Lusikat jakoon?

Eli. Lyhkäisesti. En tiedä pitäisikö 4 vuoias suhteemme lopettaa. Tyttöystäväni ei tätä halua mutta itse en ole niin varma. Olen jatkuvasti vihainen hänelle (ja kaikille muille) ja tiuskin hänelle koko ajan. Tiedän tekeväni väärin, hän kun ei ole tehnyt mitään väärää tai pahaa minulle tai yleensäkään kenellekään muulle.

Syytä käyttäytymiselleni en tiedä mutta tuntuu siltä kuin rakkauteni häneen on hiippumassa. Jopa jo loppu. Edes hänen itkunsa ei enää "hetkauta" minua. Olen alkanut saamaan tajuttomuuskohtauksia stressistä ja pahasta olosta, jonka tämä suhde aiheuttaa.

Toisaalta välillä naureskelemme ja joskus on jopa mukavaa. MIssä vaiheessa olemme siinä pisteessä, että suhde on vain päätettävä, vai on vain yritettävä jos tämä tästä vielä valoksi muuttuisi? Hän on ensirakkauteni enkä haluaisi häntä jättää koska hän haluaa jatkaa. Toisaalta tekisi mieli kuunnella itseä välillä...
21040
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

No jos et rakasta niin lähde menemään, mutta noi sun fiilikset kuullostaa siltä että olet jotenkin kamalan stressaantunut. Et taida nähdä metsää puilta...Oletko varma että tyttöystäväsi on kaiken tämän stressin aiheuttaja. Lähde yksin mökille viikoksi miettimään asioita ja etenkin niitä asioita jotka sinulle ovat tärkeitä.

Äänestä

Jos on loppu se on loppu. Jos ei niin ei

Mikäli Susta tuntuu ettei tulevaisuutta ole, tee palvelus Molemmille ja lopeta suhde. Älä tuhlaa enempää kummankaan aikaa. Tuskin tyttökaverisikaan haluaa, että olet hänen kanssaan vain koska et halua satutta tmv.

Jossain vaiheessa vain täytyy herätä todellisuuteen... mielellään ennenkuin on se punainan tupa, perunamaa, kaksi lasta ja kultainen noutaja.

Itsellä "wake up call" kun huomasin ettei enää ollut toista ikävä, vaikka erossa jouduimme hetkiä olemaan... tunteettomuus ja empaattisuuden puute pisteenä iin päälle

Äänestä

Kommentoi aloitusta


B-- kirjoitti:

Eli. Lyhkäisesti. En tiedä pitäisikö 4 vuoias suhteemme lopettaa. Tyttöystäväni ei tätä halua mutta itse en ole niin varma. Olen jatkuvasti vihainen hänelle (ja kaikille muille) ja tiuskin hänelle koko ajan. Tiedän tekeväni väärin, hän kun ei ole tehnyt mitään väärää tai pahaa minulle tai yleensäkään kenellekään muulle.

Syytä käyttäytymiselleni en tiedä mutta tuntuu siltä kuin rakkauteni häneen on hiippumassa. Jopa jo loppu. Edes hänen itkunsa ei enää "hetkauta" minua. Olen alkanut saamaan tajuttomuuskohtauksia stressistä ja pahasta olosta, jonka tämä suhde aiheuttaa.

Toisaalta välillä naureskelemme ja joskus on jopa mukavaa. MIssä vaiheessa olemme siinä pisteessä, että suhde on vain päätettävä, vai on vain yritettävä jos tämä tästä vielä valoksi muuttuisi? Hän on ensirakkauteni enkä haluaisi häntä jättää koska hän haluaa jatkaa. Toisaalta tekisi mieli kuunnella itseä välillä...

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu