Eli joo. Olen 17 -vuotias tyttö, perheen nuorin ja asun vielä kotona äitini kanssa. Mulla on kaksi siskoa, toinen 20v muutti vuos sitten pois, toinen on jo 24v ja asutnut jo 17-vuotiaasta omillaan, tosin aina välillä asunut pieniä aikoja täällä kotona kun on tullut paikkakunnanvaihdoksia ym.
En kestä tätä vanhempaa siskoani enää. Hän soittelee, soittelee ja välillä käy täällä kotonakin kun ehtii. Olen vihannut, siis todellakin vihannut, häntä aivan pienestä pitäen. Hän on ollut aina se perheen itsekkäin ja on todella tekopyhä ihminen. Vaikka hän on siskoni, en siltikään halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä. Hän aina arvostelee elämääni, tekojani ym. Aloin seurustelemaan aika nuorena 15v, jolloin siskoni tietenkin oli heti kimpussani, puhui äitini kanssa ha yritti melkeimpä mustamaalata poikaystävääni. Poikaystäväni oli silloin 18v ja siskoni sanoi että hän on liian vanha minulle ja tämä käyttää minua vain hyväkseen ja etten muka ymmärrä tätä, koska olen niin nuori.
Mutta kappas, sama poikaystävä löytyy vielä reilun 2 vuodenkin päästä. Siskoni vieläkin yrittää puolustaa silloisia sanojaan, että ''no tosi harva on tollanen, mut yleensä se menee niinkuin mä sanoin''.
Sisko muutenkin tuppaa omia ajatuksiaan minulle. Hän luulee aina olevansa oikeassa. Tai siis kyllä hän onkin oikeassa, mutta vain koskien itseään, ei minua. Minulla on omat ajatukseni ja mielipiteet joihin hän ei voi vaikuttaa, eikä hän vain näe ymmärtävän tätä. Nyt kun erosin kirkostakin, hän soitti minulle ja yritti kysellä ja sanoa, että enkö ymmärrä, että tämä maailma ei voinut vain syntyä itsestään, että siihen tarvitaan joku ''suurempi voima''. En käsitä, enkä jaksa tämmöistä.
Katkasen usein puhelun tai en vastaa kun hän soittaa. Kun hän yrittää kysyä, että miksi olen niin ilkeä häntä kohtaan tai miksen voi unohtaa mennneitä.. Olen kyllä yrittänyt, mutta aina hän sanoo tai tekee jotain sellaista etten vain jaksa. Nyt olen jo vuosia tiennyt etten kykene muuttamaan suhteutumistani häneen, ainakaan niin kauan kun hän toimii tuolla tavoin. Hän ei ymmärrä että hän toimii yhä niinkuin silloin lapsena ja nuorena. Nyt pahemminkin vielä, kun kyseessä ei ole niin helpot ja typerät asiat kuin esim lapsena.
Kun muutan omilleni, en halua pitää mitään yhteyttä häneen.
En tulevaisuudessa halua nähdä hänen lapsiaan, en halua että hän näkee minun lapsia, en halua tietää missä hän asuu, tai että hän tietää missä itse asun. En halua tietää mitä hänelle kuuluu ym.
Miten saan tämän selväksi hänelle, en kestä enää.
En kestä tätä vanhempaa siskoani enää. Hän soittelee, soittelee ja välillä käy täällä kotonakin kun ehtii. Olen vihannut, siis todellakin vihannut, häntä aivan pienestä pitäen. Hän on ollut aina se perheen itsekkäin ja on todella tekopyhä ihminen. Vaikka hän on siskoni, en siltikään halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä. Hän aina arvostelee elämääni, tekojani ym. Aloin seurustelemaan aika nuorena 15v, jolloin siskoni tietenkin oli heti kimpussani, puhui äitini kanssa ha yritti melkeimpä mustamaalata poikaystävääni. Poikaystäväni oli silloin 18v ja siskoni sanoi että hän on liian vanha minulle ja tämä käyttää minua vain hyväkseen ja etten muka ymmärrä tätä, koska olen niin nuori.
Mutta kappas, sama poikaystävä löytyy vielä reilun 2 vuodenkin päästä. Siskoni vieläkin yrittää puolustaa silloisia sanojaan, että ''no tosi harva on tollanen, mut yleensä se menee niinkuin mä sanoin''.
Sisko muutenkin tuppaa omia ajatuksiaan minulle. Hän luulee aina olevansa oikeassa. Tai siis kyllä hän onkin oikeassa, mutta vain koskien itseään, ei minua. Minulla on omat ajatukseni ja mielipiteet joihin hän ei voi vaikuttaa, eikä hän vain näe ymmärtävän tätä. Nyt kun erosin kirkostakin, hän soitti minulle ja yritti kysellä ja sanoa, että enkö ymmärrä, että tämä maailma ei voinut vain syntyä itsestään, että siihen tarvitaan joku ''suurempi voima''. En käsitä, enkä jaksa tämmöistä.
Katkasen usein puhelun tai en vastaa kun hän soittaa. Kun hän yrittää kysyä, että miksi olen niin ilkeä häntä kohtaan tai miksen voi unohtaa mennneitä.. Olen kyllä yrittänyt, mutta aina hän sanoo tai tekee jotain sellaista etten vain jaksa. Nyt olen jo vuosia tiennyt etten kykene muuttamaan suhteutumistani häneen, ainakaan niin kauan kun hän toimii tuolla tavoin. Hän ei ymmärrä että hän toimii yhä niinkuin silloin lapsena ja nuorena. Nyt pahemminkin vielä, kun kyseessä ei ole niin helpot ja typerät asiat kuin esim lapsena.
Kun muutan omilleni, en halua pitää mitään yhteyttä häneen.
En tulevaisuudessa halua nähdä hänen lapsiaan, en halua että hän näkee minun lapsia, en halua tietää missä hän asuu, tai että hän tietää missä itse asun. En halua tietää mitä hänelle kuuluu ym.
Miten saan tämän selväksi hänelle, en kestä enää.
Vastaukset 3
Vanhimmat
pyydä miettimään asioita ja vastaamaan vasta sitten.
Toisaalta: todella läheisiä, kuten sisko, ei ole montaa. Ja ihmiset ovat erilaisia. Ehkä Sinun olisi hyvä antaa hänen kommenttinsa valua kuin vesi sorsan selästä, eikä ajatella niitä turhan paljon. Hänkään ei ajattele turhan paljon, mitä sanoo. -Ja onneksi olkoon hyvästä poikaystävästä. Näethän siitäkin, että olet ihan loistotyttö.
Kasvun paikkaa teille molemmille.Älä mene vuosia etenpäin.Elä tätä hetkeä, ihmiset muuttuvat.Kerro hänelle mikä sua mättää hänen käytöksessään.Pidä vähän etäisyyttä mutta älä katkaise välejä.
ei kaikkien ihmisten kanssa voi tulla toimeen olkoot kyse vaikka omasta siskosta.
sekin on vain ihminen joka tuli sattumalta sun siskoksi ;D
mutta,ei sun tarvitse sen kanssa olla yhteydessä jos et halua,ja vain sen takia koska se on sun sisko pitää olla yhteydessäkö? vaikka se persoona olisi vaikka kuinka sika?
ehei ,pellolle kaikki K.päät ,ei tuollaista kukaan jaksa,olkoot kyse vaikka omasta siskosta.