Olet vienyt jalat altani, en pysty ajattelemaan mitään muuta kuin sinua. Olet vastannut tunteisiini, mutta olet toisen. Enkä anna sinun pettää häntä kanssani mutta olen hulluna sinuun. Haluan sinut, en ketään muuta mutta kysymys kuuluu haluatko sinä minut tarpeeksi kovin..?
Onko se väärin?
ihastunut1
282963
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
...päin menee tämä ihastus ? ;)
Ketjun aloitus olisi voinut olla kirjoittamani. Olet ajatuksissani. :)
naiselle vai miehelle? naiselta vai mieheltä?
Meille kaikille löytyy ihastuksen kohteita kyllä vähän väliä. Jos tiedät, että oma kohteesi ei ole vapaa, peräänny ennen kuin olet nesteessä kurkkuasi myöden. Ihastus laimenee, kun lopettaa sen "ruokkimisen".
kyynisiä ihmisiä löytyy aina joka nurkalta. loppuu kun lopettaa ruokkimisen? eihän se mee aina noin. se on ihan tilanteesta kiinni, miten ja millon se loppuu. ja asiat voi aina muuttua. jos eilen oli näin niin huomenna voikin olla jo toisin. se on vaan nähty.
Loppuu, ei lopu, loppuu... Mutta kun takinkääntäjän edesottamukset pyörittää yleensä sivussa monen muunkin ihmisen elämää, ehkä siksi kannattaisi päättää, kuinka päin takkiansa haluaa pitää.
väärässä oletkaan!
että voikin joku olla väärässä, jotenkin musta tuntuu, että todellisia ihastuksia tulee pari kertaa elämässä....tosin en voi olla varma, eihän etukäteen voi tietää, mutta kuitenkin
minäkin ihastuin varattuun ja olen myös varattu. Minkä niille tunteilleen voi?
tilanteeni on tästäkin monimutkaisempi. Itse olen vapaa ja ihastunut varattuun (ollut jo varmaan puolivuotta) ja nyt kun yksi vapaa nainen on selkeesti kiinnostunut minusta tämä varattu nainen on sika mustasukkainen siitä vaikka itse ollut varattu jo puolivuotta.
Itse olen ollut vapaa koko sen ajan. Tietty itsekin pidän hänestä siis tästä varatusta ja olen monen mielestä paljon komeempi, mukavampi ja ystävällisempi muita kohtaan kuin hänen oma mies, mutta en ikinä ole antanut ymmärtää mitään tai luvannut mitään.
Johan olisi maailma mallillaan, jos lähdettäisiin siitä, että minkäs niille tunteilleen voi! Joka tuuleen kylvää, se myrskyä niittää. Näin tunnetun sanonnan mukaan. Siis tuulta purjeisiin, myrskyn aikana ei sitten kannata valittaa.
tuosta vapaasta naisesta?
Kehuskelitko? ja onko se oikein tuota vapaata naista kohtaan?
ihmisen, joka tunteensa kieltää.
samassa työpaikassa ja ihan näköyhteyden kautta hän näkee kun tämä toinen nainen hymyilee ja juttelee minulle iloisena. Tämä varattu on kuin myrkyn niellyt kun juttelen tämän toisen kanssa, en voi olla varma, mutta tuntuu siltä. Meillä selkeesti menee ihan kivasti tämän toisen kanssa tai siis minusta tuntuu, että hän pitää minusta ja toivoisi, että tekisin jonkin aloitteen hänen suuntaansa.
Mitä tulee tähän varattuun. En vain kehtaa yrittää iskeä ketään varattua tarkoituksella, niin en kauheasti pysty tekemään mitään aloitteita muuta kuin pakolliset moi tms... Toisekseen en minä edes haluaisi ketään sellasta naista, joka tuosta vaan jättää poikaystävänsä minun takiani.
