todellisen besserwisserluonteesi ajoissa... muuten tulee heitä sääli.
elämä sinua ja myös sen varatun miehen vaimoa (sinun kaltaisiltasi). :D