Olemme eläneet avoliitossa kohta 4 vuotta. Viimeinen vuosi on ollut sellaista kiikun kaakun heilumista. Riidellään pienistäkin asioista, ja isoista oikein kunnolla. Meillä on 2 lasta, ja tuntuu, että hekin jo kärsivät.
Minä olen valmis eroamaan, mutta tällaisen suhteen jälkeen ei mielestäni vain sanota toiselle "jätän sut" vaan molempien pitää olla samaa mieltä.
Mun mies vaan tuntuu pelkäävän yksinoloa, eikä siksi "uskalla" erota. Tuntuu niin raastavalta elää saman katon alla, nukkua samassa sängyssä, syödä saman pöydän ääressä kun ärsyttää toisen pärstä niin julmetusti. Mitkä olisi ne oikeat sanat, joilla saisin miehen luottamaan omaan kykyynsä pärjätä yksin?? Muita samassa tilanteessa olevia?
Minä olen valmis eroamaan, mutta tällaisen suhteen jälkeen ei mielestäni vain sanota toiselle "jätän sut" vaan molempien pitää olla samaa mieltä.
Mun mies vaan tuntuu pelkäävän yksinoloa, eikä siksi "uskalla" erota. Tuntuu niin raastavalta elää saman katon alla, nukkua samassa sängyssä, syödä saman pöydän ääressä kun ärsyttää toisen pärstä niin julmetusti. Mitkä olisi ne oikeat sanat, joilla saisin miehen luottamaan omaan kykyynsä pärjätä yksin?? Muita samassa tilanteessa olevia?
Vastaukset 8
Vanhimmat
sun on vaan jätettävä se vätys.
Me tehtiin niin että lasten takia muutettiin erilleen ettei lasten tarvii kuunnella riitelyä.Siitä sitten vaan irrottautumaan...Voihan olla että mieli muuttuu kun ei tarvii jatkuvasti toisen pärstää katella.
Per. . . ....n ja kotiin äidinluo.Lopeta äidinkorvikkeena oleminen.Pärjäät paremmin lastenkanssa.Ei ole sinun murhe saada äiä tajuamaan!!!!
että minkähäntakia sellaisen pärstäkertoimen valitsit lastesi isäksi, ettei vaan ihan alkohumalassa olisi sitä lasta hommattu?????
Yksi keino on kerro miehelle miten te molemmat voitte aloitta alusta ja eikö hän halua parempaa? Esim naista joka rakastaisi häntä kun jumala, selitä että nyt et ite sitä pystyt antaman. Ole myös rasittava, masentava, tylsä ja itkupilli. Koko tämä show oikeasti toimii, ei mies jää kauan sellaista kattoman, pitää hän hänen pippelin parasta ajatella. kyllä se lähtee ja huomaat miten äkkiä :)
Luepa tämänpäiväinen HS, siellä on kolumni just noista tämän päivän "miehistä". Eli lyhyesti sanottuna siinä lukee, että tulee tasan heti ongelmia, kun lapsi syntyy. Nykyajan mies-pojat ovat niin avuttomia (lapsia) itsekin pitkälle ns. aikuusuuteen, että eivät osaa mitenkään sopeutua siihen, että perheessä on toinenkin (tai kolmas sinun tapauksessasi) "lapsi"
Heitä se renttu jo kasvamaan. Jos jäät kuuntelmaan sen valituksia, niin saat kuunnella niitä seuraavat 20 vuotta. Ei Suomessa kukaan nälkään kuole. Herranen aika - sen PITÄISI olla aikuinen mies.
Lähetä vaikka äidilleen, jos ihan umpiavuton on.
"Minä olen valmis eroamaan, mutta tällaisen suhteen jälkeen ei mielestäni vain sanota toiselle "jätän sut" vaan molempien pitää olla samaa mieltä."
"Mun mies vaan tuntuu pelkäävän yksinoloa, eikä siksi "uskalla" erota. "
Eikö tuo ole kyllä aika ristiriitaista. Sinähän se tässä vastuuta välttelet jos kerran ero on väistämätön.
Mulla oli omassa avoerossa ihan sama juttu, avovaimo sanoi jälkikäteen, että pitkitti eroa kun pelkäsi etten pärjää yksin ja oli muutenkin tuota mieltä kuin sinä. Lopulta jouduin yksin tekemään sen lopullisen päätöksen kun toinen vaan empi (eli arpoi että jatketaanko vai ei).
Meidän näkemyserot johtuivat siitä, että minä olen optimisti, eli uskoin että kyllähän tämä tästä. Tuosta taas avokki ilmeisesti päätteli, että pelkään yksinoloa.
En tiedä onko tässä kyse tästä vai jostain muusta, mutta et sinäkään kyllä mielestäni mikään vastuunkantaja ole, jos kerran tarvitset eroon toiselta hyväksynnän. Teillä varmasti nuo lapsetkin painaa vaakakupissa, itse en eroaisi ja rikkoisi perhettä, ellei jotain todella vakavaa tapahtuisi.
"Mitkä olisi ne oikeat sanat, joilla saisin miehen luottamaan omaan kykyynsä pärjätä yksin??"
Kannattaisi mielummin miettiä niitä asioita, joista saat enemmän kanttia tehdä se päätös ihan itse.
Jollekin terapeutille, ei noin vaan saakaan erota. Onhan teillä lapsetkin.. Mieti itteäsikin onko siinä jotain korjattavaa. Mene "peilin" eteen,,, mieti, Ero on kova juttu elämässä. Kokeiles joskus, että olet riitatilanteessa passiivisesti hiljaa...