Olen puolivuotta odotellut ja toivonut, että tulisi jotain tämän varatun kanssa, mutta miksi sitä pitää tässä vaiheessa mennä ihmeelliseksi kun alan kehittää jotain jonkun toisen kanssa. Miksei sitä voi tajuta, etten vaan kehtaa jutella iskutarkoituksessa kenellekään varatulle. En todellakaan halua loukata ketään en edes tämän naisen poikaystävää, sillä että vien hänen naisensa vaikka siihen pystyisinkin.
En minä koskaan ole ollut mikään "Apinamies" tai putkiaivo, joka ajattelee vain omia tarpeitaan vaan ajattelen aika paljon muita ja se, että jos joudun loukkaamaan jotain tekee minut surulliseksi. Sen takia tämä onkin niin vaikeeta kun välitän aika paljon tästä varatusta.
mielikuvituksissa ihastuksiaan sängyssä parannettavaksi perhesuhteita.
Se on vaan minun käsitys, anteeksi, en halua ketään loukata.
No se mustasukkaisuus on tunne siinä missä ihastuminenkin. Kummallekaan ei ehkä mitään voi, mutta kummankaan ei tarvitse antaa viedä ja johtaa tekoihin.
Kylmä totuus on että varatulla ja sinulla on omat elämänne, eikä sinun tarvitse tuntea vastuuta hänestä ja hänen tunteistaan ihan noin paljoa kuitenkaan! Varatun pitää setviä omat tunteensa ensisijaisesti suhteessa siihen omaan elämäänsä, siihen osaan johon sinä et kuulu ollenkaan. Voitko sinä muka olla mustasukkainen hänestä ihan tekojen tasolla, no et voi. Et voi oikeasti sekaantua hänen elämäänsä ennenkuin saat häneltä siihen luvan, ihan turhaa annat hänellekään valtuudet sekaantua sinun päätöksiisi.
Jos et edes halua naista joka pystyy jättämään poikaysävänsä noin vain niin eiköhän päätöksesi ala olla jo aika valmis, päätti se varattu sitten omalta kohdaltaan elämässä ihan miten vaan? Jos se ei jätä poikaystäväänsä et ikinä saa häntä, mutta jos jättää niin sekään ei ole hyvä.
Mistäs tiedät ettei varattu ole taistellut oman liittonsa puolesta sen puoli vuotta ja vaikka näkemisesi toisen kanssa olisikin hänelle myrkkyä niin oikeasti ja lopulta asia toisi hänellekin helpotuksen?
"Päätökset on tehty, nyt ne on vain pidettävä...."
"Mistäs tiedät ettei varattu ole taistellut oman liittonsa puolesta sen puoli vuotta ja vaikka näkemisesi toisen kanssa olisikin hänelle myrkkyä niin oikeasti ja lopulta asia toisi hänellekin helpotuksen?"
olla toivomatta, että ei olisi mitään.
Pelkään jutella tälle henkilölle, koska pelkään, että olen ihan läpinäkyvä kun koen aina sellasia tunteita hänet nähdessäni, että tuntuu, että koko keho räjähtää ihan justiinsa.
Totuus on se, että tämä henkilö on saanut minut aika sekaisin ja vihaan häntä sen takia. Vihaan häntä koska rakastan häntä, haluan loukata häntä mitä ihmeellisimmillä tavoilla. Rakastan häntä samaan aikaan, koska voin tuntea hänen takiaan tällä tavalla. Hullua tämä on, mutta näin se vain on.
Toisaalta järjellä ajatellen ei kukaan empaattinen, herkkä ja kiltti ja tämä henkilö on minun mielestäni juuri tosi herkkä voi loukkaantua siitä, että toinen on häneen ihastunut. Toisaalta pelkään sitä, että hän pitää minua ihan looserina kun en koskaan tee mitään aloitteita ja en ole tehnyt pitkään aikaan.
Ehkä minun pitää tehdä joku aloite ja jos hän nauraa minulle niin sitten hän ei ollut sellainen kuin oletin ja voin tehdä katoamistemput koko paikkakunnalta. :D :D
tuon vapaan tulos, hän sinua ravitse ja
sinä ravitset sitä varattua.
