Missä vaiheessa olette kertoneet omille/puolison vanhemmille tulevasta lapsesta?
Itse nimittäin haluaisin mielummin pitkittää asian mahdollisimman pitkälle..tiedän toki että isovanhemmuus on todella iso ja hieno juttu, mutta pahoin pelkään että kertomisen jälkeen alkaa sellainen "rumba", etten todellakaan jaksa sitä. Lähinnä äitini ja anoppini osalta.
Tekisi mieli jo kertomis hetkellä sanoa, että lapsi on sitten minun (meidän) eikä tämä muuta asioita mihinkään.
Olen toki vanhempieni kanssa säännöllisesti tekemisissä (anoppini kanssa mahd. vähän), mutta melkoisen itsenäinen nuoresta asti (ihan kuin muka nytkään olisin vanha..)joten en siis ole kaikista asioistani porukoille raportoinut. Viihdyn hyvin itsekseni/mieheni kanssa kotona, enkä jaksaisi jatkuvasti käyviä vieraita nytkään saati sitten pienen lapsen kanssa.
Olenko siis paha ihminen jos teen selväksi isovanhemmille, että toki ovat mukana lapsen elämässä, mutta en halua että asiat muuttuvat niin että meillä on lähes koko ajan vieraita ja meidän asioista tulee "julkisia", kun olen niin kovasti tehnyt töitä sen eteen että sukulaiseni sekä mieheni sukulaiset ymmärtävät ettei kaikki asiat kuulu heille, neuvoja kysytään jos niitä tarvitaan ym.
Olenko paha ihminen?
Itse nimittäin haluaisin mielummin pitkittää asian mahdollisimman pitkälle..tiedän toki että isovanhemmuus on todella iso ja hieno juttu, mutta pahoin pelkään että kertomisen jälkeen alkaa sellainen "rumba", etten todellakaan jaksa sitä. Lähinnä äitini ja anoppini osalta.
Tekisi mieli jo kertomis hetkellä sanoa, että lapsi on sitten minun (meidän) eikä tämä muuta asioita mihinkään.
Olen toki vanhempieni kanssa säännöllisesti tekemisissä (anoppini kanssa mahd. vähän), mutta melkoisen itsenäinen nuoresta asti (ihan kuin muka nytkään olisin vanha..)joten en siis ole kaikista asioistani porukoille raportoinut. Viihdyn hyvin itsekseni/mieheni kanssa kotona, enkä jaksaisi jatkuvasti käyviä vieraita nytkään saati sitten pienen lapsen kanssa.
Olenko siis paha ihminen jos teen selväksi isovanhemmille, että toki ovat mukana lapsen elämässä, mutta en halua että asiat muuttuvat niin että meillä on lähes koko ajan vieraita ja meidän asioista tulee "julkisia", kun olen niin kovasti tehnyt töitä sen eteen että sukulaiseni sekä mieheni sukulaiset ymmärtävät ettei kaikki asiat kuulu heille, neuvoja kysytään jos niitä tarvitaan ym.
Olenko paha ihminen?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tämä/nämä kyseiset asiat ja mielipiteet eivät johdu siitä ettenkö tulisi kyseisten ihmisten kanssa toimeen vaan silkkaan kokemukseen heidän käyttäytymisestään.
Varmaan he omasta mielestään tarkoittavat kaikella neuvomisellaan ja toisten elämän, talon ym. suunnitelulla OMASTA mielesteään hyvään. Mutta mua suoraan sanottuna se toisinaan ihan V***aa suunnattomasti...
Olen tosiiaan omasta mielestäni kykenevä kysymään neuvoa tai mielipidettä sitä halutessani/tarvitessani.
tän kolmannen raskauden kans tehtiin niin et ei kerrottu sukulaisille ku vasta viikolla 28,olisin mielelläni kertonut mun suvulle mut en halunnut et miehen suku saa tietää,ne hössöttää niin p...eleesti,et enhän sit voinu "meikäläisillekkään" kertoa...ja sit kun olet kertonut niin sit vasta kun joku sanoo/tekee jotain mistä et pidä,sano suoraan mitä ajattelet,HETI!mut älä turhaan etukäteen murehdi mitä suku tulee sanoon/tekeen...aika näyttää...ota iisisti ja nauti raskaudestasi!
Lapsesi on teidän!!
Ei kenenkään muun.
Teet vain selväksi että apua , neuvoja kaivataan siloin kun tarvitsetti.
Voi olla että tulee "sota" mutta pidä pintasi!!