olisiko kellään hyviä neuvoja,kuinka saisin avopuolisoni lapset luottamaan minuun ja kunnioittamaan mielipiteitäni? Puolisollani on ollut useita eri suhteita ja pari avioliittoa. Nyt tuntuu,että lapsensa odottavat vain minun häipymistäni ja kävelevät ylitseni määräysvallassa. Pystyn kyllä saamaan lapset ojennukseen korottamalla ääntäni,mutta silloin he suurinpiirtein laskevat alleen ja äitinsä on minun kimpussani. Silti avopuolisoni vaatii minua pitämään kuria. Olisiko aika luovuttaa?
UUSPERHE
mies 40+
5940
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Vanha totuus, kunnioitus tulee ansaita, sitä ei huutamalla saa.
Luovuttamisen kohdalla tietty on aita matalin.
Et saa millään luontevaa kunnioitusta, jos vaimosi kävelee jatkuvasti sinun ylitsesi. Siitä se alkaa, että keskenään seisotte samalla puolella - myös suhteessa kasvatukseen... Jos vaimostasi ei siihen ole, niin sitten sun on turha yksin yrittää... ehkäpä siinä syy, miksi hänellä on takanaan niin paljon liittoja?
Naisen historia on aivan liian selvästi näyttänyt lapsille että miehet tulevat ja menevät heidän elämästään.
Naisen huolellisesti ja tarkoin suuniteltu oma käytös on iskostanut lapsille kuvan ettei miehiin kannata luottaa, ne kuitenkin melko pian häipyvät kuvioista. Heihin ei ole uskomista eikä heillä ole sana- (eikä muutakaan-)valtaa lasten elämään.
Sinä todellakin olet vain "äidin uusi huorattava" jota kohtaan lapsilla ei ole mitään kunnioitusta.
Lasten kasvatuksesta on vastuussa heidän oma äitinsä, niin vastenmielinen kuin hän kuulostaakin olevan ja sinun roolisi tuossa sotkussa on pitää suusi kiinni ja katsoa sivusta.
Olet tehnyt nyt jo valtavan suuren virheen liittyessäsi tuohon perheeeseen. On todella väärin uskotella että sinä muka olisit jotain erikoista joka on pysyäkseen pienokaisten elämässä. Siksi he eivät haluakkaan sinua kotiinsa!
Naiselta hirveän väärin juoksettaa miehiä kotinsa lävitse lasten siellä vielä asuessa! Naisen pääasiallisin VELVOLLISUUS on hänen lapsensa, EI vieraat miehet!
Jos todellakin haluat tehdä jotain hyvää, näytät naiselle tämän vastauksen, keräät kimpsusi ja kampsusi ja kehoitat naista elämään lapsilleen ne muutamat vuodet jotka ovat hänestä riippuvaisia. Tuo nainen on itse huolellisesti harkiten hankkinut lapset, HE ovat naisen velvollisuus!
Mikä ihmeen valta saa miehen sitomaan itsensa tuonlaisiin naisiin? Sitä on todella vaikea ymmärtää.
huutamalla kouluteta.
Lapset oppivat mallista, ovat fiksuja ja sopeutuvat melko hyvin. Ei siis kannata aliarvioida lasten kokemaa, kuulemaa eikä älyä!
Jos äidin miehet ovat vaihtuneet usein, on ihan ymmärrettävää, ettei sinua heti oteta todesta. Lasten ollessa osallisena yhteiselon ja kasvatuksen periaatteista on erityisen tärkeä sopia mieluusti jo ennen kuin se on tarpeen. Kun lapset ymmärtävät teidän kahden sitoutuneen toisiinne, perheeseen ja vetävän yhtäköyttä, he todennäköisesti sopeutuvat siihen hiljalleen perässä. Pakottamalla tämä ei taida onnistua, arvostuksesta ja luottamuksesta puhumattakaan.
Kannattaa keskustella toisten kanssa ja lukea kirjallisuutta. Mm. Keijo Tahkokallio, Jari Sinkkonen ja Tommy Hellsten ovat kirjoittaneet loistavia kirjoja suomalaisesta kasvatuksesta ja perheestä. Kyllä miehet osaa ;-)
Ei ihminen huutamalla rikki mene, mutta toimivin kommunikointitapa se ei varmasti ole. Tietysti joskus kovempi ääni menee paremmin perille, mutta ainaisena siitä tulee hälyä, johon ei kukaan viitsi reagoida. Aikuinen on lapsen silmissä hurjan isokin. Jos aikuinen riehuu ja rähtää, mahtaa se olla pelottava näky pienen ihmisen silmissä. Jämäkkä ja reilu aikuinen saa taatusti enemmän aikaan kuin liipaisinherkkä tai vätys.
Tsemppiä!!!
Itse voin kertoa kokemuksesta,että ensin on keskusteltava samanpöydän ääressä vanhempien ja sovittava yhteinen sävel ,miten toimitte arjen keskellä suvassa sovussa,ja parhaiten toisianne tukien ja kannustaen sekä perheen kaikkia jäseniä tasapuolisesti huomioiden ja arvostaen omana persoonanaan.
Sen jälkeen istutte kaikkei perheenjäsenten kanssa pöydän ääreen. Te aikuiset aidosti kiinnostuneena juttelette sekä kuuntelette myös lasten / nuorten mielipiteitä,silti te olette ne jotka päättävät arjen perussäännöt,
jotka kokettaa teitä kaikkia.
Kirjatkaa ne ylös vaikka johonkin vihkoon.
Tarvittaessa niitä on helppo muistutella mieleen kun tulee ns. pattitilanteita vastaan,ja niitähän tulee jokaisessa perheessä välillä...
uusiakin voi sääntöjä mutta yhdessä niistä keskustellen.
Huomattavasti helpompaa toimia arjessa suurellkin porukalla.
Mukavaa ja rauhallista joulun aikaa kaikille toivotellen.