Ketju reaktio!
Jos katsoisit tuon vapaan kanssa
oikea energia - oikealle ihmiselle.
Äläkä ole vihainen - hymyile!
Ensin vihaat - sitten tulee syyllisyyden tunne.
Kaikki kielletty vetää itsensä niin kuin tuo
varattukin.
Jatkaa hyvä ihminen elämää
ja hymyile platoniselle rakkaudelle/ varatulle/
ja joka on kokenut paljon, ymmärtää. Jospa hän ymmärtää enemmän kuin arvaatkaan?
ei tiedä tästä varatusta.
Kai varatun pitäisi olla fiksu
tai purkaako vihaa häneenkin ja mustamaalaa?
Itse kyllä näin tänään yhden rouvan
huh en ole missään tekemisessä hänen kanssa,
mutta mistä tuo viha?
Kuulostaa siltä että keskiajalla koko eukko olisi jo poltettu roviolla.... ;-D
Jos oikein todella ajattelet että pystyisit varatun "viemään" jos niin vain haluaisit, niin eiköhän se varattu ole jo sellaisessa sopassa ettei siitä ihan kivuitta selviä teki miten päin vaan. Jos siis haluaisit sen vapaan niin ei sen varatun tuntemukset pitäisi antaa estää, siihen sattuu jokatapauksessa, ei siltä voi välttyä. Kyllä se kaikki ohi menee vielä jonain päivänä.
Itse siis kannustaisin sinua kyllä vapaiden luokse... Tosin kuulostaa hieman pahalta...
Ei sille vapaallekaan ole oikein olla mikään "varasuunnitelma". Pidäthän hänestäkin paljon?
Toisten liittoja pitäisi kunnioittaa, silloinkin kun liitossa olijat eivät näyttäisi tajuavan omaa parastaan eikä paljon mitään muutakaan. Se on kuitenkin kahden kauppa, ja vain niiden kahden se tulisi myös tarvittaessa lopettaa.
Edustan tässä tosin vähemmistöä ainakin tällä palstalla, sillä useimmat tuntuvat odottelevan vain merkkiä ihastukseltaan? En sitten tiedä mikä heillä on matka sanoista tekoihin? Mutta siis vaikuttaisi siltä että aloitteesi saisi todennäköisemmin lämpimän kuin torjuvan vastaanoton vaikka kohde onkin varattu, jos näihin tämän palstan tarinoihin on uskominen...
Muista nyt kuitenkin että nauraakin voi monesta syystä, esimerkiksi epäusko aiheuttaa hyvinkin helposti naurukohtauksen. Siis siten että jonkun on vaikea uskoa että joku toinen on hänestä kiinnostunut koska näkee itsensä huonossa valossa.
"Itse siis kannustaisin sinua kyllä vapaiden luokse... Tosin kuulostaa hieman pahalta...
Ei sille vapaallekaan ole oikein olla mikään "varasuunnitelma". Pidäthän hänestäkin paljon? "
Tarkasti ajatellen juttelen hänelle siis tälle vapaalle pelkästään sen takia, että se ärsyttää tätä varattua ja toinen syy on se tajusin vaan, että tämä vapaa on selkeästi kiinnostunut minusta. Hittoako tämä vapaa menee kiinnostumaan minusta, ei se ole minun vikani. Yksi kolmaskin kiinnostunut minusta joten voisin jutella hänelle myös.
Minä olen niin ihastunut tähän varattuun, että olen valmis tekemään mitä vaan saadakseni hänet tai sitten loukatakseni häntä, koska olen itse ollut jo puolivuotta niin paskana kuin vain voi olla. Vihaan sitä perkeleen varattua, koska hän saa minut tekemään kaikkea tätä eli särkemään muiden sydämiä.
Pahasti pelkään, että tässä käy vielä niin, että itketän tätä vapaata ja jätän.
Vetää sanattomaksi. Ei kai se nyt mitenkään voi olla noin vakavaa. Ei ainakaan saisi olla.
No tuota. Sanoit että se nainen on seurustellut vasta puoli vuotta? En kyllä älyä miten hän ajautuu puolen vuoden seurustelun aikana sinulle flirttailemaan kun pitäisi olla vielä aikalailla alkuhuuma päällä. Sama se kait sitten on sinun mielummin yrittää sitä vaarattua kuin alkaa riehumaan ympäriinsä? Ei kai se suhde sitten muutenkaan ole kovin tukevalla pohjalla?
Jos se sinun ihastuksesi on niin hyvä ihminen kun sanoit niin ei hän varmaan haluaisi että teet toisille ihmisille tahallaan jotain typerää?
maailman helpoin juttu, ja niikin käydä voi.Silloin eletään elämää sen tilanteen mukaan, ei ole oikeeta vastausta.
Työkaveri voi viedä mukanaan, vaan miten on sen entisen elämän ja suhteen kanssa, ei siitä niin vaan välttämättä luovuta, vaikka oltas vaan avossa ja ei lapsia ym..
En lähtis pettämään, koska se pettäjän tie on harhainen. Vaikeita juttuja, jos kahteen on rakastunut, siihen ei koskaan saa joutua.
Itse olen ihastunut mieheen työpaikallani. Ja elän toisen kanssa jota rakastan. mutten silti voi unohtaa työtoveriani hetkeksikään. Tilanne on jatkunut jo puolisen vuotta. voi jeesus, tuntuu että kotona menee ihan plörinäksi. Eikä sen toisenkaan kanssa helppoa ole. Aivot lakkavat toimimasta aina kun puhun hänen kanssaan. Olen kuin peura ajovaloissa.
Niin olen valinnut sinut. Olen varattu, olen sitä vielä hetken aikaa. Toivon että ymmärrät ja jaksat odottaa suhteeni purkua. Minulla ja hänellä on paljon yhteisiä asioita.
Mielestäni teet enemmän kuin voi vaatia kun huolehdit suhteestani etkä anna minun pettää. Mutta - sinulla ei ole oikeasti valtaa siihen. Tämä suhde on minun ja hänen, ei sinun ja minun. Minä pettäisin jos pettäisin, sinä et voi sitä valita puolestani. Sitäpaitsi, minähän olen jo pettänyt. Pettänyt sen ihanteen jossa pari on kaksin ja suuntautuu aina toisiinsa, valitsee toisena riippumatta mistään. Minä valitsin jo jossain suhteessa sinut, jo siksi olen loukannut yhtä parisuhteen osaa... omaa lupaustani, omaa näkemystäni pettämisen vääryydestä ja valinnoista.
Mutta ... sinä olet upea. Olet ollut jo pitkään päässäni. (Ja olen törkeästi vetänyt etäistä roolia. Kuitenkin luulen että syvälle haudattu lämpöni sinua kohtaan säteilee väistämättä jostain läpi.).
Noh, kuitenkin tilanne on se että olen jo muutama aika sitten kertonut kumppanilleni haluavani eron. Prosessi on alkanut... en ole siitä kertonut juuri kenellekään, edes töissä. Ensi kuun alussa asun jo erossa hänestä... ja jos se tuntuu oikealta ratkaisulta niin pistän lopulliset eropaperit perään nopeasti.
Sitten olen sinkku. En pelkästään sinun takiasi... mutta sinä olet nyt ainut jonka oikeasti haluan. Kokonaan. Haluan että se nainen joka on unissani, mielessäni, unelmissani ja halujeni kohteena on se jonka viereen oikeasti nukahdan ja jonka vierestä herään.
Ole minun.
kauniita sanoja ja tunteita on tämä sivusto ja sen lukijat nähneet, mutta myös yhtäpaljon hukattuja sanoja, tunteita ja ennen kaikkea hetkiä. Toivottavasti vielä joskus ilmaiset tuon kaiken sille, joka ansaitseekin sen kuulla.